perjantai 5. helmikuuta 2016

Kouvola / JR25 "piikkirykmentti" muistomerkki

                                            Martti Servo "Aina löytyy joku"

Tilipäivä oli ja oikeastaan se eilen menikin, kun kävin hommaamassa itselleni uudet silmälasit. Nyt ei riittänyt enää kaukonäön korjaaminen, vaan nyt laitettiin tuplat yksiin laseihin. Ehkä nyt pienellä painettu pränttikin alkaa olla luettavissa ilman suurennuslasia? Muutenkin noita pyöreitä vuosia täytettyäni pari kuukautta takaperin, olen huomannut muutakin outoa kuin huonontuneen näön. Jotenkin kaikesta huomaa, että elämää on tullut nähtyä jonkun verran! Vaan se on pelkästään hyväksi, koska on taas tullut aika vaihtaa alaa ja jättää nykyinen työni. Isoja muutoksia on tapahtunut työurani aikana ennenkin, joten muutosta en pelkää. 

Historia on kuitenkin oma rakas lempilapseni, joten sillä alalla haluan ehdottomasti pysyä tavalla tai toisella. Itse asiassa päätökseni vahvistui toissailtana, kun Lappeenrannan koululaitoksen 150-vuotisjuhlia vietettiin kaupungintalon Lappeenranta-salissa. Aivan mahtavan upea näytelmä aiheesta ja toteutettu nykyaikaisin menetelmin. Osaisinpa itsekin jotain vastaavaa saada aikaiseksi! Kiitokset tekijöille, vilpittömästi.
JR25 muistomerkki

Näytelmässä kävi ilmi vastustus koulujen perustamista varten, koska se lisäisi verorasitusta. Ymmärrän yskän ja tietyllä tavalla ympyrä sulkeutuu juuri nyt. Verotus on raskas ja uudistuksia tarvitaan pedagogiikkaankin. Onneksi pedagogiikkaan tuleekin uuden opetussuunnitelma 2016 myötä paljon uudistuksia. Opetus siirtyy ulos luokkahuoneista ja kirjan tuijottelu sekä vihkoon asioiden kirjaaminen vähemmälle sähköisen maailman vyöryessä kouluihin. Moni kauhistunee ajatusta, mutta omat ja opettamieni ryhmien kokemukset kertovat muuta. Oppilaat ovat kuin kalat vedessä sähköisessä maailmassa ja he tajuavat valmistuvansa tulevaisuudessa ammatteihin, joita ei ole vielä edes olemassa. Niinpä he tarvitsevat uudenlaisia tietoja ja taitoja! Niitä lupaan tarjota heille parhaani mukaan...

Muutosta oli tarjolla myös kymenlaaksolaisille miehille, kun silloisten Kouvolan ympäryskuntien miehistä perustettiin JR25 eli tuttavallisemmin piikkirykmentti vanhan kappalemitan mukaan. Kesäkuun 18 päivänä vuonna 1941 tämä reserviläisistä koostuva joukko-osasto perustettiin ja siitä alkoi heidän kolme vuotta kestänyt sotaretkensä Karjalan kannakselle, itä-Karjalaan ja takaisin kannakselle, missä he osallistuivat Tali-Ihantalan alueen suurtaisteluihin, auttaen osaltaan vihollisen pysäyttämisessä.
Reliefi

Lopulta JR25 kotiutettiin niin, että viimeisetkin pääsivät siviilitöihinsä 4.11.1944. Nopeasti porukan veteraaneissa alkoi itää ajatus omasta muistomerkistä ja tuumasta käytiin toimeen. Rahaa kerättiin aseveljien joukosta ja jo vuonna 1955 Viljo Savikurjen suunnittelema muistomerkki paljastettiin Kouvolan varuskunnan pääportilla. Tämä graniittinen muistomerkki valmistettiin Näsin kiviveistämöllä ja siihen oleellisesti liittyvä reliefi E.Halosen taidevalimossa.
Rykmentin taistelupaikkojen muistolaatta

Jos katsotte ottamieni kuvien miljöötä tarkemmin, niin huomaatte ettei se ole enää alkuperäisellä paikallaan, koska 18.6.1941 rykmentin 40-vuotispäivänä se siirrettiin pääportilta nykyiseen paikkaansa Kouvolan lääninpuistoon. Toivottavasti se saa olla maailman tappiin saakka nykyisellä paikallaan...

3 kommenttia:

  1. "Lopulta JR25 kotiutettiin niin, että viimeisetkin pääsivät siviilitöihinsä 4.11.1941" ? 1944 kai?

    VastaaPoista
  2. Onpa mukavaa lukea tarinaa Piikkirykmentistä. Isoäitini veli, joka ymmärtääkseni kuului juuri Piikkirykmenttiin (III/JR 25), kaatui Ihantalassa 20-vuotiaana heinäkuussa -44. Itse olen vasta nyt kolmekymppisenä erittäin kiinnostunut tutkimaan juttuja hänen vaiheistaan. Kunpa joskus vielä löytäisin valokuvia isosedästäni :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita