Summa / Lisakorsun muistomerkki

Summa oli yksi talvisodan kovimpia taistelupaikkoja ja täällä olen vieraillut ennekin. Viime kerralla tarkoitukseni oli mennä tutustumaan Lisa-korsun muistomerkkiin, mutta koska alue on täynnä vanhoja ja uusiakin kranaatteja, niin en halunnut viedä Williladya sinne. Tosin ei tuo hirveän innokas ollutkaan. Niinpä se jäi paikkana käymättä, vaikka meillä olisi ollut tarkka paikka selvilläkin. No, onneksemme avuksi riensi Jukka-Pekka Nevalainen, jonka ottamilla kuvilla olemme nyt liikkeellä.

Tämän korsun ja sen jäsenten tuhosta löytyi mainintoja eri puolilta Internetiä, mutta paras kuvaus löytyi Sotainvalidi-lehden numerosta 5/2010. Ehkä tuossakaan aviisissa ei olisi asiasta pahemmin mainittu, mutta kun suomenruotsalaisen kirjailija Kjell Westön isoisä menehtyi tässä ikävässä tapahtumassa, niin onhan se sitten painettu ihan e-paperiin.

Lisa-korsun muistomerkki (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Larsmo-Ojan miehet muodostivat 2 raskas patteristo 2 miehistön pääosin. Tähän porukkaan kuuluivat kaikki Lisa-korsussa menehtyneet 27 miestä. Heidän kohtalonhetkensä koitti 13.2.1940, kun venäläiset pääsivät tykistön asemiin ja piirittivät korsua panssareilla. Yksi miehistä katsoi tilaisuutensa tulleen ja pakeni korsusta. Hän haavoittui pakomatkallaan, mutta selvisi hengissä ainoana korsun miehistä. Muut jäivät odottamaan parempaa tilaisuutta paetakseen. 

Miehet olivat korsussa lumipuvuissa ja kypärät päässä, ilmeisesti odottaen otollista hetkeä. Kaikki ylimääräiset pakkaukset ja vaatteet oli kasattu pääoven eteen vaimentamaan vihollisen mahdollisia ammuksia. Venäläiset kuitenkin räjäyttivät korsun länsipään hajalle ja sen jälkeen itäpään ja sitten kukaan ei ollutkaan enää elossa. Vainajat jäivät korsuun ja heidän ruumiinsa kaivettiin esiin vasta jatkosodan alussa syyskuussa 1941, kun suomalaiset palasivat alueelle. Täältä heidät toimitettiin kotiseurakunnana sankarihautuumaalle.

Uhrien muistoa kunnioittaakseen asianosaiset ja Larsmo-Ojan kunta pystyttivät korsun kohdalle muistomerkin 2.7.1993. 

Paikalle on pystytetty myös venäläisten? kunnianosoitus urhoollisille miehille.

Puuhn kiinnitetty kyltti (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Teksti kuuluu seuraavasti:

Tässä korsussa 13. helmikuuta 1940 kuolleitten suomalaisten tykkimiesten muistotaulu. Helmikuun 13. päivän loppuun mennessä Mannerheimlinjaa vastaan tehdyn hyökkäyksen kolmantena päivänä Summajärven vahvistettu puolustuspesäke, johon kuului 12 betonibunkkeria ja  39 puista bunkkeria konekivääreineen, oli täysin murskattu osan tykkimiehistä paettua bunkkerista aiemmin päivällä. SJ-5 "Miljoona" "Kielen" huipulla ja muita sotilaita läheisistä taisteluhaudoista siirtyivät ja lukittautuivat pesäkkeeseen. Neuvotoliittolainen tankki tuli pesäkkeen katolle, mutta katto ei luhistunut ja kantoi sotakoneen painon. Lyhyiden neuvottelujen jälkeen suomalaisten kieltäydyttyä antautumasta neuvostoliittolaiset pioneerit räjäyttivät pesäkkeen ja kaikki ketkä olivat pesäkkeessä kokivat äänettömän kuoleman raunioiden alla. 32 ihmistä kuoli. Myöhemmin pesäke nimettiin "Kuoleman pesäkkeeksi".

Summa / Summan risti

Lukijoiden kuvilla jatketaan tänään, kuten vielä muutaman seuraavankin viikon ajan. Näitä kuvia on kiva esitellä, kun tietää muillakin suomalaisilla riittävän kiinnostusta koluta näitä vanhoja taistelupaikkoja. En siis todellakaan ole ainoa, mutta ehkä kuitenkin sen verran hullu, että yritän saada ensimmäistä kertaa kaiketi kaikki kohteet samaan esitykseen, ettei seuraavien tarvitse tehdä tätä hemmetin urakkaa uudelleen. Olkoon tämä minun perintöni kaikille historiasta kiinnostuneille.

Alkuperäinen Summan risti Matkamiehen ristin takana (Kuva Matti Parikka)

Kivilaatta ristin juurella (Kuva Matti Parikka)

Hienoa, että olen saanut apua tähän hommaan näiden haastavimpien kohteiden osalta. Tämän päivän kohde tosin on sellainen, että tämän olisin pystynyt kuvaamaan itsekin, mutta jostain syystä se vaan aina jäi kuvaamatta. Tällä kertaa avukseni saapui kaksi Mattia, Parikan Matti sekä Salosen Matti. Kiitos teille kummallekin avustanne.

Bunkkerin jäänteitä etualalla (Kuva Matti Salonen)

Ristit räjäytetyn bunkkerin katolla (Kuva Matti Salonen)

Laatta ristin juurella (Kuva Matti Salonen)

Entisen Summan kylän kohdalla sijaitsee bunkkeri SK6, jonka katolle Inkerin liitto pystytti vuonna 1991 luterilaisen ristin ja sen juurelle kaksikielisen muistolaatan kertomaan paikan menneistä rajuista taisteluista ja niiden vaatimista lukemattomista uhreista. Teksti on ehkä yksi koskettavimmista mihin näillä reissuillani olen törmännyt. 

Paikka on monien matkalaisten pysähdyspaikka ja se on saanut viereensä venäläisten pystyttämän matkamiehen ristin, joita nykyisin löytyy lähes kaikkialta Karjalan kannakselta.  

Summa / Kalvolan miesten korsuhauta

Joskus aikoinaan kirjoittelin sähköpostia Suomen sotamuistomerkit sivustolle, että voisimmeko tehdä yhteistyötä, koska minä kiertelen näitä sotiinkin liittyviä paikkoja.  Olisin antanut kyseiselle sivustolle oikeuden käyttää ottamiani kuvia ja keräämääni faktatietoa heidän omille sivuilleen, koska ne olivat melkoisen puutteelliset ja usein muistomerkkiselvityksissä ei ole edes kuvaa käytössä. Mielestäni ne olisivat tuoneet heille mukavasti ja helposti lisää aineistoa heidän keräämäänsä Sotamuistomerkit sivustolle.

Korsu sijaitsi lähellä tienristeystä ja oli siksi jatkuvan tulen alla

Kyseistä sivustoa "ylläpitää" Tammenlehvän perinneliitto, joka on täysin ulkopuolisen rahoituksen varassa. Omien nettisivujensa kautta sain selville että se saa julkista rahoitusta liki 400.000€ vuodessa, minkä lisäksi he vielä hakevat eri projekteihin eri tahoilta apurahoja. Ehkä siinä ei sitten kuitenkaan ole riittävästi rahaa, koska kyseinen sivusto ei ole päivittynyt vuosikausiin eikä sieltä edes koskaan vaivauduttu vastaamaan lähettämääni sähköpostiinkaan. Tämä yhteistyö siis kaatui ennen kuin kerkesi alkaakaan, eikä enää tarvitsekaan. 

Tuhoutuneen korsun kohdalla on valkoinen koivuristi ja muistomerkki

Olen tänne omaan blogiini kuvannut jo nyt enemmän sotahistoriaan liittyviä muistomerkkejä kuin he. Kunpa minulle joku maksaisi tuon työn loppuun saattamisesta palkkion niin tekisin sen valmiiksi! Nyt minulta on turha pyydellä lupia kuviin enää, koska enään en ole kiinnostunut yhteistyöstä heidän kanssaan. Sinänsä sääli koska veteraanit ja heihin liittyvät asiat ovat lähellä sydäntäni. Mutta siirrytään asiaan....

Ristin juurella on kukkia ja kranaatteja

Talvisodassa Summa oli paha paikka, kuten kaikki muutkin paikat missä kranaatteja tippuu niskaan. Täällä puna-armeija tähtäsi läpimurtoon ja lopulta siinä onnistuikin, mutta kumpikin osapuoli maksoi siitä kovan hinnan. Vaikka sodankäynti talvisodassa olikin massojen sotaa vähälukuista puolustustaistelua käyvää Suomen armeijaa vastaan, niin kyllä joskus yksittäinen isku voi olla järkyttävä. Tällainen tapahtuma sattui 21.12.1939 Summassa ns. Majajoen kaistalla.

Muistomerkkiin kiinnitetty laatta kertoo oleellisen

Tänne oli asettunut isänmaataan puolustamaan JR15 5.komppania ja etenkin sen III joukkue. Komppania koostui etupäässä Kalvolan miehistä ja sitä nimitettiinkin Kalvolan komppaniaksi. Isku mikä heihin kohdistui oli raju osoitus sodan mielettömyydestä. Joulukuun 21.päivä kello 13.15 komppanian kolmannen joukkueen korsu sai vihollisen tykistökeskityksessä täysosuman. Korsussa oli tuolloin 21 miestä joista 19 kuoli välittömästi. Ainoastaan kaksi onnistui haavoittuneena tulemaan ulos korsusta. Heidän pelastuksensa oli se, että he olivat tuolloin korsun käytävässä.

Ristiinkin on kiinnitetty laatta

Koska alueella oli tiukat paikat, niin mahdollisuuksia kaivaa ruumiit ylös tuhoutuneesta korsusta ei ollut. Lopulta päätettiin siunata korsuun jääneet 19 vainajaa paikan päällä. Siunaustilaisuus pidettiin 26.12.1939 ja korsun jäännösten kohdalle maahan lyötiin sotamies Kalle Laineen tekemä koivupuinen risti eli ns. Summan risti muistuttamaan tapahtuneesta.

Paikalle on pystytetty infotaulu

Informaatiota 

Vasta jatkosodan aikaan vuonna 1942 tuli mahdolliseksi kaivaa ruumiit ylös ja heidät siirrettiin sen jälkeen kotiseutunsa Kalvolan sankarihautausmaalle. Samalla Kalvolaan lähti myös sotamies Laineen tekemä puuristi, mikä sijoitettiin Tapani Wirkkalan suunnittelemaan tiikkiseen vitriiniin Kalvolan siunauskappelin seinään. Tämän summan ristin paljastustilaisuus pidettiin 17.5.1953. Aloitteellinen osapuoli tapahtumassa oli Kalvolan reserviupseerit.

Tuhoutuneen korsun vieressä on lukuisia vedellä täyttyneitä pommikuoppia

Onkohan tämä ollut korsun suuaukko

Nykyisin alkuperäinen Summan risti on kuparisessa vitriinissä Kalvolan sankarihautausmaalla. Kuvan rististä voit käydä kurkkaamassa täältä. Mutta millaiselta tuhoutuneen korsun paikalla näyttää tällä hetkellä? Me kävimme paikalla huhtikuussa 2015 ja silloin alueella näytti tältä ja voin sanoa, että olin aika vaikuttunut tällä paikalla, missä niin moni menetti henkensä myös minun edestäni.

Muistomerkit korsun kohdalla

Nyt alueella on kanta-hämäläisten sotaveteraanien toimesta pystytetty uusi koivuristi 3.6.1995 ja myöhemmin aluetta hoitavat Kalvolan reserviupseerit ry on hankkinut myös muistolaatan, mikä on kiinnitetty luonnonkiveen muistuttamaan sodan kauheuksista 12.7.2008. 

Summa / II JR 15 esikuntabunkkeri SK 16

Tänään oli päivä, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Viimeinen työpäiväni apulaisrehtorina on takana. Virallisesti olen vielä toimessa 31.7 saakka, mutta koska minun on pakko pitää lomapäivät pois, niin tänään suljin oven viimeisen kerran esimiestehtävissä takanani. Reilun kolmen ja puolen vuoden mittainen matka opetti minulle monia uusia mielenkiintoisia asioita, mutta samalla myös paljasti sen, etten ole parhaimmillani päällikkötason tehtävissä. Palaverit ja jatkuva deadlineja vastaan tappeleminen ei ole sitä mitä parhaiten osaan ja mielestäni minulla onkin enemmän annettavaa jossain muussa tehtävässä, kuten historianopettamisessa. 

Alueelle oli ilmeisesti pääsy kielletty, koska uhkasivat ampua aamunkoitteessa

Toki hoidin hommani ainakin omasta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jotenkin alkuvaiheessa kuvittelin saavani aikaan enemmän oppilaiden asemaa parantavia muutoksia. Jatkuva kiire ja tilanteiden muuttuminen kiivaalla vauhdilla vei valitettavasti voimia liikaa ja missioni jäi kesken. Siksi totesin viisaimmaksi vetäytyä syrjemmälle sekä keskittyä omiin vahvuuksiini, joita ainakin omasta mielestäni minulla on muutama takataskussa. Lisäksi vanha kettu oppii takuulla vielä uusia temppujakin, joten nyt aion keskittyä kaikella tarmolla uusiin haasteisiin, mistä päällimäisenä mieleeni tulee historian- ja yhteiskuntaopin opettamisen kehittäminen siihen suuntaan, että oppilaille annetaan enemmän mahdollisuuksia soveltaa jakamiani tietoja ja he saavat hyödyntää omia vahvuusalueitaan. Itse keskityn jatkossa enemmän ohjaamaan heitä tiedonlähteille ja toimimaan vastuullisesti Internetin ihmeellisessä maailmassa.

Katto on ylösalaisin

No onhan paikalla käynyt muitakin suomalaisia

Tarkoitukseni on myös hyödyntää uutta käytössämme olevaa teknologiaa vielä enemmän kuin aikaisemmin olen pystynyt. Lisäksi historian elävöittäminen oppitunneilla on yksi keskeinen tavoitteeni. Yhtenä ajatuksena on esimerkiksi pitää jatkossa historian talvisotatunnit koulun pommisuojassa taskulampun valossa. Lisäksi jatkossakin aiomme vierailla kerran vuodessa Rutolassa tutustumassa Salpa-linjan rakennelmiin ja kaikkea muuta vastaavaa... Oppiminen saa kaiketi olla kivaa ja tuottaa elämyksiä, mitkä muistetaan vielä vuosikymmenien päästäkin? Kaiken lisäksi en kyllä jaksaisi motivoitua itsekään työhöni, jos vetäisin oppituntini vuodesta toiseen samalla kaavalla ja aineistoilla. Uuden suunnittelu ja tekeminen on oman jaksamisenkin takia aivan ehdoton ykkösjuttu.

Sisätiloissa on vierailtu ennenkin

Tästä on ennen kuljettu sisään

Täältä pääsee sisätiloihin

Rautaa on käytetty rakennelmiin rutkasti

Sisätiloista hahmottaa vielä eri osat

Liekö joku rakentanut oman leiripaikan sisälle?

Itselleni on käynyt satumainen tuuri, kun saan tehdä työkseni työtä, mikä on ollut lähellä sydäntäni lapsesta saakka. Historia ja siihen liittyvät menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat mielestäni parasta mitä tiedän! Niinpä elämäni on vähän kaksijakoista, koska työ historianopettajana vie paljon aikaa, mutta sen lisäksi aimo osa vapaa-ajastanikin menee historian parissa tätä vaatimatonta blogia päivittäessäni. Lienee historia juuri oikea aihepiiri tällaiselle vanhalle miehelle?

Koska nyt vetäydyn omasta bunkkeristani pois ja annan seuraajalleni omanani pitämäni toimiston, on aika esitellä todellinen linnoite, mihin ei ole pystynyt neuvostokranaatit, trotyylit eikä aika. Kyseinen kohde on Viipurista etelään löytyvässä entisessä Summan kylässä sijaitseva esikuntabunkkeri. Täällä käytiin talvisodan kiivaina aikoina taistelut, mitkä muistetaan vieläkin kummallakin puolella. Suomalaiset olivat sijoittaneet alueelle puolustuksesta vastaamaan 5.divisioonan, mikä koostui lähinnä turkulaisista ja hämeenlinnalaisista miehistä.

Betoninkappaleita löytyy ympäristöstäkin

Pyörähtänyt katto on vinkeän näköinen

Talvisodan alkuvaiheessa taistelut olivat vielä kaukana, mutta jo itsenäisyyspäivän aikoihin saatiin joukkojen välillä taistelukosketuksia. Hurjimmillaan Summan taistelut olivat joulunalusviikolla 1939, jolloin kaksi neuvostodivisioonaa pyrki suorittamaan läpimurron Viipurin suuntaan. Läpimurto epäonnistui ja suomalaisten vastarinta ansaitsi nimen "Summan ihme".

Tammikuun alussa torjuntavoiton hankkineet miehet saivat ansaitsemansa tauon ja pääsivät vaihtoon rintamien taakse asemia kaivamaan. Tilalle saapui eversti Paalun komentama 3.divisioona. Heidän aikanaan tammikuussa neuvostotykistö pommitti asemia jatkuvasti, mikä johtikin alueen tärkeimpien linnoitteiden tuhoutumiseen. Samalla Summan puolustus vaikeutui.

Helmikuun puolivälissä neuvostoliittolaiset keskittivät alueelle mahtavan miehistö- ja kalustomassan, minkä seurauksena puolustuksen oli pakko vetäytyä pois Summan alueelta. Jälkeensä joukot jättivät poltetun maan, missä ei ollut pystyssä puun puuta ja lisäksi alueelle jäi karuista taisteluista kertomaan valtavat määrät tuhottuja panssarivaunuja. Esikuntabunkkeri jäi käsittääkseni vihollisen haltuun toimintakykyisenä, mutta tämä Mannerheim-linjan esikuntabunkkeri SK 16 päätettiin tuhota välittömästi talvisodan päättymisen jälkeen valtavalla trotyylilatauksella. Pieleen meni sekin....

Summassa sota jatkuu luodinjäljistä päätellen

Katto nousi ilmaan pudotakseen täysvoltin heittäneenä takaisin samoille sijoille. Lienee osoitus rakentajien ammattitaidosta, että se on vieläkin kaikkien nähtävillä aivan tien laidassa ja tulee uhmaamaan aikaa vielä vuosisatoja, veikkaan minä! Samaa kohtaloa ei kuitenkaan voi ennustaa 13.10.1994 aseveljien kiinnittämälle muistolaatalle, mihin jotkut ovat harjoitelleet kivääriammuntaa. Olisikin hieno teko vaihtaa tilalle uusi muistolaatta. 

Summa / Summan kenttähautausmaa

                                         Pink floyd "Run like hell"

Vittu, mikä päivä! Aamulla startattiin Williladyn kanssa kohti Summan talvisodan aikaisia taistelupaikkoja tarkoituksena kuvailla niistä mahdollisimman monta. Eipä olisi taas Venäjä voinut yllättää paremmin. Ei reissua ilman haastetta ja tällä kertaa niitä olikin sitten ihan roppakaupalla! Ensimmäistä kohdetta eli tämän päivän kohdejulkaisupaikkaa Summan kenttähautausmaata lähestyttäessä Willilady karjaisi autossa että karhuja... Siinä monttuja väistellessäni pysäytin auton ja jäimme yhdessä tuijottamaan ikkunasta metsään. Totesimme, ettei ne ollut karhuja vaan villisikoja! Perkele, kuusi kappaletta torahampaisia jötiköitä ja aivan kohteen läheisyydessä.

Williladyn ottama valokuva villisioista....helkatin nopeita elukoita metsässä

No urheana sankarina en antanut Williladylle lupaa nousta autosta pois vaan olin valmis hoitamaan kuvaustehtävän itsekseni. Ei tuo likka pahemmin vastustellut, kun poistuin autosta 400 metrin kävelyreissulle kohti talvisodan ankaria taistelumaastoja. Täällä ratkaistiin talvisodassa Suomen kohtalo. Tuntui hienolta tassutella näitä tantereita villisioista huolimatta. Kohde tuli kuvattua ja jatkoimme reissua autolla kohti seuraavia haasteita. Pari seuraavaa paikkaa oli helppoja, mutta sitten meidät käännytettiin konepistoolimiehen toimesta pois ja jouduimme kääntymään ympäri kohti seuraavaa paikkaa. 

Kyltti, missä ilmoitetaan, ettei ampumisen uhalla ole suotavaa liikkua näillä main

Sekin meni mönkään koska aiemmin näkemiemme kylttien teksti kertoi, että meidät voidaan ampua, mutta nyt oli teksti vieläkin tylympää. Uusi kyltti esti kulkemisemme sotahistoriallisen seuran sivuilla julkaistuun kohteeseen. Tien varret ovat näet talvisodan ja ampumaharjoitusten takia täynnä kranaatteja, joten alueelle ei ole pääsyä. Paikallinen ukko tosin kertoi, että senkun menette kuvaamaan kohteen, mutta yhteistuumin päätimme kääntyä ympäri. Homma siis kosahti reisille tänään, mutta eiköhän me assistentti Ritan kanssa käydä siellä vielä kesällä pyörähtämässä kuvausreissulla....Mitäs siinä sitten taas muuta voitiin, kuin jatkaa kohti uusia pettymyksiä...

Hengenvaarallinen alue...kranaatteja pitkin metsiä ja liikkuminen ei ole luvallista!

Seuraavaksi yritimme mennä Leipäsuon kautta kohti Summan alueelle rakennettua tulvituspatoa, mutta lukuisien pohjakosketusten ja mutavelliin juuttumisten jälkeen luovuimme tuumasta. Koska siellä ei ole muistomerkkiä, niin olkoon! Tänään oli siis melkoisen haasteellinen päivä, joten epäonnistumisten jälkeen päätimme palkita itsemme shoppailemalla paikallisessa rautakaupassa ja syömässä lempiruokaamme shavermaa. Muutama kohde kuvattiin lopuksi Viipurissa ja kurvailtiin päivän päätteeksi kotio Svetogorskin kautta nauttimaan rankkojen reissujen vakiokeissi eli autotallioluet! 

Leipäsuon glamouria

Nyt meni taas melkoiseksi jorinoinniksi tämä kirjoitus, joten kai tähän loppuun pitää saada edes ripaus asiaakin. Summan kenttähautausmaa perustettiin syksyllä 1941, jolloin suomalaiset joukot saapuivat uudelleen alueelle. Tällöin alueelta löydettiin 204 tunnistamatonta vainajaa, jotka haudattiin raakalaudasta tehtyihin arkkuihin yhdeksään riviin. Hautausmaa-alue on nykyisin selkeästi erotettu kettingillä ympäröivästä alueesta, mutta aluksi se oli ympäröity piikkilangalla lehmien pitämiseksi pois alueelta.

Alueelle on helppo päästä, jos villisiat eivät osu reitille

Piikkilankojen ansiosta alue löydettiin "uudelleen" vuonna 1993 entisten summalaisten evakkojen toimesta. Lopuksi hautausmaan alue varmennettiin koekaivauksilla, jolloin esiin nousi arkun kappaleita. Tämä oli sysäys kunnostaa hautausmaa-alue Leena Iisakkilan suunnitelman pohjalta. Lopuksi alueen kruunasi kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema ja taiteilija Ari Laitila toteuttama muistomerkki. Se paljastettiin pakkassäässä 5.11.1995. Paljastuspuheen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen.

Yleisnäkymä. Hauta-alue vasemmalla jamuistomerkki oikealla

Hautausmaan vihkimmisestä vastasivat kenttäpiispa Hannu Niskanen ja ortodoksisen osuuden hoiti Isä Timo Tynkkynen. Paikalla juhlallisuuksissa oli myös Lahden veteraanisoittokunta. 

Hauta-alue on kettingeillä ympäröity

Alue on myös jonkun venäläisen organisaation kunnioittama kohde

Laitilan tekemä muistomerkki

204 tuntematonta vainajaa

Vanhoja sotaesineitä muistomerkin juurella

Alue on täynnä sodan jälkiä