Aina välillä pitää hattua nostaa, kun joku jaksaa olla kansalaisaktivisti ja toimia hyväksi kokemansa asian puolesta. Se aina muistuttaa kuinka saamaton sitä itse osaa olla. Tällä kertaa kehut ja kiitokset menevät Antti Vanhaselle, joka oli puuhamiehenä Lappeenrannan Pontukselle 14.6.2023 paljastetussa uudessa muistomerkissä. Toki Antilla oli omat syynsä tähän muistomerkkiin, mutta se ei teon merkitystä himmennä. Kiitos Antti
 |
| Kiveen kiinnitetyn laatan lisäksi paikalle istutettiin puu |
Itse muistan lukeneeni tämän muistomerkin taustalla olevasta surmatyöstä ensimmäisen ja kenties ainoankin kerran Koston kevät 1918 kirjasta. Teoksessa kerrotaan Vennäistenpellon surmatöistä ja ns. Siparin talosta, jossa surmattuja pidettiin vankeina. Surmatyö tapahtui 25.4.1918 ja surmatut olivat punaisia tai ainakin silloisen tilanteen mukaan sellaiseksi todettuja. Varmasti virheitä on tuona aikana tapahtunut ja moni syytönkin sai heittää henkensä hetkellisen kiihkon tai muun sellaisen seurauksena. Ajat olivat ankarat.
 |
| 14.6.2023 paljastettu muistomerkki |
 |
| Laatan teksti muistuttaa ja puhututtaa |
Kuten puuhamies Anttikin kertoi paikallisessa aviisissa, tarkoitus ei ole repiä vanhoja haavoja auki ja etsiä syyllisiä. Nyt tarkoitus on tuoda tämän päivän asukkaille tiedoksi muistoja heidän alueensa menneisyydestä. Tämä on mielestäni hyvä tapa ja kannattamisen arvoinen. Valitettavasti naapurimaamme on hyvä esimerkki juurettomuudesta ja tyhmyydestä, kun valtiovallan toimesta historiaa tulkitaan aina vallitsevaan hetkeen sopivalla tavalla ikävät asiat unohtaen. Kuten historiantutkija Mirja Lappalainen sanoi, niin historia on kansakunnan yhteinen muisti ja ilman historiaa kansasta tulee muistisairas.
Jos Vennäistenpellon surmatyöt kiinnostavat enemmän, niin täältä löydät asiallisen artikkelin tapahtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita