Lappeenranta / Reservikomppanian alue

                              John Fogerty "The old man down the road"

Yleinen asevelvollisuus lisäsi suosiotaan eri puolilla Eurooppaa 1800-luvun loppupuolella ja Suomikaan ei välttynyt asevelvollisuudelta, vaikka maamme olikin tuolloin osa Venäjää. Keisarin antamalla käskykirjeellä lakkautettiin vanha ruotujakolaitokseen pohjautuva asepalvelus ja siirryttiin kohti nykyaikaista asevelvollisuusjärjestelmää. Keisarin käskykirjeen voit lukea täältä.

 

Vanha vartiotupa, missä oli neljä selliä sotilaita varten

Asiat etenivät aluksi omalla painollaan, koska vasta vuonna 1878 keisari allekirjoitti asevelvollisuuslain, minkä jälkeen alkoi kiireellinen lain mukainen järjestely- ja perustamisvaihe. Aikaa tämä otti vielä kolme vuotta ja vasta syksyllä 1881 astuivat ensimmäiset miehet Suomen armeijan palvelukseen.

Ettei asia olisi liian yksinkertainen, niin asevelvollisuus jakautui kolmeen eri osaan: vakinaiseen väkeen, reserviin ja nostoväkeen. Vakinaisen armeijan rauhanaikaista miesvoimaa pidettiin noin 5600 miehessä, minkä palvelusaika oli kolmivuotinen. Koska ikäluokka oli suurempi kuin noin 1800 miestä, jotka vuosittain valittiin vakinaiseen väkeen, niin kutsuntoihin osallistuneille onnella oli  merkittävä rooli asepalveluksen suhteen. Arvalla valittiin kutsunnoissa kykeneviksi todetut miehet joko vakikinaiseen väkeen tai suoraan reserviin. Asialla oli huomattava ero, koska vakinainen väki kesti kolme vuotta ja reserviläiset harjoittelivat kesäisin sotataitoja viiden vuoden aikana yhteensä 90 vuorokautta.

 

Käyttötarkoitus tuntematon

Reservi koostui siis miehistä, jotka eivät suorittaneet vakinaista väkeä tai tulivat palveluksen aikana kykenemättömiksi palvelukseen. Tietenkin myös vakinaiseen palvelukseen valitut olivat asepalveluksen jälkeisen viiden vuoden ajan reserviläisiä. Riippumatta koulutuksesta oli reserviläisaika kaikila viisi vuotta, minkä jälkeen heidät siirrettiin nostoväkeen. Tämä jakso jatkui aina, kunnes sotilas täytti 40 vuotta.

 

Aliupseerien asuinrakennus, missä oli myös kanslia

Uuden asevelvollisuuslain mukaisesti Suomi jaettiin vuonna 1882 kahdeksaan reservipiiriin, joista jokaisessa oli neljä reservikomppaniaa. Eräs näistä reserviläiskomppanioista oli majoitettu tänne Lappeenrantaan ja sen sotavoima koostui 300 miehestä. Lappeenrannan Huhtiniemi täytti alueena vaatimukset ja alue lunastettiin rakennuksia ja ampuma-aluetta varten reserviläisten käyttöön.

Uusi alue tarvitsi tietenkin paljon tarpeellisia rakennuksia, jotta 300 miehinen reserviläisjoukko voisi toimia. Eversti Boxström laati suunnitelmat, jotka hyväksyttiin marraskuussa 1882 ja toimeen tartuttiin saman tien. Seuraavan vuoden myöhäissyksyllä kaikki oli valmiina reserviläisiä varten. Aluetta tietenkin paranneltiin vuosien saatossa, mutta muuten alue muistuttaa kaikkia muitakin maamme vanhoja reserviläiskompania-alueita. Liekö tehty samoilla piirustuksilla?

Komentajan talo? En ole aivan varma asiasta

Reservikomppanian ensimmäiseksi päälliköksi valittiin Berndt von Hertzen(liekö sukus vanhalle kansakouluopettajalleni?) ja hänen lisäkseen vakinaista alipäällystöä oli neljä upseeria. Upseerien määrä tosin kasvoi kesäisin toiminnan vilkastumisen takia. 

Sotilaiden arki oli kovaa eikä ruokakaan ollut kummoista. Mielivalta ja simputtaminen oli jokapäiväistä, joista ehkä tehokkain oli kesähelteillä suoritettava marssi Viipuriin. On siinä ollut kävelemistä ja monet eivät perille päässeetkään... mutta joskus reserviläiskomppaniassakin tapahtui normaalista arkirutiinista poikkeavaa.

Olen jo aiemmin muutamassa tarinassa kertonut keisarin vierailusta Lappeenrantaan kesällä 1885. reserviläiskomppania osallistui myös tuolloin keisarin kunniakai pidettyyn taisteluharjoitukseen sekä harjoitusten päätteeksi pidettyyn loppuparaatiin. Paraatin jälkeen keisari yllättäen ilmoitti saapuvansa välittömästi tarkastamaan reserviläiskomppanian alueen kasarmit ja silloin alkoi melkoinen vilske. Kiireesti miehet juoksutettiin parakeille ja järjestettiin riviin odottamaan keisarin saapumista. Hetken kuluttua hän saapuikin ja tarkasti tilat, todeten ne hyviksi. On mahtanut upseeristo huokaista helpotuksesta?

290 miehen parakkirakennus, jonka edessä miehet odottivat keisarin saapumista

Kasarmin tarkastamisen jälkeen keisari tiiraili aikansa näkymiä Saimaalle ja kävi kaiken päälle särpimässä lautasellisen hernekeittoa todeten sen hyväksi ja ravitsevaksi. Ei hassumpi suoritus toisenlaisiin pitoihin ja tarjoiluihin tottuneelta herralta! 

Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan ja niin Suomenkin armeija lakkautettiin vuosisadan vaihteessa. Viimeiset harjoitukset reserviläiset suorittivat kesällä 1899 ja lopulta koko reserviläiskomppania lakkautettiin vuonna 1902. Muutaman vuoden alue oli tyhjillään, kunnes 15.4.1904 alue siirtyi venäläisten käyttöön, mutta he eivät tehneet suuria muutoksia rakennuksiin. Vuoden 1918 aikana alue palautettiin suomalaisille. Itsenäisyytemme aikana alueella on toiminut mm. sotilaspiirin esikunta sekä viime sotien aikana jo aiemmin kertomamme Lentorykmentti 3:n komentopaikka. Nykyisin alueen kaikki rakennukset ovat Steinerkoulun käytössä.