Virolahti / Eerik Kydön surmapaikka

Tavoitteeni on alusta lähtien ollut käydä kaikissa esittelemissäni kohteissa. Viime aikoina olen joutunut vähän tinkimään tästä tavoitteesta, koska monet kohteista ovat saarissa tai muuten mahdottomissa paikoissa ja niihin minun on vaikea tai suorastaan mahdoton päästä. Onneksi maailma on täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat tässä hommassa minua. Tällainen henkilö on myös ystäväni ja blogin palkaton assistentti Ilkka Pirhonen, joka on kuvaillut minulle melkoisesti kohteita Laatokan pohjoispuolelta. Niissä kaikissa en ole itse vielä käynyt, vaikka viime kesänä teimme alueelle yhteisen reissun. Nuo kuvat julkaisen matkakertomuksena myöhemmin keväällä.

Lisäksi minulla on suunnitteilla kolme kuvausreissua Ilkan kanssa tänä kesänä, joista niistäkin yritän saada jonkinlaisen roadtrip-tarinan aikaiseksi. Unohtaa ei sovi myöskään suunnitelmaamme viedä Willilady juurilleen nykyisin Venäjän rajavyöhykkeellä sijaitsevalle Änkilän-Välisaloon. Aiemmin selvisi, että Ilkan ja Williladyn kotijuuret ovat samalla kylällä ja heidän sukujensa talot n. kilometrin päässä toisistaan. Katsotaan onnistuuko tuo reissu, joka vaatii rajaluvan Venäjälle. Se reissu joko onnistuu tai ei onnistu. Se ei ole omissa käsissämme! Olisihan tuo varmaan Williladylle elämys, koska on joutunut sietämään minun Säkkijärven muisteloreissuja useasti. Tiedossa on siis melkoisesti reissuja Ilkan kanssa ja pitäähän meidän Williladynkin kanssa kahdestaan tehdä neljä tai viisi päivän reissua rajan taakse. Tiedossa on siis melkoisesti kuvausreissuja ensi suvelle!

Tämän kiven juureen piilotettiin Erik Kydön ruumis

Viime kesänä sen sijaan olin pulassa. Olimme Williladyn kanssa etsineet kahta kohdetta jo useasti, emmekä niitä löytäneet yrityksistämme huolimatta. Oli siis aika tehdä valinta. Joko pyytäisimme apua joltakin paikalliselta tai jättäisimme kohteet kuvaamatta. Ajatusmaailmani on melkoisen rajoittunut ja sanonta, annan periksi, ei kuulu sanavarastooni. Niinpä tietenkin päätimme pyytää apua. Tämä osoittautuikin melkoisen helpoksi tehtäväksi. Laitoin viestin Virolahden Facebook-ryhmään ja sieltähän nousi esiin mies nimeltä Risto Rahkonen. Sain yksityisviestinä hänen puhelinnumeronsa ja soittaa rimpautin hänelle.

Omaisten paikalle tuoma risti

Paikka, missä ruumis oli piilotettuna

Puhelinkeskustelun aikana sovimme, että seuraavalla reissulla Virolahdelle, menemme piipahtamaan hänen kotonaan ja hän lähtee näyttämään meille nuo kaksi kohdetta. Viikko tästä eteenpäin olimmekin jo Riston pihamalla, missä kotiseutuneuvos Risto meitä odotteli. Hyppäsimme Riston kyytiin ja tämä ysikymppinen herrasmies vei meidät ensimmäiselle kohteelle, jonne Riston kaveri nuoremmuuttaan oli käynyt raivaamassa meitä varten polun raivaussahalla. Palvelu oli siis ensiluokkaista!

14.8.1944 JOUTUI 62 v. Mv EERIK KYTÖ TÄLLÄ PAIKALLA DESANTTIEN SURMAAMAKSI
VIROJOEN KYLÄYHDISTYS ry

Kohde olikin helppo löytää, kun tukena paikallinen opas, jonka juttuja oli kaiken lisäksi mielenkiintoista kuunnella. Meillä olikin kiva reissu ja kohdekin raivattuine polkuineenkin löytyi. Kyseessä olikin mitä mielenkiintoisin kohde! Läheisellä maantiellä (Säkäjärventiellä) ajeli omalla polkupyörällä 14.8.1944 paikallinen 62-vuotias maanviljelijä Eerik Kytö . Hän joutui vastatusten desanttien kanssa, joko sattumalta tai sitten desantit vain päättivät aiheuttaa tuhoa. Eerik vietiin pyörineen läheiseen metsään ja surmattiin ison kiven juureen. Tänne hänen ruumiinsa hylättiin piilotettuna.

Juuri tälle paikalle Virolahden kyläyhdistys paljasti muistolaatan Eerik Kydön muistolle ja omaiset hankkivat kiven viereen pienen ristin. Todella hieno ele ja olihan tämä ainut viime sotien aikana tapahtunut surma desanttien toimesta Virolahdella. Kerrottakoon, että paha sai palkkansa, mutta heille ei muistomerkkejä pystytelty...

Tietenkin muistolaatan paljastustilaisuudessa ppidettiin puheita ja kuinka ollakaan, puheen piti Virojoen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Risto Rahkonen. Ilmankos tietoa riitti...vaan me jatkamme huomenna yhteisen retkemme toiselle kohteelle!