Kotka / Jäänmurtaja Tarmon uhrien muistomerkki*

Willimies alkaa olla jo lomatunnelmissa. Laatimani lista tekemättömistä töistä alkaa pikkuhiljaa loppua tai ainakin lista alkaa tyhjentyä. Melkoinen säätäminenhän tässä on ollut viime viikkoina lukuisten asioiden suhteen. Työhommat alkavat olla kohta paketissa ja kotitöiden listakin alkaa olla melkoisen lyhyt. Näistä lähtökohdista onkin hyvä ponnistaa uuteen vuoteen muutaman viikon kuluttua. Kunpa näitä tekemättömiä töitä ei lähiaikoina tulisikaan uusia! 

Jäänmurtaja Tarmo museoituna Kotkassa (kuva vuodelta 2008)

Muutenhan tämä vuosi on kulunut laiskottelun ja vetelehtimisen merkeissä, mutta ensi keväänä pitää taas aktivoitua ja aloittaa jäljellä olevien kohteiden kuvaaminen uudella innolla. Tavoitteena olisi kolmensadan kohteen saaminen ikuistettua kameran muistikortille ja jollain aikavälillä niiden esitteleminenkin täällä blogissa. Luvassa on siis matkakilometrejä melkoisesti, mutta onhan tuo ihan hemmetin hyvää terapiaa...ei tarvitse mielialalääkkeitä nappailla pitääkseen mielen virkeänä. 

Nyt vuorossa onkin sitten viime kesäisiä kuvia Kotkan sankarihautausmaan viereltä, mistä löytyi mielenkiintoinen jäänsärkijä Tarmon pommitusten uhrien muistomerkki vai pitäisikö sanoa paremminkin hautapaikka? Paikalle on nimittäin haudattu 35 jäänmurtaja Tarmolla henkensä menettänyttä merimiestä. 

Jäänmurtaja Tarmon uhrien muistomerkki

Tarmo rakennettiin vuonna 1907 Englannissa Newcastlessa ja sitä pidettiin maailman vanhimpana jäänsärkijänä, kunnes paljastui, että Baikal-järvellä on museoaluksena saman telakan vuonna 1900 valmistama jäänmurtaja Angara. Tarmossa oli valmiiksi tehtaalla asennettu viisi höyrykattilaa, jotka kuluttivatkin messevät 4 tonnia hiiltä, kun alus oli työssään mihin se oli hankittu.

Alus on myös ollut osa maamme historiaa, koska se kuljetti sisällissodan aikana senaatin puhenjohtaja Svinhufvudin ja senaattori Castrenin Helsingistä Tallinnaan, mistä he jatkoivat matkaansa Vaasaan Ruotsin kautta. Näin punaiset eivät saaneet heitä vangeiksi vaikka halusivat. Seuraavan kerran Tarmo vaikutti historiaan 1919, jolloin se kuljetti miehiä sotimaan Viron vapaussotaan. 

Lähikuva muistomerkistä

Talvisodan aikaan oli kova pakkanen ja jälleen tarmolle oli käyttöä sotatehtävissä. Yhdeltä jäänmurtoreissulta palatessaan Kotkan satamaan, se joutui ilmapommituksen kohteeksi 18.1.1940. Tuolloin alukseen osui kaksi pommia ja sen seurauksena 39 kuoli ja 11 haavoittui. Sitä en osaa selittää, että miksi Kotkan kirkkomaahan on haudattu vain 35 miestä. Ehkä heidät siirrettiin kotiseurakuntaansa tai sitten heidän ruumiinsa huuhtoutuivat mereen... Satamaan saavuttua alusta kunnostettiin kiireen vilkkaa, koska sille oli vielä tärkeä tehtävä tiedossa. Sen olisi sodan loppuvaiheissa pitänyt särkeä jäätä meren jään kautta hyökkäävien neuvostosotilaiden edestä. Tätä tehtävää se ei kerinnyt suorittaa.

Alus palveli urhoollisesti vielä vuosikaudet, kunnes se nimettiin uudelleen vuonna 1963. Uudeksi nimeksi tuli Apu, koska uusi Tarmo II valmistui. Viimeiset palvelusvuodet alus toimi laivaston emälaivana, siirtyen ansaitulle eläkkeelle vuonna 1969. Tuolloin nimeksi tuli uudelleen Tarmo ja se oli tarkoitus museoida. Vielä sitä kuitenkin tarvittiin talvella 1970 aukomaan yhteyksiä ulkomaailmaan, mutta se olikin vihoviimeinen reissu. 

Willimies ja juniori Tarmon keulassa (kuva vuodelta 2008)

Alus kunnostettiin vuosina 1990-1992 ja sen jälkeen se on toiminut museolaivana Kotkassa, mistä se löytyy merikeskus Wellamon laiturista tänäkin päivänä. 

Päivitys 7.3.2017

Lieneekö kirjoituksellani ollut mitään merkitystä, mutta muistomerkki aiotaan laittaa kuntoon. Tämä on hieno ele näin Suomi100 vuotta juhlavuotena. Tässä linkki uutiseen.