Taipalsaari / Ilkonsaaren skiitat

Tämän sunnuntain kohde on sellainen, missä Willimies on käynyt viimeksi kaiketi kolmisenkymmentä vuotta takaperin. Varmaan olisi tullut tässä blogivuosina käytyä, jos omistaisin veneen, mutta kun en omista. Niinpä taas kerran piti käyttää hyväkseni kolmea henkilöä, joista kaksi on työkavereitani ja kolmas parhaan kaverini poika. Hienoa, että päätitte käydä tänäkin syksynä Ilkon saaressa. Heidän kuvistaan sain siten koostettua hyvät kuvat tähän kirjoitukseen. Kiitos siis vielä kerran Niko Pylkkänen, Marko Karttunen ja Catharina Moisio. Julkaisen nimenne näin, koska en enää muista kuka teistä lähetti minkäkin kuvan.....

Kukapa uskoisi, että Lappeenrannan naapurikunnan Taipalsaaren alueelta löytyy kokonainen saari täynnä ortodoksien skiittoja, jotka käsittääkseni ovat isompien luostareiden "sivukonttoreita". Voin toki olla pahasti väärässäkin, koska nämä uskonasiat eivät ole olleet elämässäni ihan päällimmäisenä tähän asti.  

Ilkon saari on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistama saari Taipalsaarella. Saari on muuttunut huimasti niistä ajoista, jolloin saari oli vähän erilaisten virkistysviikonloppujen kohteena. Nykyisin pitkällä vuokrasopimuksella säätiölle siirtynyt saari on täynnä skiittoja, tsasounia ja kappeleita, joissa kävijä voi hiljentyä. Aiemminhan paikalla keskityttiin enempi metelöintiin....

Nykyisin Ilkonsaari on "skiittasaari". Siellä sijaitsee  kolme tsasounaa ja kaksi pientä kirkkoa. Saaren pohjoisimpaan osaan on pystytetty tsasounat Petsamon luostarin, Konevitsan luostarin ja Valamon luostarin "skiitoiksi". Skiittojen alkuperäinen ajatus idän kirkon piirissä oli, että niihin pystyi menemään hiljentymään ja monissa niissä asuikin erakkomunkki. Useasti ne myös laajenivat suosion myötä itsenäisiksi luostareiksi.

Mistä sitten sai alkunsa Ilkonsaaren muuttaminen skiittasaareksi? Tietysti siihen tarvittiin Saimaan taikaa ja visio, jota Athos-vuoren Pyhän Andreaksen luostarin johtaja, arkkimandriitta Efraim innostuneesti kannatti Valamon kansanopiston entisen lehtorin, teologian tohtori Hannu Pöyhönen esittäessä visionsa risteilyllä Ilkonselällä toukokuussa 2006. Efrain rohkaisi ryhtymään sanoista tekoihin ja kehittämään edelleen ajatusta Skiittasaaresta.  Lopulta Ilkonsaari vihittiin Skiittasaareksi 25.5.2009.

Ilkonsaaren siunaamisen Skiittasaareksi toimitti arkkimandriitta Efraim kreikkalaisen seurueensa ja oman papistomme avustamana. Tilaisuudessa oli läsnä runsaasti kutsuvieraita, yhdistyksen jäseniä sekä median edustajia. Arkkimandriitta Efraim myös siunasi pyhitetyllä vedellä kolmen ensimmäisen tsasounan rakennuspaikat.

Jokainen skiitta on kopio jostain luostarista, tosin pienoiskoossa. Ne ovat kaikille avoimet, joka vain pääsee saarelle. 

Staraja Ladoga Suurmarttyyri Georgioksen kappeli

Sisäkuva petsamolaisesta tsasounasta

Valitettavasti tämän skiitan ulkokuva puuttuu

Kohteena tämä Skiittasaari on enemmän kuin mielenkiintoinen ja pitäneepä itsekin piipahtaa tuolla vaikkapa omalla kanootilla ensi suvena. Jos kiinnostuit paikasta, niin kannattaa lukaista tarkemmin paikasta täältä.

Kouvola / Kouvolan lakritsin muraali

Viikon hiljaiselon jälkeen taas esittelyyn yksi kohde Kouvolasta. Tämä olisi takuulla jäänyt esittelemättä, ellei tämän ja Lappeenrannan välillä olisi yhteyttä. Sinänsä mistään merkittävästä kohteesta ei siis ole kysymys....

Muraali on rakennuksen päädyssä

Mitään merkittävää ei ole viimeisen viikon aikana kuulunut minullekaan, vaan kaikki on mennyt omalla painollaan. Töissä on käyty ja pari kertaa vesijuoksemassa kroppaan kertynyttä rasvaa pois, mutta muuten suuremmat aikaansaannokset loistavat poissaolollaan. Jos oikein hifistellen sanoisi, niin Maslowin tarvehierarkiassa ollaan liikuttu tasoilla 1 - 3 vähän päivästä riippuen! No, olihan eilisehtoona työkaverini isot juhlat, kun mies saatiin vaippaikäisistä miesten ikään. Takana on siis kuluttavat 50v-juhlat.

Sitten päivän kohteeseen, joka on tällä kertaa Kouvolan lakritsin tehdasrakennuksen seinään vuonna 2019 maalattu muraali - Laku-ukko. Teoksen tekijä on lappeenrantalainen Timo Outinen. Saikohan hän palkkansa tästä lakritsana vai ihanko iskivät riihikuivaa kouraan?

Miehikkälä / Sylvi Hauhian patsaat

Melkoista rahanmenoa ollut viimeiset pari viikkoa! On myyty vanha ja ostettu uusi moottoripyörä, korjattu autoa katsastusta varten ja nyt parhaillaan ukot laittavat talomme rännejä uusiksi. Pitäisi kait joskus alkaa taas tienaamaankin rahaa, ettei rahat aina juokse väärään suuntaan. Muutenkin edessä on vielä melkoinen kasa laskuja, ennen kuin ilkeää sanoa tilanteen rauhoittuneen.....ehkä sekin päivä vielä tulee?

Sylvi Hauhian savipatsaita

Lisäksi männä viikko sisälsi pari reissua. Yhden tein Kotkaan kun hain poikieni kanssa uuden moottoripyöräni ja eilen kävimme päivän reissulla Turussa. Tulevalla viikolla aion käydä prätkällä päiväkaffella Joensuussa ja emännän kanssa Sulkavalla, vaikkei siellä mitään soutuja tänä vuonna järjestetä. Tai mistäs minä tiedän...

Tanner täynnä eläimiä

Tämän blogin tällä hetkellä viimeisen kuvausreissun teimme 15.6.2020 Miehikkälään ja Kouvolaan, jonka kuvien purkamisen aloitamme Miehikkälästä Sylvi Hauhian savipatsailla. Kyseessä ei ole muistomerkki, mutta onpa kylän nähtävyys kuitenkin. Sitäkään en enää muista, että kuka tästä minulle ilmoitti, koska muuten en olisi tästä tiennyt yhtikäs mitään....

Alueella virtaa myös koski

Mummo ja Vaari

Eipä sen puoleen, en tiedä vieläkään Sylvi Hauhiasta mitään. Sen kuitenkin tiedän, että komeita ja veikeitä savipatsaita on pihapiirissä. 

Kouvola / Verlan aitta

                                           Klamydian Veskun uusin biisi :"Se on koronaa"

Samalla kaavalla on taas viikko edetty ja tylsäähän tämä aika ajoittain on, mutta onneksi osaan tehdä vaikka turhiakin asioita. Polttelin näet taannoin viisi päivää roskia pihamaalta, jotka emännän mielestä kuuluivat kaupungin korjattavaksi. Vaan mitäpä tuo minua haittasi, koska olipahan jotain muuta tekemistä kuin tuijottaa tietokonetta ja lukea koronauutisia. Tuosta hommasta sain onneksi piristystä päiviini vaikka niillä nyt suurempaa merkitystä ollut. Mutta tulihan nyt tehtyä edes jotain, ettei elämä muutu Veskun biisin mukaiseksi. Tuohon pisteeseen on tosin vielä itselläni matkaa...

Verlan aitta näkyy kauaksi

Pakko sanoa, että arvostan UPM:n toimintaa, siksi omistan firman osakkeitakin

Viikko on taas sujunut etäopettaessa ja John Waynen filmejä katsoessa, jotka valitettavasti alkavat pikkuhiljaa loppua. Tilauksia olisi tarkoitus lähetellä tulevalla viikolla DVD-kauppoihin, jotta saan urakkani mahdollisimman täydellisesti suoritettua. Sittenhän alkaakin Randolph Scottin kohdalla sama urakka eli koko tuotannon katsominen. Niissä riittääkin puuhaa loppuvuodeksi!

Aitan läpi pääsee kulkemaan

Infotaulu

Isoin ongelmahan tässä on se, että olen saanut etäopetuksen toimimaan hiton hyvin omalta osaltani ja mitään tarvetta ei itselläni, eikä oppilaillani, ole palata loppukevääksi koulun tiloihin, mutta Marinin Sannahan tuon meille ensi viikolla kertoo, että kuinka jatkamme? Omasta mielestäni aivan järjetön ajatus, mutta katsotaan mitä päättäjämme päättävät asiantuntijoiden ohjeiden pohjalta. Veikkaanpa, että kouluun on palattava antamaan lähiopetusta. Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Aarnikotka rules

Tässä sylinterissä on 420.000 männynsiementä

Puu on maailman ekologisin rakennusmateriaali

Nyt kuitenkin lienee päivän kohteen vuoro? Kyseessä ei ole mikään muistomerkki eikä -laatta, mutta ihan merkittävästä perinnetyöstä on kysymys. Kyseessä on entisen työnanatajani UPM:n Verlan tehdasmuseo alueelle rakentama Verlan aitta. Kyseessä on kahdeksan metriä korkea puurakennelma, minkä sisälle on asetettu näytteille 420.000 männynsiementä. Kukahan nuokin on kerennyt laskemaan? Täältä Verlan väliaikaisesta varastosta ne aikanaan päätyvät metsään istutettavaksi. Kuuleman mukaan näillä siemenillä saadaan 320 jalkapallokentän verran uutta metsää kasvamaan ja hiiltä nielemään.

Mielestäni ihan hieno teko ja olisihan tämä oman laattansa ansainnut, vai mitä?

Lappeenranta / Hiekkalinna Lappeenranta 370 vuotta

Sattuipa sopivasti. Tästä tulikin oikea tuplajuhlapostaus! Eilisehtoona Willimies katseli Huuhkajien karsintamatsia ja nyt olen ihan täpinöissäni. Kassi on jo puoliksi pakattu ensi kesää varten, jotta pääsen seuraamaan Eurooppaan Huuhkajien taivalta Futiksen EM-kisoissa. Tämä on oikea unelmien täyttymys..... Vannoin näet aikoinaan, että Suomi ei koskaan voita lätkän maailmanmestaruutta eikä Euroviisuja. Kolmantena oli se, ettei Suomi koskaan pääse futiksessa arvokisoihin! Nyt kaikki kolme on jo toteutunut. Aikaakaan ei mennyt kuin nelisenkymmentä vuotta! Vielä kun SaiPa voittaisi mitalin...... Vaan nyt toisiin juhlatunnelmiin!

Joel Puranen - Lappeenranta 370vee

Tälläkään kertaa kohteena ei ole muistomerkki, mutta pakkohan se on tämäkin esitellä, koska tuli jossain vaiheessa käytyä kurkkaamassa tämäkin paikka. Itse asiassa Lappeenrannan hiekkalinna oli tänä vuonna jo kuudettatoista kertaa linnoitusniemen kärjessä. Uskoisin käyneeni paikalla joka kerta, vaikka paikka nyt sinällään ei minua suuremmalti kiinnostakaan. Sen sijaan turisteja se imuroi ihan mukavasti, koska tämän vuotinen Lappeenranta 370 vuotta teema veti paikalle yli 155000 kävijää!

Tämän vuotinen teema siis oli Lappeenranta 370 vuotta. Itse asiassa vaihtoehtoja kaupungin perustamiselle on muitakin, mutta jostain syystä tuo vuosi 1649 on valittu kaupungin perustamisvuodeksi. Jos sinua kiinnostaa käyttää aikaasi kseitsemän minuuttia, niin voit kuunnella perustelun vuosiluvulle täältä. Lisäksi jos innostuit Lappeenrannan historiasta enemmänkin, niin tämän loistavan Villimiehen jalanjäljissä kuunnelmasarjan kaikki 48 osaa ovat ikuisesti kuunneltavissa Yle Areenassa. Voisiko YLE parempaa lahjaa 370-vuotiaalle Lappeenrannalle antaakaan?

Tämän vuotinen hiekkalinna siis oli rakennettu teemansa ympärille, joten mitäpä sitä turhaa höpöttämään, koska voit katsoa kuvia ihan itsenäisestikin....

Vesitorni ja vanha näkötorni

Vanha keisarin juna-asema

Kaupungin perustaja kuningatar Kristiina

Jouni Hynynen ja linnoituksen rakentaja Suvorov

Rakuunat ja luurankotakit kuuluvat Lappeenrannan historiaan

Hiekkalinnassa oli myös kirkko rauhoittumista varten

Kirkon seinä jakaa informaatiota

Nykyinen Lauritsalan kirkkokin oli mukana

Tsaari Nikolai II

Sataman vetykioskit vetävät minut joka vuosi vedylle

Lappeenranta jatkaa Wiipurinrinkelin perinteitä

Hynynen kelpaisi melkein Willimieheksi

Aidolla vaan pitää olla iso puunuija!

Lappeenranta / Kehykset

Lappeenrannan kaupunki on mielestäni maailman paras paikka. Vaikka en nyt hirveästi olekaan matkustellut, niin sentään jonkun verran maailmaa nähneenä blogialueen ulkopuoleltakin. Vaan mistään ei ole tähän mennessä tullut paikkaa, mihin olisin valmis muuttamaan tai edes suostuisin harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa. Miksipä sitä ihminen kotiseudultaan haluaisi lähteä. Vielä kun kaikki itselleni tärkeä löytyy näiltä nurkilta, niin miksi muuttaisin? Helsinkiläinen en halua olla, pietarilaiseksi en halua tulla, ollaan sitten lappeenrantalainen!

Kehykset on kooltaan 2 metriä kanttiinsa

Ainahan sitä toivoisi omalle kotiseudulleen kaikkea uutta ja kivaa, mutta kun kaikki maksaa! Lisäksi Lappeenranta, kuten muutkin Suomen kunnat, on korviaan myöten velkaantunut ja verotuskin on tapissa. Silloin pitää keksiä halvalla jotain hyvää ja mielenkiintoista. Sellaiset kaksi kohdetta ilmestyikin alkukesällä 2019 Lappeenrannan satama-alueelle ja ihmisiä on piisannut. Parhaimmillaan on joutunut ihan vuoroaan odottamaan....

Toinen kehys on linnoituksen valleilla

Halpaa matkailumainontaa

Mikä se sellainen paikka on, missä Lappeenrannassa turistit ja paikalliset joutuvat jonottamaan? Kyseessä on halvalla toteutettu, mutta aivan sairaan hyvä idea, kehykset. Näissä taideseppä Antti Niemisen suunnittelemissa ja kuvanveistäjä Samuli Poutasen toteuttamissa kehyksissä on meinaan aika hemmetin moni turisti kuvauttanut itsensä. Kuvia löytyy vaikka kuinka paljon, kun Instagramiin täräyttää #lappeenranta. Parempaa mainosvalttia ei ole ihan lähivuosina toteutettu näillä nurkilla.  

Ideahan on tavallaan kopio National Geographicin keltaisista kehyksistä, joita löytyy eri puolilta maailmaa, mutta nämä kaksi Lappeenrannan satama-alueen kehystä eivät ole keltaisia, vaan lehtikuusesta ja Corten-teräksestä valmistetut tummat kehykset, mihin on laitettu teksti Lappeenranta. Idea alkoi muhia, koska Lappeenranta täytti tänä vuonna 370 vuotta. Idea sai kaiketi alkunsa Lappeenrannan kaupungin matkailupäällikkö Mirka Rahmanin oivalluksesta, että kehyksiä löytyy Somesta. Niinpä homma laitettiin vireille.

Jonoa muodostunut kehykselle

Mikä parasta, niin idea oli halpa toteuttaa. Kahden maisemakehyksen hinnaksi tuli ainoastaan 700 euroa kappaleelta ja taatusti joka euro on tienattu takaisin Someen levitettyinä kuvina. Ehkä ensi suvena kehyksiä saataisiin lisää ja sitä kautta lisää turisteja, jotka kantavat kaupunkiin rahaa!

Pitihän se itsekin testata