Hatsina / Sotavankeudessa kuolleiden muistomerkki

Maanantai-iltana oli mielenkiintoinen ilta! Lyhyen työpäivän jälkeen kurvailimme Williladyn kanssa Holiday club Saimaan tiloihin Etelä-Karjalan liiton järjestöpäivän juhlallisuuksiin. Meille oli näet tullut ilmoitus jokunen päivä aiemmin, että olemme voittaneet palkinnon. Kotosalla Williladyn kanssa arvuuteliin, olisiko palkinto 10000€ vai enemmän, mutta emme loppujen lopuksi pettyneet vaikka saimmekin vain kunniakirjan ja kukkapuskan.

Ollaan ihan oikeasti tähän tyytyväisiä. Liian harvoin työn raskaat raatajat saavat tunnustusta. Viimeksi taisin saada kehuja 2015 vai oliko se 2014?

Meidän kilpailuun lähettämämme ehdotus palkittiin parhaaksi käynnissä olevaksi toiminnaksi, jota toteutetaan eteläkarjalaisten lasten ja nuorten hyväksi. Vakaa aikomuksemme on viedä ja markkinoida omaa koulumaailmassamme toteuttamaamme projektia "Nuoret muistomerkkien jäljillä" myös muihin Etelä-Karjalan kouluihin.

Olemme jo usean vuoden ajan toteuttaneet työpaikallamme yläkoulussa oppilaiden kanssa erilaisia projekteja, joissa on hyödynnetty Willimiehen jäljillä blogia. Niiden ideana on ollut saada nuoret havaitsemaan, että heidänkin lähiympäristössään on tapahtunut merkittäviä asioita. Lisäksi toiminta auttaa nuoria luomaan juuria ja siteitä omaan kotipaikkakuntaansa sekä ennen kaikkea avaamaan alueiden historiallisia merkityksiä. Mikäs sen hienompaa, kuin yhteinen toiminta nuorten kanssa ja vieläpä tälle Willimiehen jäljillä-blogillekin löytyy hyötykäyttöä!

Viime vuosina koululaisten liikunnallisuuteen ollaan panostettu paljon rahaa, mutta toivottavasti jatkossa on mahdollisuus saada myös määrärahaa kulttuurin, historian ja liikunnan yhteisiin hankkeisiin. Kaikki palvelevat lasten ja nuorten etua ja tässä työssä haluamme olla mukana jatkossakin. Tarkoitus onkin vähän aikaa sulatella tätä tunnustusta omakustanteisesta työstämme ja miettiä yhdessä Etelä-Karjalan liiton kanssa mahdollisia yhteistyökuvioita, joista koko maakunta hyötyisi. Ehkä tämä työ sopisi meille paremmin kuin ratkaista maakunta- ja soteuudistus. Toki, jos pyydetään, niin kyllähän me nekin ratkaistaan.

Pakkohan se on vielä kertoa hauska yksityiskohta palkintojen jaosta. Historiantutkija Anu Talka jakoi pokaalit, mutta muisti myös mainita, että Willimiehen jäljillä on koko Etelä-Karjalan ja vähän muidenkin alueiden huima tietokanta, joka pitäisi kuulemma kääntää ruotsin-, venäjän- ja englanninkielelle! Tämä projekti lienee kyllä sellainen, jonka mielelläni toteuttaisin, mutta taitaa aika loppua kesken. Tuo kyllä takuulla lisäisi maakunnan vetovoimaa ja turismia. No asia kerrallaan.....

Koska tarkoitukseni on kuitenkin saada tämä blogi vai pitäisikö sanoa tietokanta valmiiksi tänä vuonna, niin pakkohan se on julkaista näiden itsekehujen jälkeen kuvia muistomerkistä kaukana Venäjältä Hatsinasta. Koska en edes tarkalleen tiedä paikan sijaintia, niin enpähän ole tätä itse kuvannutkaan! Kuvaamisen hoiti puolestani Olga Verlan, jonka ottamat kuvat ovat lähes uunituoreita...no viikon takaa!

Hatsinan sotavankeudessa kuolleiden muistomerkki (kuva Olga Verlan)

Kyseessä on suomalaisten Hatsinaan pystyttämä muistomerkki niille viime sotien uhreille, jotka menettivät henkensä vuosina 1939-1944 sotavankeudessa Venäjällä, tai tarkemmin Leningradin kaupungin ja Leningradin alueen sotavankisairaaloissa menehtyneiden suomalaisten sotilaiden muistoksi. Kyseinen muistomerkki on Sotavainajien Muiston vaalimisyhdistys ry:n toimesta pystytetty vuonna 1992. Muistomerkin suunnitteli Ari Laitila.

Ari Laitilan suunnittelema muistomerkki (Kuva Olga Verlan)

Vaan palataanpa hivenen vielä jutussa taaksepäin ja kuvien ottajaan Olgaan. Itse en tunne Olgaa enkä yhtään hänen ystäväänsä, mutta blogin palkaton assistentti Ilkka on jo vuosia reissaillut pitkin ja poikin Venäjänmaata ja suupalttina onnistuu hankkimaan paljon ystäviä. Venäjänkielen taitosena hän on myös yhteydessä heihin Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Täältä Ilkka kyseli joltain tutultaan kuvia tähän ja jo seuraavana päivänä Olgan ottamat kuvat pamahtivat sähköpostiini uunituoreina! 

Muistomerkin kaiverrukset (kuva OlgaVerlan)

Kun siis Willimies keksii jonkun uuden kohteen milloin mistäkin, niin silloin joku jossain päin maailmaa laittaa talvipalttoon päälle ja kameran kaulaan sekä toimittaa hienoja kuvia minulle julkaistavaksi. Tämä jos mikä on mitä parhainta yhteistyötä kansojen välillä!