sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Tiurula / Pyhän Serafim Sarovilaisen kirkko

Otsikossa lukee hämäävästi kirkko, vaikka siitä ei mitään olekaan jäljellä.  Maanpäällisiä jäänteitä on jonkin verran ja onhan alueella muistomerkkikin. Itse yritin elokuussa 2019 käydä täällä paikan päällä vierailessamme Williladyn mummolassa rajavyöhykkeellä. Tuolloinhan majailimme Kurkijoella, joten Tiurula oli käden ulottuvilla. Valitettavasti esteeksi muodostui tien poikki vetäisty järeä puomi, joka esti alueelle pääsyn. Kumppanimme Ilkka yritti puomilta soittaa puhelinnumeroon, mutta vastausta emme koskaan saaneet. Niin jäi Tiurulassa vierailematta. Onneksi Pirkko Majanen kävi paikalla vuonna 2018 ja antoi käyttööni Tiurulan valokuvia. Kiitos Pirkko!

Tiurulan viimeinen kirkko loiston päivinään (Kuva Pirkko Majanen)


Tiurula paikannimenä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa verokirjassa v.1589. Sen alue muodostui Vatjan viidenneksen verokirjassa v.1500 mainitusta Kurkijoen pogostasta, jonka Neitsyt Marian syntymän muistolle vihitty kirkko sijaitsi Kurkijoella. Utterin 1600-luvun alkupuolelta olevan kartan mukaan samalla alueella sijaitsi kaksi pogostaa, Kurkijoen ja Tiurulan. Tiurulan kirkko on kartassa piirretty mantereelle vastapäätä Kilpolan saarta, missä Tiurulan kirkot vuoteen 1939 saakka sijaitsivat. Kansan kertoman mukaan ennen vuotta 1875, jolloin ilmestyivät tilastolliset tiedot Pietarin hiippakunnasta, on Tiurulassa ollut kolme kirkkoa. Ensimmäinen, Utterin kartassa esiintyvä, on 1600-luvun alkupuolelta. Siitä ei ole mitään tietoja. Toinen kirkko paloi, ja sen paikalle rakennettiin uusi eli kolmas kirkko 1720-luvulla. Kirkon myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat. Neljännen kirkon rakennutti vapaaherratar De Scott 1785. Se purettiin vuonna 1831. 

Viides kirkko rakennettiin 1832 hirsistä seurakuntalaisten kustannuksella. Se oli vihitty Kristuksen taivaanseenastumisen muistolle. Kirkon oli suunnitellut arkkitehti Arppe, ja urakoitsijana toimi lääninsihteeri Lövström. Kirkko korjattiin 1901, ja todennäköisesti se paloi vuosien 1906-1913 välisenä aikana. Kuudes kirkko rakennettiin 1914 ja vihittiin Kristuksen taivaaseenastumisen muistolle. Urakoitsijana toimi rakennusmestari Anton Koivula Sortavalasta. Tämä kirkko tuhoutui kesällä 1917 tulipalossa. Vuonna 1922 Tiurulan seurakunta osti Lounatjoen kirkon Kannakselta. Se siirrettiin Tiurulaan ja pystytettiin. Kirkko vihittiin pyhittäjä Serafimin muistolle jouluaattona 1922. Talvisodan aikana kirkko ei vaurioitunut mutta tuhoutui takaisinvaltauksen yhteydessä 1941. 

Tältä paikalla näytti 2018. Kaikki kuvat ovat Pirkko Majasen omistamia kuvia.















Konevitsan luostarin toimesta on tuhoutuneen kirkon perustuksille pystytetty v. 1998 puinen risti.




sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Kurkijoki / Neitsyt Marian ilmestyksen kirkko

Tämän postauksen tekeminen sai minut kiehumaan, koska joudun käyttämään toisten ottamia kuvia. Itse näet kävin elokuussa 2019 Kurkijoella ja olimme pari päivää Camping-majoituksessa alueella. Kuvailimme tuolloin monia kohteita , jotka olen esitellyt blogissa aiemmin. Tuolla reissulla toki tärkein kohteemme oli Williladyn mummola rajavyöhykkeellä. Tuo olikin mielenkiintoinen reissu ja toista kertaa sinne tuskin ikinä enää tulee mentyä sattuneesta syystä.  

Kurkijoen Neitsyt Marian ilmestyksen kirkko valmistui 1933 ja se vihittiin käyttöön 25.8.1933 ja kirkon vihki kirkolliseen käyttöön arkkipiispa Hermanni.  Piirustukset laati rakennusmestari Joh. Brocke. Urakoitsijana toimi rakennusmestari Anton Koivula Sortavalasta. Kirkon kalustus tuli pääosin kirkollisten esineiden varastosta Sortavalasta. Kirkonkelloja oli kaikkiaan kahdeksan, joista suurin painoi 1000kg. Kirkon kellot saatiin lahjoituksena puretusta Valamon luostarin Avramin skiitan kirkosta.

Kirkko oli kooltaan 22m x 10m tornin kohotessa 16 metrin korkeuteen.Talvisodassa kirkko luovutettiin ehjänä, mutta kesällä 1941 kirkko oli takaisin saadessa huonossa kunnossa. Kupoli ja kellotorni oli hävitetty, kuten koko sisätilojen kalustuskin. Todennäköisesti kirkko oli toiminut jonkinlaisena juottolana! 

No ei mitään, vähäiset tietoni kerrottuani, kehiin, edetään toisten ottamilla kuvilla. Kiitos Pirkko Majaselle luvasta käyttää ilmeisesti vuonna 2019 otettuja kuvia kirkon raunioilta, koska kirkkoa ei enää ole. Joka tapauksessa kirkko valmistui v.1933 ja sijaitsi Lopotin kylässä ns. Karjaportintien päässä mäen päällä. 


Kuvassa Kurkijoen ortodoksikirkko. Kuva sivustolta kurkijoki.fi

Kirkon tuhoutumisesta en onnistunut löytämään mitään mainintaa, joten jään odottelemaan itseäni viisaampien kommentteja asiasta. 

Mutta, miltä alueella näyttää nykyään?

Kirkon portaat(Kuva Pirkko Majanen)

Kirkon sokkelia käytettäneen rasvamonttuna(Kuva Pirkko Majanen)

Kirkon kivijalkaa(Kuva Pirkko Majanen)

Kirkon rauniot näyttävät sijaitsevan asuintalon pihapiirissä. Mahtaakohan nykyinen asukas edes tietää rakennuksen jäänteiden menneisyydestä? 

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Parikkala / Koitsanlahden ortodoksien kalmisto

Taas pukkaa uutta julkaisua. Tällä kertaa ei kyseessä ole taaskaan muistomerkki, mutta todella arvokas ja merkittävä alue kumminkin. Kyseessä on yksi itä-Suomen ortodoksihautausmaista, joita ei ole hirveän montaa. Muutenkin läheinen Koitsanlahden hovi ja sen alueella asuneet lähes maaorjan asemassa olevat ihmiset vaikuttavat alueella vieläkin. Jonnekinhan heidänkin matkansa aikanaan päättyy ja täällä heillä on rauha maanpäällisistä asioista. 

Koitsanlahden kalmiston sisäänkäynti

Heitä tuskin on unohdettu


Willimies pyörähti paikan päällä kuvausreissulla helteisenä kesäaamuna ja yllättyi paikan kauneudesta, vaikka kyseessä on metsähautausmaa. Ne poikkeavat evankelisluterilaisista hautausmaista ilmeellä, että ne olisivat hoitamattomia ja saavat olla vailla hoitoa. Ehkä tähän tiivistyy näiden kahden kirkkokunnan erilaisuus muutaman oppiriidan  lisäksi.

Tsasounan sisäänkäynti

Ikoni vartioi uksen päällä



Minun mielestäni Koitsanlahden ortodoksihautausmaa on kaunis alue ja etenkin alueella oleva tsasouna kiinnitti huomioni. Valitettavasti ovet olivat lukossa, mutta kyllä hirsisessä rakennuksessa aina silmä lepää. Kyseinen tsasouna on nimetty Pietarin ja Paavalin tsasounaksi. Se on komistanut hautausmaata aina 29.6.2003 asti, jolloin KP Metropoliitta Ambrosius vihki sen käyttöön. Tsasounan seurakunnalle lahjoitti Pekka ja Ksenia Kuisminin lapset vastaten kuluista. Kerrassaan hieno ele ja ennen kaikkea pitkäikäinen lahja.







Tietoa kalmiston käyttöönottovuodesta minulla ei ole, mutta eipä sitä tiedä kukaan muukaan. Ilmeisesti alueella on kuitenkin haudattu paikallisia ortodokseja satojen vuosien ajan. Itse hautausmaa sijaitsee Petriläisen suvun ja Lappeenrannan ortodoksiseurakunnan mailla. Petriläisten suku ja Koitsanlahden kyläläiset ovat vastanneet alueen hoidosta jo sukupolvien ajan....   

sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Rautjärvi / Neuvostopilotti down



Willimiehen parasta hupia on ollut viime kuukausina seurata Twitterin ja muiden alustojen kautta Ukrainan sotilaiden menestystä vihulaisen torjunnassa. Lukuisat tankintuhoamisvideot onkin tullut katseltua ja aina vaan jaksaa hymyilyttää kun tankit tuhoutuvat. Eihän sota tietenkään ole viihdettä, vaan ihan oikeita ihmisiähän siellä kuolee. Jotenkin vaan näiden idän burjaattien ja samojedien kuolemat ei minua hetkauta. Syynä siihen lienee ydinaseilla pelottelu, lännelle aiheutettu energiakriisi, hintojen kohoamiset ja etenkin lukuisat joukkomurhat ja raiskaukset siviileille. Siinä syitä, miksi aion katsoa videoita jatkossakin....

Nämä videot ovat osoittaneet, että kalustoa itänaapurilla lienee, mutta takaseinä se löytyy heidänkin asevarastoistaan. Tuhannet tuhotut panssaroidut ajoneuvot on korvatttu vanhemmalla kalustolla, jopa minua vanhemmilla! Sama pätee myös venäläisiin Suhoi-hävittäjiin, joita pidettiiin laadukkaina ennen sotaa, vaan ei pidetä enää. Nythän niitä on tiputeltu pitkin Ukrainan peltoja ja ovatpa itse jopa lentäneet päin omien kaupunkiensa taloja. Ei taida Putinin kassaan jatkossa taaloja lipua asemyynneistä, kun ovat huonoiksi havaittuja. Tosin eipä niillä taida löytyä niihin piirikorttejakaan, koska länsi on laittanut ne pakotteiden alaisuuteen. No, kai ne niitä jatkossakin tonkii Lappeenrannan SER-keräyspisteistä. Pesukoneesta en kyllä levyjä irroittaisi, ettei suihkari rupea linkoamaan 800 kierrosta minuutissa....

Viime kuukaudet ovat siis osoittaneet, että Venäjän ilmavoimien kalusto on surkeaa. Niin se oli myös jatkosodan alussa, ennen kuin amerikkalaiset ja britit alkoivat toimittaa kalustoa isoja määriä. Toki ainahan nuo ovat jotain lentävää saaneet taivaalle omastakin takaa, mutta kyllähän noita tippuukin säännöllisin väliajoin. Paperitiikeriksihän Venäjä on pitkälti paljastunut myös ilmailun saralla. Veikkaanpa että lähivuosina pitkin ja poikin Ukrainan aroja nousee venäläisten kuolleiden pilottien muistomerkkejä, jos ukrainalaiset sallivat ne. Veikkaanpa, että eivät!

Sen sijaan Suomi ja suomalaiset ovat sallineet vastaavien muistomerkkien pystyttämisen ja olemassaolon lukuisille neuvostopiloteille, jotka kohtasivat tiensä pään eripuolilla Suomea. Yksi tällainen hautapaikka sijaitsee Rautjärven Luuminniemessä.


Hautapaikka on männyn juurella


Metsäpolulla saa olla tarkkana, ettei kävele ohitse


Jatkosodan alkuvaiheessa 20.7.1941 seitsemän Polikarpov I-153 konetta hyökkäsi aamuyön tunteina ilmatorjuntapatteria vastaan Rautjärven Kokkolan kylässä. Yksi näistä kaksitasoisista "Tsaikoista" sai kunnon osumat ja mätkähti alas Luuminniemen edustalle muiden koneiden päästessä karkuun, vaikka ehkä toinenkaan kone ei pääsisi kotitukikohtaansa Käkisalmeen. Se on kuitenkin varmaa, että pudonneen koneen ohjaaja Grigori Kutsherenkon lennot olivat ohitse. Kone kuitenkin nostettiin suomalaisten toimesta ja sieltä löytyi myös pilotin kirjoittama kirje, joka oli jäänyt postittamatta. Hyvä niin, koska siinä lentäjä kertoi suomalaisten ilmatorjunnan olevan surkea ja helposti tuhottavissa. Kuinka vähän hän tiesikään......


Kivipaadessa on Grigorin kuva ja laatta

Venäläisen lentäjän hauta


Lentäjä haudattiin Luuminniemeen ja maanomistaja on huolehtinut haudasta jo muutaman sukupolven ajan. Entä kuinka asiat etenivät itänaapurissa, missä toleranssit ovat tunnetusti suuret! Kutserenkon perhe sai tiedon lentäjän kuolemasta vasta marraskuussa 1941 eli monen kuukauden jälkeen. Tarina ei kuitenkaan pääty siihen, vaan lentäjän tytär Zanneta etsi isänsä hautaa koko elämänsä ajan, löytäen sen vasta vuonna 2019 ja esitti toivomuksen, että isänsä saisi jäädä niille sijoilleen. Näin ilmeisesti tulee tapahtumaan....


Laatan teksti kertoo oleelliset tiedot


Muistomerkki ei ole mielestäni kovin vanha, mutta nyt siihen on lisätty lentäjän kuva. Paikallinen maanomistaja ei halua nimeään julkisuuteen, eikä toivo paikalle yleisöryntäystä. Kaikesta huolimatta paikallinen nuori mies meidät opasti paikalle. Jääköön hänenkin nimensä mainitsematta.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen Jukka Vesenin teosta Pudonneita punatähtiä, Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa 1941.

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Rautjärvi / Kenttäsairaala A39

Taas on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kaikenlaista käännettä tähän väliin on sitten osunutkin. Ensinnäkin pidin historiaesityksen työpaikkani Lauritsalan koulun historiasta koulumme vihkiäisjuhlissa. Paikalla oli koko kaupungin kerma kaupunginjohtajasta alkaen, sekä aina kriittiset koulumme oppilaat. Ilmeisesti se meni ihan hienosti, koska pahempia valituksia tylsästä puheesta en ole kuullut läsnäolleilta liki 500 henkilöltä. 

Tämän lisäksi kaksi ja puoli vuotta olen vältellyt koronatartuntaa hyvällä menestyksellä, mutta loppuu se tuurikin joskus! Niinpä sitten podin tähän samaan hötäkkään Ison K:n ja pakko sanoa, että voimat katosivat jonnekin kuumeen ja lihassärkyjen myötä. Nyt on ollut muutaman päivän helkatin heikko olo ja mitään kovinkaan kummoista ponnistusta en ole jaksanut tehdä. No, sainpa lopulta aikaiseksi tämän stoorin kirjoittamisen....

Rautjärven Viimolan koulun pihamaa

Suomi on täynnä paikkoja, joissa on tapahtunut menneisyydessä mielenkiintoisia ja historiallisia asioita. Yleensä näille paikoille on pystytetty muistomerkki tai -laatta kertomaan paikan menneisyydestä. Näitä paikkoja ovat valtio, kaupungit, pitäjät ja lukuisat eri aihepiirien yhdistykset paljastelleet vuosien saatossa. Hyvä, että ovat, koska muuten minun ei olisi koskaan tarvinut aloittaa Willimiehen jäljillä blogia. Siinä olisi moni mieleenpainuva reissu jäänyt tekemättä.

Liki tuhat sotilasta sai hoitoa täällä kesällä 1941


Nyt kuitenkin esittelen kohteen, joka olisi ansainnut oman muistolaatan seinään, mutta se on korvattu infotaululla, joka kertoo paikan muustakin historiasta kuin tautjärveläisten koululaisten sivistämisestä. Nyt tyhjillään seisova Viimolan koulu on aikoinaan ollut vilkaan toiminnan keskus. Sadat koululaiset ja liki tuhat jatkosodan alkuvaiheen haavoittunutta on katsellut tämän rakennuksen seiniä sisältäpäin. 

Infotaulu kertoo kaiken


Tarinaa lienee turha toistaa vaan sen voi jokainen lukea infotaulusta itse. Infotaulu on pystytetty 2019 ja se liittyy Rautjärven sotahistoriahankkeeseen. Pitänee varmaan ensi suvena perehtyä hankkeen kohteisiin tarkemmin, vaikka veikkaan vieraillleeni niistä useimmissa, kenties kaikissa?

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Lappeenranta / V armeijakunnan esikunta

Tätä kirjoittaessani Ukraina on juuri valloittanut Lymanin kaupungin takaisin ja puheet ydinaseiden käytöstä lisääntyvät. Tuntuu melkoisen hullulta tuo itänaapurin toiminta. Ilmeisesti kaikki vähälläkin järjellä varustetut henkilöt ovat painaneet päänsä puskaan? Lisäksi naurattaa, että tietääkseni ensimmäisen kerran sotahistoriassa sekä puolustajan sekä hyökkääjän asukkaat pakenevat. Ukrainalaisten paon toki ymmärrän, mutta miksi venäläiset pakenevat. Eikö oman maan pelastaminen pulasta kiinnosta, kun siinä voi menettää henkensä.... No, onneksi saatiin edes vähän rajaliikennettä tilkittyä, ettei tartte noita pitkäkilpisiä katsella.

Ylämaan pappilassa toimi esikunta kesällä 1944


Samalla tavalla raja piti tilkitä kesällä 1944. Silloin tosin onnistuttiin paremmin, koska vihulaiset eivät tänne päässeet. Iso osa tässä operaatiossa oli V armeijakunnan esikunnalla, joka sai rintaman vakautettua Juustilan - Viipurinlahden alueella. Tästä syystä tämä Ylämaan vanhassa pappilassa toiminut esikunta on saanut urotyöstä oman muistolaatan pappilan seinään. Milloin ja kenen toimesta? Nuo asiat ovat itselleni tuntemattomat.

Muistolaatta 


Tällä kertaa melkoisen lyhyt postaus, mutta kun en aiheesta ihmeempää tiedä, niin mitäpä sitä jaarittelemaan....

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Miehikkälä / Kaitain lait vuodelta 1500

Niin se on yhdeksän kuukautta kulunut viimeisestä elonmerkistä täältä suunnalta! Nopeasti se tuo aika rientää. Piti ihan itse lukaista, mitä olin viime vuoden puolella julkaissut ja pahoittelut huijaamisesta, koska lupailemiani juttuja ei keväällä ilmestynytkään...... Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Isoja syitä pitkään jatkuneeseen paussiin on useita, joista mainittakoon vaikka työkiireet keväällä, sähköpyörän hankkiminen, kohteiden vähyys ja etenkin Ukrainan sota.

Odottelin viime talvena rajan aukeamista Venäjän suuntaan, jotta olisin päässyt sinne keväällä tankkaamaan ja kohteita kuvaamaan. Nyt tuo kuulostaa tyhmältä, mutta enpä tuolloin arvannut huopatossukansan lähtevän hakkaamaan päätään ukrainalaisten Himarseihin. Kevät menikin ukrainalaisia tankintuhoamisvideoita katsellessa ja samaa teen vieläkin. En tähän rähinään uskonut, mutta onneksi tällä hetkellä näyttää että kannattamani osapuoli on voitolla. Toivottavasti Igorit lähtevät sieltä pois vaikka arkku kerrallaan. Itse en aio enää jalallani astua itärajan taakse. No korkeintaan joukolla maailman nykyaikaisinta tekniikkaa hyödyntäen. Pitäkööt halvan bensan ja muut romunsa. Pärjään ilmankin!

Ilman näitä itärajan taakse suuntautuvia reissuja, onkin blogin julkaisematon materiaali melkoisen vähäistä. Uusia kohteita ei vaan meinaa löytyä ja osaltaan koko kesä meni jotenkin ohitse ja aikaansaannokset vähäisiksi. Silti tarkoitukseni olisi kirjoitella jatkossa viikon tai kahden viikon välein, vähän motivaation mukaan. Uskoisin kohteita riittävän pitkälle kevääseen, joten onhan tässä nyt sentään jotain saatu aikaan!

Pidemmittä puheitta päivän kohteeseen, mitä kuvattaessa onnistuin alittamaan ne vähäisetkin kriteerit mitä olen asettanut kohteiden kuvaamiselle. Aurinko ja kimaltava pelti hennolla kaiverruksella ei ole jelpoin kuvattava, mutta aikaa ei ollut jäädä odottelemaan auringonlaskua. Tuolloin 6.7.2022 helteisenä päivänä päätimme näet lähteä Williladyn kanssa kuvaamaan muutama kohde Miehikkälän suunnalta. Kauimpana näistä kohteista oli Kaitain lait, mistä en tietäisi vieläkään yhtään mitään ilman lukijavihjettä. Kiitos siitä.

No hirveän paljon enempää en tiedä vieläkään, mutta olihan haastava paikka löytää, vaikka meillä oli tiedossa tarkka osoitekin. Ajelimme pitkin ja poikin Kaitain kyläteitä löytämättä kohdetta, emmekä löytäneet ihmisiäkään, jotka olisivat osanneet meitä auttaa. Niin sitä sitten haettiin ja haettiin, kunnes Willilady keksi paikan. Olimme kurvanneet ihan huudeilla jo monesti, mutta jotenkin se vaan näytti niin mökin pihamaalta, että emme sinne arvanneet mennä. No, lopuksi menimme ja siellähän Kaitain lait sijaitsivat!

Ihan ensimmäiseksi vastaan osui kyläläisten istuttama kyläpuu, joka on lajiltaan ruusuorapihlaja. Kuvastaneeko kyläisten luonnetta happamina ja piikikkäinä ihmisinä? Se jäi meiltä selvittämättä, koska emme nähneet yhtäkään henkilöä. Joka tapauksessa puu on istutettu vuonna 2017, jolloin Miehikkälä erosi 130 vuotta takaperin Virolahdesta ja muuttui itsenäiseksi kunnaksi. 

Kaitain kylän kyläpuu

Muistokivi vuodelta 2017

Muutaman metrin päästä nurmikkoalueelta löytyi sitten muistomerkki, mitä olimme kiihkeästi etsineet. Muistomerkki oli iso kivipaasi,mihin oli kiinnitetty rosterinen kyltti, mihin oli kaiverrettu Kaitain lait, jotka ovat kyltin mukaan vuodelta 1500. Hieno perinne kertakaikkiaan, vaikka Kaitain kylä on ensimmäisen kerran mainittu asiakirjoissa vasta vuonna 1575. Varmasti paikalla on asuttu jo aiemmin, koska asiakirjoja katoaa tai niitä ei ole laadittu. Toki muutamaa lakia on vähän modernisoitu, mutta kaikki ovat mielestäni kannatettavia asioita. Etenkään naapuria ei pidä jättää janoiseksi, jos itsellä on humppapäivä....

Kaitain lait vuodelta 1500

Todella hyvät lakipykälät


Muistomerkin paljastamisajankohta jäi selvittämättä, mutta se on varmasti tehty vuoden 1500 jälkeen!  

Lopuksi muutama esimerkki niistä amatöörivalokuvaajanvirheistä




No niin, pää on nyt avattu. Jatkoa on siis luvassa, niin kauan kuin kohteita riittää!