Lappeenranta / Kolme kasarmia

Näiden kasarmien ympäri juoksi rakuuna Siiskonenkin Cooperin testin useasti(Kappale alunperin Kauko Röyhkän)

Perhana, nyt on taas nostalgiaa pelissä. Lappeenrannan varuskunnan kolme vanhinta kasarmia on nähnyt kaikenlaista historiansa aikana. Kyseisiin 1890-luvun alkupuolella rakennettuihin kasarmeihin on aikojen saatossa majoittunut kolmen eri armeijan joukkoja. Ensimmäisenä kasarmeihin muutti Suomen Rakuunarykmentti, jonka lyhyestä kaudesta kertoilin jo aiemmin.

Ensimmäisiä sotilaita muistellaan vieläkin. Muistolaatta keskimmäisen seinässä

Tämän jälkeen kasarmit olivat Venäjän armeijan 55. Suomenmaalaisen Rakuunarykmentin käytössä. Tämä aika  kesti aina vuoteen 1914 asti, jolloin osasto lähti mukaan ensimmäiseen maailmansotaan. Tämänkin jälkeen paikalle jäi venäläisiä joukkoja aina vuoteen 1918 asti, mutta he keskittyivät rakentamaan alueelle lukuisia uusia punatiilisiä rakennuksia, joilla korvattiin vanhempia puisia talleja ja varastorakennuksia. Ilmeisesti heidän tarkoituksensa oli jatkaa varuskunnan ylläpitoa sodan jälkeen, mutta tapahtumat johtivat muutoksiin…suuriin muutoksiin!

Kolme identtistä kasarmia, mutta tähän liittyy nostalgiaa...tämä oli kotini kahdeksan kuukautta

Suomen itsenäistyttyä 6.12.1917 ja sen jälkeen puhjennut sisällissota pakotti venäläiset joukot pois maastamme ja hyvin nopeasti Lappeenrannan varuskunta muodostui maamme tykistön keskukseksi ja alkoi lyhyt saksalaisten aika varuskunnassa. Kasarmit täyttyivät saksalaisista ja suomalaisista tykistöoppilaista. Vuoden 1918 loppupuolella saksalaiset poistuivat Suomesta heidän kärsittyään tappion ensimmäisessä maailmansodassa.

Tämän jälkeen jatkui varuskunnassa vilkas toiminta tykistön kehittäjänä, mutta syksyyn 1921 mennessä alue oli taas ratsuväen käytössä, kun kaksi rykmenttiä URR ja HRR saapuivat varuskunnan vakinaiseksi väeksi. Alkoi ajanjakso mitä Lappeenrannassa muistellaan vieläkin kaiholla. Katukuva täyttyi luurankotakeista ja ratsuväen miekkoja kantavista Rykmenttien upseereista ja miehistä.

Suomalaista sotahistoriaa. Eskadroonien tunnukset

Tätä yhteistä aikaa jatkui aina vuoteen 1944 asti, jolloin HRR siirrettiin pois Lappeenrannasta ja paikalle jäi ainoastaan Uudenmaan rakuunarykmentti. Tämänkin joukko-osaston kohtalo oli karu, koska nykyaikainen sodankäynti oli ajanut ratsujoukkojen ohi ja URR jalkautettiin vuonna 1947 Adolf Ehrnroothin käskyllä. Alkoi uusi aika, mutta toiminta jatkui vilkkaana ja kasarmit pysyivät täysinä. Tähän ajanjaksoon osuu myös Willimiehen oma armeija-aika kuninkaallisessa KRH-komppaniassa. 

Palvelukseen astumismääräyksessäni luki, että palveluspaikka on täällä Lappeenrannan historiallisessa varuskunnassa ja tulihan se kahdeksan kuukautta palveltua armeijan harmaissa. Loistoaikaa, mikä oli yhtä juhlaa. Tiukkaa kuria ja sisäpalvelusta vanhoilla kivilattioilla oli luvassa ennen kuin pääsimme ampumaan kovilla kranaateilla. Eihän ne meille uskaltaneet aluksi harjoituskranaatteja kummempia antaa! Uni tuppasikin tulemaan kuntoilun jälkeen välittömästi kun päänsä sai kallistaa tyynyä vasten, mutta mikäs se oli nukkua 20 miehen tuvissa, mitkä oli nimetty toisen maailmansodan voitokkaiden taistelupaikkojen mukaan. Omat tupani taisivat olla Vornova ja Lemetti, ellen nyt ihan väärin muista?

KRH:n sisäänkäynti oli aiemmin keskellä. Vasemman puoleisten ikkunoiden takana oli V8 eli nenäkkäin istuttavat pöntöt:) 

Suuria muutoksia oli kuitenkin vielä luvassa, etenkin omaan entiseen kasarmiini. Ikäluokkien pienentyessä ja puolustusvoimien järjestelyiden takia oma entinen kasarmini tyhjeni ja sille keksittiin uutta käyttöä. Täydellisen remontin jälkeen sinne muutti Lappeenrannan käräjäoikeus, mutta mönkäänhän tuo meni ja pahasti. Sisäilmaongelmien takia rakennus on tällä hetkellä tyhjänä ja en ole aivan varma sen tulevasta kohtalosta. Tehdäänkö uusi remontti vai ei? 

Yleisnäkymä. Kasarmit vasemmalla ja AUK oikealla. "Minun kotini" takimmainen vasemmalta

Harmillinen homma, että vastaavaa tapahtuu nykyaikana liian usein. Onneksi sentään itse kerkesin käydä paikanpäällä pariin otteeseen, koska hyvä ystäväni assistentti Lallo oli täällä muutaman vuoden notaarina ja myöhemmin syyttäjänä. Syyttäjän kanssa vierailtiinkin paikalla ja tutkittiin paikkoja. Alakerran putka on nyt entisen alokasaikaisen tupani paikalla, jollainen tupa tuntui olevan ajoittain alokasaikanakin. Näin jälkikäteen on kuitenkin helppo väittää armeija-ajan olevan elämäni parasta aikaa, mutta niinhän sitä sanotaan että aika kultaa muistot.