Talvi on saapunut tänne Willimiehen kotikonnuille ja tältä erää onkin laitettava pillit pussiin reissujen suhteen. Muodostakoon pienen poikkeuksen tämän viikonlopun reissu Viipuriin, missä majailimme Williladyn kanssa yhden yön verran. Muutama valokuva tullee räpsättyä, mutta jotenkin tuntuu, että Viipuri on jo nähty! Pitäisi siis pikkuhiljaa alkaa noitakin kuvia julkaista, ennen kuin ne vanhenevat ja joudun kenties kuvaamaan ne uudelleen. Näin huomasin tapahtuneen ainakin Kannaksen sotamuseon suhteen, joka on vaihtanut paikkaa. Siksi se onkin tällä kertaa vierailumme kohdelistalla shoppailupaikkojen lisäksi.
Muutenkin alkaa tuota kuvamateriaalia olla ihan riittämiin, joten eiköhän tämä talvi ole reissujen suhteen taputeltu. Itse asiassa se tekeekin ihan hyvää, koska tämä talvi menee aika pitkälti taas uusien reissujen suunnitteluun ja kohteiden etsimiseen. Se onkin sitä työtä, mistä tykkään kuvausreissujen ohella eniten. Onpahan mielekästä tekemistä taas pimeinä ja kylminä talvi-iltoina.
Jotenkin tuo kylmä ilma sai taas ajatukset kesään ja viime suven reissuun Repinoon ja Pietariin. Tältä reissultakin kertyi kohtuullisesti kuvausmateriaalia ja lieneekin syytä palata Siestarjoelle ja esitellä sieltä kuuluisan asetehtailijan Sergei Mosinin patsas.
 |
| Sergei Mosinin patsas Siestarjoella |
Ensimmäinen maininta Siestarjoesta löytyy ruotsalaisesta kronikasta vuodelta 1643. Alueella käytiin myös tiukkoja taisteluita Venäjän ja Ruotsin välillä Suuren pohjan sodan alussa vuonna 1703, minkä seurauksena alue jäi Venäjän haltuun. Myöhemmin vuonna 1710 Pietari Suuri lähettää alueelle virkamiehiä tutustumaan alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Retken seurauksena alueelle rakennetaan satama, pato, kirkko ja Pietarin käyttöön kesäpalatsi.
Alueelle myös päätetään rakentaa suuri asetehdas, minkä avajaisiin Pietarikin osallistui 27.1.1724. Myöhemmin kun Suomi liitettiin Venäjään ja Suomi sai ensimmäistä kertaa omat rajat vuonna 1812, niin Siestarjoki jäi Suomen puolelle. Tehdas oli kuitenkin niin merkittävä Venäjälle strategisesti, minkä takia keisari Aleksanteri II päätti siirtää rajaa siten, että 15.2.1864 alkaen Siestarjoki liitettiin Pietarin kuvernementtiin. Rajan muuttamisen takia Aleksanteri lupasi Suomelle Petsamon, mikä sitten lopulta Tarton rauhassa 1920 Suomeen liitettiinkin.
Aseita alueella onkin rakennettu siis pitkään, mutta merkittävin vaihe asetehtaan historiassa on vielä edessä. Monenlaisia aseita on siis tehty, mutta kuuluisimmat ovat Berdan ja Mosin Nagant malli 1891, mitä valmistettiin miljoonia Venäjän ja muiden armeijiden käyttöön. Minä kun en aseista ymmärrä hittoakaan, niin kerrottakoon tähän lopuksi, että malli 1891 syntyi Venäjän armeijan tilauksesta, millä haluttiin korvata vanhentuneet kiväärit.
Kivääri suunniteltiin Belgiassa Nagantin tehtailla, mutta Mosin suunnitteli siihen parannuksia, kuten syöttölaatikon ja paranteli aseen lukkoa saaden nimensä tunnetuksi jälkipolvillekin. Näillä ansioilla hän kohosi myös Siestarjoen, nykyisen Sestrosetskin, asetehtaan johtajaksi.
Kaikki muut yksityiskohdat patsaasta ovat minulle tuntemattomat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita