Parikkala / 2.Divisioona sotaan lähtö

No niin, loppu häämöttää! Olen kierrellyt blogin takia pitkin ja poikin Suomea ja Venäjää, mutta nyt on edessä paluu juurille. Lappeenrannastahan reissuni alkoivat ja siitä pikku hiljaa reviiri laajeni Etelä-Karjalan kohteisiin. Nyt aion tehdä saman, mutta käänteisessä järjestyksessä. Ensin esitellään Etelä-Karjalan kohteet ja sitten viimeisenä on vuorossa paluu Lappeenrannan kohteiden pariin. Sen jälkeen voinen päättää tämän blogini, mitä nyt uusien muistomerkkien julkaisun jälkeen aion piipahtaa paikalla ja päivittää blogia! Valitettavasti mahdollisuudet blogin jatkamiseen edes lähellekään nykyiseen tahtiin, ovat auttamatta menneet! Kohteita ei vaan löydy riittävästi....olen ollut kaiketi aivan liian tehokas, koska yli 1800 kohteen julkaiseminen reiluun seitsemään vuoteen on ollut aivan huimaava vauhti!

Blogin loppusuora oikeastaan myös sopii minulle hiton hyvin, koska aion jatkossa etsiä itselleni uuden harrastuksen, mikä ei mielellään saisi liittyä millään tavalla muistomerkkeihin. Tarkoitukseni olisi laittaa itseni fyysisesti kuntoon ja keksiä mukavaa tekemistä, kuten moottoripyöräilyä. Tarkoitus olisi myös jatkaa opiskeluita näin vanhoillakin päivillä ja nähdä mielenkiintoisia paikkoja, joista minun ei tarvitse kirjoittaa blogikirjoituksia, vaan voin nauttia niistä aivan uudella tavalla. Nordkapp ja Suomen Lapin tuntureille kiipeily kiinnostaa... Hektisyys ja paikasta toiseen sinkoilu saa siis pikkuhiljalleen jäädä, koska alkaa tuota ikääkin olla jo riittävästi. 

Blogi ei todellakaan ole vielä päättymässä, liekö koskaan lopullisesti loppuukaan? Aion siis todellakin kuvata aina uudet muistomerkit, niiden tullessa tietooni. Julkaisuvauhti vaan muuttuu verkkaiseksi. Sinänsä varmaan ihan hyväkin, koska uskon useimpien lukijoiden jo kyllästyneen jaarituksiini ja alkuaikojen aktiiviset seuraajat vaihtaneet lukemaan muita blogeja. Itse asiassa olisi kiva kuulla kommenteissa tai Facebook-sivustolla, että kauanko olet roikkunut mukana lukemassa juttujani?

Talvi pääsi yllättämään

Vaikka tämä lopettaminen vähän haikealta tuntuukin, niin silti olen iloissani siitä, että nyt minulle jää aikaa muihin asioihin, joita olen laiminlyönyt viime aikoina. Eniten laiminlyötynä henkilönä pidän itseäni, koska fyysinen kuntoni on ihan rappiolla tietokoneen ääressä istumisen takia. Lisäksi omat poikani ja vanhempani ovat myös jääneet vähän syrjemmälle, koska aika ei vaan aina riitä joka paikkaan repeämiseen. Samaan kategoriaan voisi kaiketi lisätä omat kaverini, joiden näkeminen on jäänyt vähän vähemmälle viime vuosina satunnaisia mökkireissuja lukuunottamatta. Kuinka minulla onkaan ikävä kosteita kortti-iltoja ja ex tempore-reissuja! 

Ajattelin tässä testata, että vieläkö omat poikani ja kaverini lukevat tätä blogiani, koska kutsun teidät nyt saman tien syntymäpäiväjuhliini ja blogin päätöspippaloihin 20.12.2019 klo 17.00. Aloitetaan kinkerit kotikonnuiltani Lappeenrannan Kaukaan Kisakrouvista, mistä matkamme jatkuu kohti kaupungin kirkkaita valoja ja teknopopin räimettä! Sitä ennen kyllä paiskomme tikkaa tauluun jonkun aikaa! Samalla kertaa voinemme myös juhlistaa poikani intistä poispääsyä? Mukaan saa toki liittyä kaikki halukkaat blogintekemisessä mukana olleet ja bloginlukijat.... Vietetään oikein kaikkien aikojen bakkanaalit. Tarkoitus olisi jatkaa juhlia aina aamuyöhön saakka, jos sedät ja tädit jaksaa vielä heilua? 

2.divisioonan sotaanlähdön muistomerkki

Vaan riittäköön nyt lööperin heitto ja siirrytään asiaan! Blogi ei ole vielä kuollut ja kuopattu, vaan edessä on melkoisesti kohteita, jotka pitää saada esiteltyä. Viimeisen postauksen päivämäärä lienee nyt kuitenkin kaikilla selvillä? Sinne on vielä aikaa ja melkoisen monta hikipisaraakin saa puristaa ennen loppumista! Onhan tämä kirjoittaminen välillä enemmän kuin tuskaista touhua!

Tämän päivän kohde on niin kaukana Lappeenrannasta kuin se Etelä-Karjalassa on mahdollista. Aloitamme siis kohteiden purkamisen Parikkalan Uukuniemeltä ja melkoisen vanhasta kohteesta. Kyseinen muistomerkki paljastettiin nimittäin jo 30.6.2016. Sain itse tästä tiedon työkaveriltani Lealta, joka sitten pyynnöstäni kävi poikansa Aleksin kanssa sen kuvaamassakin seuraavalla viikolla liikkuessaansiellä suunnalla. Vaan enhän minä ole tuota raaskinut julkaista, vaan olen tarkoituksella pantannut tänne loppusuoralle. 

Siinä vaan kävi sillä tavalla, että menivät perhana julkaisemaan vielä toisenkin muistomerkin Uukuniemellä, joten päätin sitten käydä itse kuvaamassa molemmat. Niinpä sitten Williladyn kanssa lähdimme matkaan 8.12.2018 ja mitä ihmettä! Matkan aikana alkoi talvi ja olin melkoisessa pulassa suvigummeilla. Onneksi kaikki meni hyvin ja saimme kohteet kuvattua. Se oli pääasia.

Tämä Tarnalassa Uukuniemellä sijaitseva muistomerkki on siis paljastettu 30.6.2016 ja sen aiheen on 2.divisioonan jatkosotaan lähtö. Tällä samalla paikalla nimittäin divisioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoille hyökkäyskäskyn 30.6.1941 ja edessä oli yli kolmen vuoden sotareissu.  Kovat taistelut alkoivat jo välittömästi, jolloin JR7 sai lempinimen Tyrjän rykmentti. Siitähän tuli yksi kuuluisimmista joukko-osastoista jatkosodan aikana. Samalla se teki kuuluisiksi myös komentajansa Armas Kempin ja Adolf Ehrnroothin.

Ennen hyökkäyskäskyn antamista sota oli koetellut Tarnalan alueetta. Vihollinen pommitti aluetta, onnistuen pommittamaan paikallisen meijerin maan tasalle. Siviilivahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska heidät oli etukäteen evakuoitu Savonlinnan tuolle puolen. Alue oli siis täynnä armeijan yksiköitä, jotka odottivat lähtökäskyä.

Muistomerkin laatta

Muistomerkki siis paljastettiin täsmälleen 75 vuotta hyökkäyskäskyn antamisen jälkeen ja tästä tyylikkäästä muistomerkistä vastasivat Parikkalan kunta, Tarnalan kyläyhdistys sekä JR7 perinnetoimikunta. Osansa järjestelyistä vastasivat myös reserviläiset, veteraanijärjestöt ja paikallisen Lions clubin edustajat. 

Muistomerkin paljastamisjuhlallisuudet alkoivat puoliltapäivin kenttähartaudella, minkä jälkeen Evl Hakala piti esitelmän jatkosodan syistä. Ratsuväen perinnesoittokunta vastasi musiikista ja kenttälounaan tarjosivat Rajasotilaskotisisaret Parikkalasta.

Linkitän tähän tarinan loppuun kartan, mistä selviää kaikki Willimiehen jäljillä-blogin esitellyt kohteet. Jos huomaat, että kotisi läheisyydessä tai muualla on joku muistomerkki tai muuten mielenkiintoinen kohde, missä en ole käynyt, niin laita hitossa siitä sähköpostia minulle! Tulen paikalle vielä syksyn aikana tai myöhemmin, mutta se julkaistaan joka tapauksessa! Jos laitat itse minulle kuvat, niin sen julkaisu on paljon varmempaa, koska 20.12.2019 lähestyy vinhaa vauhtia!