Hamina / Hietakylän hautausmaa

Kylläpä tämä ilmastonmuutoksen aikaansaama pitkä syksy on rankkaa aikaa! Päivänvaloa ei juuri kummemmin riitä kuin pieneksi hetkeksi ja sähkövaloja on pidettävä päällä, ainakin kaltaiseni vanhan ukon. Pikkuhiljaa alkaa masennus iskemään päälle, koska kaikki työajan ulkopuoliset asiat pitää hoitaa pimeässä. Koita tässä sitten motivoida itsesi liikkumaan ja urheilemaan.... ehkä nyt olisikin hyvä aika nostaa prätkän takapää ilmaan ja vaihtaa uudet takalaakerit ja jarrut moottoripyörään. Olisipa kerrankin valmiina kevään ajokauteen, kunhan se joskus alkaisi.

Kyltti hautausmaan portin pielessä

Infotaulu

Koska tänään en kuitenkaan jaksa noin rasittavaan operaatioon lähteä mukaan, niin aloitetaanpa kierros Haminan hautausmailla. Synkkiä paikkojahan nekin ovat, joten sopivat kaiketi tunnelmaan? Toisaalta olen tämän blogin puitteissa kiertänyt niin monta hautausmaata, että lienen tullut jo niille immuuniksi ja pystyn keskittymään joskus hienoihinkin juttuihin.

Aikansa tunnettu haminalainen

Yllä ollut laatta liittyy tähän arkkuhautaan

Tänään olemme Haminan Hietakylän hautausmaalla, jota uskaltaisin nimittää yhdeksi upeimmista hautausmaista, jonne tieni ovat vieneet. Kaiken lisäksi sen historia alkaa jo vuodesta 1773, joten se on myös melkoisen vanha alue. Sen historia alkaa Haminan linnoituksen päällikön Lanovin määräyksestä vuonna 1748, jolloin hän kielsi hautaamisen Haminan linnoituksen sisäpuolelle, koska suomalaisen kirkon ympäröivä hautausmaa oli jo täynnä. Kielto kuitenkin unohtui melko nopeasti Lanovin saatua siirron muualle.

Willilady tutkimassa hyvin hoidettua uutta aluetta

Seuraava ratkaiseva vaihe oli 1770-luvun alussa, jolloin kiellettiin hautaaminen kirkon lattioiden alle. Varakkaat haminalaiset hautasivat jatkossa läheisensä Elisabethin kirkon tontille, mutta Hietakylään aloitettiin hautaamaan köyhiä ja varattomia. Siksi jäljet kaikkein vanhimmista hautauksista ovat kadonneet puisten ristien lahottua. Vuoden 1821 Haminan palon jälkeen tilanne muuttui ja hautausmaan laajennuksen jälkeen varakkaampiakin aloitettiin hautaamaan Hietakylään. Lopulta hautausmaa rajattiin kivisellä aidalla vuonna 1859 ja nyt hautausmaa on melkoisen täynnä, ainakin minun mielestäni. Siksi vuoden 1995 päätös uurnahautausalueesta onkin tullut tarpeeseen.