perjantai 10. toukokuuta 2019

Manssila / Manssilan kirkon muistomerkki

Kyllä hävettää! Viime kesänä olimme assistentti Pirhosen kanssa tällä roadtripillä, mutta emme löytäneet Manssilan kirkon muistomerkkiä. Kirkkohan sijaitsi aivan hautausmaan läheisyydessä! Toki alueelta löytyi eilinen kohteemme eli Manssilan hautausmaan muistomerkki, mutta tätä kirkon muistomerkkiä emme vaan nähneet. Alue oli melkoisen louhikkoista ja korkean kasvillisuuden peitossa, joten ihmekös tuo?
Kirkon alttari sijaitsi takimmaisen ristin kohdalla

Kirkon raunioita

Manssilan kirkon muistoristi

Tätä luulimme Manssilan kirkon muistomerkiksi


Silti sapetti ajella kauas kotoa etsimään näitä kohteita ja törmätä ongelmaan, jota emme olisi osanneet mitenkään etukäteen aavistaa. No, oikeastaan syynä oli se, että luulimme kirkon alttarille pystytetyn valkoisen ristin olevan tuo kohteemme eli kirkon muistomerkki. Jos olisimme tienneet etukäteen, niin tokihan me olisimme kaivaneet tuon tuhoutuneen Manssilan kirkon portaille asetetun muistomerkin käsiimme. Onneksi sain siitä kuvan eräältä lukijaltani, kun virheemme selvisi joskus viime talven aikana.

Manssilan kirkko oli Pyhän Aleksanteri Nevalaisen muistolle pyhitetty kirkko, joka oli puusta rakennettu ja se valmistui vuonna 1906. Manssilan kirkon vihkimisen suoritti syyskuussa 1906 Suomen arkkipiispa, myöhemmin Venäjän patriarkka Sergei. Aluksi kirkonmenot suorittivat Salmista saapuneet papit, mutta 1910 Manssilaan määrättiin vakituinen pappi ja lukkari, joiden palkat maksoi pyhä synodi.
Manssilan kirkon muistomerkki (Kuva Hannele Turkki)

Venäjän vallankumouksen jälkeen kumpikin heistä palasi Venäjälle ja kirkolliset olot vaativat pakon edessä muutosta. Avuksi riensi kauppias Mikael Röppänen, jonka rahoilla Valamon pappismunkit hoisivat kirkonmenot jatkossa. Käytännössä kirkko oli kuitenkin Salmin papiston hoidossa, kunnes talvisodan aikana alueelta vetäydyttiin. Talvisodan jälkeen kirkon sisustus katosi tai tuhoutui, kunnes kesällä 1944 kirkko paloi poroksi sotatoimien aikana.

Koska harhailumme Kinnermäen jälkeen oli vienyt meiltä paljon aikaa hukkaan, niin jatkoimme matkaamme kohti Salmia ja lujaa.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita