Viikon viimeinen työpäivä ja edessä on vielä ehtoolla pikkujoulut, ennen kuin pääsee huokaisemaan helpotuksesta ja nauttimaan vapaista. Kuluva viikko onkin ollut kiireen ja vaikeuksien täyttämä viikko ainakin tähän asti! Töiden ohella on saanut seisoa kaksi SaiPan lätkäpeliä, korjata kokeita liikenevällä luppoajalla ja moottoripyöräkorjaamoa etsiskellen. On meinaan haastavaa löytää korjaamo, joka laittaisi prätkäni kuntoon! Ajattelin kerrankin olla noheva ja kunnostaa prätkän jo talven aikana, ettei ajokautta menisi yhtään hukkaan. No, onneksi sekin järjestynee...
Moni muukin asia on juoksuttanut tällä viikolla ja niistäpä onkin sitten oravanpyörä saanut liikaa kierroksia, joten ihan hyvä, että viikonloppu lähestyy, vaikka se alkaisikin tunteella, että ruohoa on päässyt taas kertymään potkuriin.... No, pikkujouluja on onneksi tänä vuonna vain yhdet. Niiden sijaan olen tosin kääntänyt katseeni jo hiljalleen Prinsessa Armadalla pidettäviin kinkereihin keväällä 2020, jolloin aion vaikka yksinäni istua terassilla miettimässä tämän blogin aiheuttamaa työmäärää ja ennen kaikkea sen päättymistä. Veikkaanpa, että tämäkin menee pieleen....
Petäjärven lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki (Kuva Markku Vauhkonen) |
Tämän päivän kohteemme on asialtaan ikävä, koska siinä muistellaan Sakkolan ja Raudun seudun asukkaiden maaorjan kaltaista asemaa Karjalan kannaksella. Alue oli jaettu Venäjän hallitsijoiden suosikeilleen jakamille lahjoitusmaihin, joilla he saivat toimia aivan kuten itse halusivat. Olot kanta-Suomen maanviljelijöihin verrattuna olivat surkeat. Tilanne jatkui pitkään huonona, kunnes Suomi alkoi ostaa lahjoitusmaita pois venäläisiltä isänniltä.
Muistomerkin laatat (Kuva Markku Vauhkonen) |
Sakkolassa toimenpide tapahtui vuosien 1872 - 1880 välisenä aikana, jolloin Suomi osti Petäjärven, Sakkolan ja Saaroisten hovitilat itselleen. Olojen vapautumisen kunniaksi paikalliset aktiivit päättivät kunnioittaa menneiden sukupolvien kärsimyksiä, paljastamalla vuonna 1936 Aarno Karimon suunnitteleman muistomerkin Petäjärven hovin kantatilan puistoon. Siellä se on pystyssä vieläkin, muistuttamassa huonoista ajoista....
Muistomerkin laatassa lukee:"Kolmen vuosisadan uhka, kidutus, karkoitus, kuolema ei saanut SAKKOLAN JA RAUDUN lahjoitusmaatalonpoikia alistumaan vieraiden mahtajain orjuuteen. Oikeuden ikuisuuteen uskoen he taistelivat jälkipolville voiton. Vapaat samoilla konnuilla asuvat jälkeläisensä pystyttivät heidän kunniakseen tämän isiensä peltojen kivistä tehdyn muistomerkin v.1936."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita