Savitaipale / Paavo Neuvosen surmapaikka

Willimiehen jäljillä aktivoituu jälleen! Johan tässä on hiljaiseloa tullut vietettyäkin reilusti yli puoli vuotta. Tuohon ajanjaksoon osuu vain pari viikkoa takaperin julkaisemani ilmoitus blogin saamasta massiivisesta huomiosta. Kirjoituksen syynä oli miljoonan lukijan rajan rikkoutuminen Willimiehen jäljillä blogissa. En olisi ikinä uskonut saavani moista suosiota omalla vaatimattomalla työpanoksellani. Hienoa, että olin väärässä ja blogista on ollut iloa monille lukijoille. 

Viime joulukuussa, kun blogi vetäytyi tauolle, niin lupailin jo uusia kohteita jollain aikataululla. Nyt on aika pitää lupaukseni ja julkaista uusia kohteita. Valitettavasti kovinkaan montaa uutta muistomerkkiä tai patsasta ei ole tämän vuoden aikana paljastettu, mutta jokunen kuitenkin. Osa uusista tietämistäni kohteista on vielä kuvaamattakin, mutta jokunen on jo talletettu Googlen pilveen odottamaan julkaisuvuoroa. Nyt tänä syksynä kaikki kohteet ovat Etelä-Karjalasta, koska muut tietämäni kohteet sijaitsevat rajan takana suurella Venäjän maalla. Kuten kaikki tietävät, niin sinne ei juuri tällä hetkellä ole finskipojalla asiaa, koska futiskisatkin kerkesivät jo päättyä. Niiden aika tulee myöhemmin, jos koskaan..... Ainakaan ennen koronapandemian päättymistä en ole alueelle työntymässä, vaikka halpa bensa kiinnostaisikin!

Paavo Neuvosen surmapaikka on avoimella paikalla tien varressa

Kaiken lisäksi myös työni historianopettajana sekä tänä vuonna uutena aluevaltauksena myös mantsanopettajana on alkanut aivan järkyttävän hektisenä. Se luo omat kiireensä, kuten pari vuotta harrastamani vesijuoksukin, joten ei aikaakaan riittäisi tällä hetkellä, vaikka kohteita riittäisikin. Nyt blogi kuitenkin aloittaa uuden toimeliaan kauden ja lupaan tässä käsi sytämellä julkaista jotain kahden viikon välein aina sunnuntaisin. Jos haluat saada muistutuksen uudesta julkaisusta, niin liity Willimiehen jäljillä Facebooksivuston tykkääjäksi. Silloin saat aina ilmoituksen uudesta blogikirjoituksesta. Jotkut lukijat ovat kyselleet sivuja myös Instagramiin, mutta sitä en lupaa. Tarkoittaa siis kenties niiden olevan käytettävissä parin viikon päästä?

Hautakiven asemaa toimittanut kivi lienee ollut muistuttamassa haudan sijainnista

Mutta siirrytäänpä asiaan. Eräänä heinäkuisena iltapäivänä Willimies lopultakin suostui helteiden laannuttua poistumaan varjosta ja lähtemään Williladyn pitkään kestäneiden maanittelujen jälkeen kuvaamaan uutta blogikohdetta Savitaipaleen Laarin kylään. Itse en tätä erittäin mielenkiintoista kohdetta ollut löytänyt, vaan blogin alkutaipaleelta lähtien mukana ollut Primus motor Juha Huttunen vihjaisi minulle tästä kohteesta 5.5.2021 WhatsAppin välityksellä. Kiinnostus oli aluksi vaisua, kunnes reilun parin kuukauden päästä innostuin kysäisemään Jussilta kohteen sijaintia. Tämän jälkeen meni enää viikko, kun olimme tien päällä aivan helkatinmoisessa kaatosateessa, joka loppui juuri perille päästyämme. Aloittelijan säkää....

Jos ajat ovat ankeat syksyllä 2021, niin keväällä 1918 kärsimystä oli monin verroin

Täällä keskellä ei mitään asfalttitieltä erkanee Kalliokoskentie jasen varresta löytyy hivenen erikoisen tapahtuman johdosta paljastettu muistomerkki vai olisiko kyseessä hautaristin ja muistomerkin yhdistelmä. Muistomerkki on pystytetty 11.8.2014 Laarin kyläläisten toimesta ja sen karu teksti kertoo paikan toimineen savitaipalelaisen Paavo Neuvosen surmapaikkana sisällissodan aikana 1918. Paavo kohtasi tiensä pään tällä paikalla ja siihen hänet myös haudattiin. Paikalle vieritettiin myös kivenlohkare toimittamaan hautakiven virkaa. 

Enää Paavo ei kuitenkaan lepää tällä paikalla vaan hauta avattiin ja Paavo siirrettiin omaisten toimesta vuonna 1997 Savitaipaleen vanhalle hautausmaalle siunattuun maahan. 

Itseäni vaivaa, kun en onnistunut löytämään mitään selitystä, miksi Paavo surmattiin. Ehkä en vaan tällä kertaa osannut etsiä vastausta oikeasta paikasta tai sitten kyselin vääriltä ihmisiltä. Toivonkin, että jos jollakin lukijalla on tästä tapahtumasta lisää tietoa, ottaisi yhteyttä vaikka sähköpostin välityksellä tai kirjoittamalla blogin kommentteihin tietonsa. Päivittäisin mielelläni tätä juttua tarkemmilla tiedoilla!

Lopuksi liitän muutaman kuvan saman tien varresta noin parin kilometriä eteenpäin Paavon haudalta. Sieltä löytyi vielä kappale katoavaa historiaa eli venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana Pietarin suojaksi rakentamista puolustusrakennelmista. Joistakin vastaavista kohteista olen kirjoitellut aiemmin, mutta nämä olivat aivan erinomaisessa kunnossa. Varmasti kiinnostava paikka kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille.

Palataan asiaan parin viikon kuluttua....

Päivitys 23.8.2021

Pieleen meni tuo yllä olevani ilmoitus asiaan palaamisesta kahden viikon kuluttua. Eihän tässä mennyt kuin yksi yö, kun palaan uusine tietoineni asiaan. 

Paavo Neuvosen kuolinpäivästä löytyi kertomus Pentti Pylkön Vaiettu vuosi teoksesta. Itse en löytänyt asiasta tietoa, mutta onneksi lukija Tommi Perttilä lähetti minulle Facebook-ryhmän kautta uutta tietoa tapauksesta. Kiitos Tommi.

Pylkkö kertoo, että Vilho Pukki saapui 30.4.1918 hakemaan Paavo Aataminpoika Neuvosta kotoaan aamuyöstä. Hän otti mukaansa Paavon ja lähti kuljettamaan häntä kohti Taavettia valkoisten kuulusteltavaksi. Matka eteni hitaasti Paavon kävellessä ja Vilho Pukin ratsastaessa perässä. Noin kahden kilometrin päästä kaksikko saapui Korvenmäelle ja Pukin mukaan Paavo kieltäytyi poistumasta Savitaipaleelta Luumäelle. Oltiin näet kuntien rajalla. 

Pukin mukaan Paavo yritti karata ja hän ampui häntä kolmesti selkään. Ilmeisesti kukaan ei uskonut Pukin kertomusta ja kenties kyseessä olikin yksityishenkilöiden välinen välienselvittely. Pylkkö ei näet kirjassaan kerro, miksi Pukki haki Paavon kuulusteltavaksi vai oliko kaikki pelkkää sepitystä?

Pukki palasi ilmoittamaan asiasta Paavon kotitaloon ja Paavon veli Matti lähti hevosella hakemaan veljensä ruumista Korvenmäeltä. Haudan hän kuitenkin kaivoi Laarin kylästä Hämäläisen kylään vievän tien varrellle kaivamaansa hautaan. Hautapaikka ei siis ole surmapaikka. Veljeään haudatessa Matti sanoi, että kyseessä on ikuinen leposija. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kirjan mukaan Paavo siirrettiin uuteen hautapaikkaan vuonna 1995, mutta laatan mukaan vasta 1997. Veikkaan että Pyykkö on tässä asiassa väärässä.

Entä mitä tapahtui surmaaja Vilho Pukille? Joitakin vuosia myöhemmin, joku surmasi hänet puukolla talvisena yönä ja jätti hänen ruumiinsa lintujen nokittavaksi maantielle. Kuka surmateon teki, ei ole koskaan selvinnyt, mutta todennäköisesti kyseessä oli kenties tilien tasaaminen.

Valitettavasti en siis vieläkään tiedä, mitä kuollessaan 60-vuotias Paavo Neuvonen teki sisällissodan aikana ja oliko hän mukana jossain kahinoissa? Ainakin kuolinpäivänä sisällissodan voittavasta osapuolesta ei ollut enää epäselvyyttä ja useita punaisia vangittiin kaiketi näiltäkin kyliltä. Oliko Paavo ansainnut kovan kohtalonsa vai oliko kyseessä julman sodan julma loppuratkaisu. Ehkä aiheesta löytyy joskus vielä lisääkin tietoa?

Savitaipale / Sovinnon muistomerkki

Viikko on mennyt vähän kuin jäitä poltellessa ja perjantaista lomapäivää odotellessa. Emännyyskin päätti pitää vapaata samalla kertaa, joten edessä on yhteinen juhlahetki. Mitä tapahtuu ja missä vai tapahtuuko yhtään mittään on vielä salaisuuden verhon takana, mutta ainakin on vapaata. Kenties laitan miljoonan kilsan lenkkarit jalkaan ja kuvailen uutta blogimateriaalia itärajan takana. Mistä hitosta sitä voi tietää, että mitä tulee tapahtumaan? No, sen voisi toki arvuutella, että jos on riidelty, niin nyt olisi aika hieroa sovintoa kunnolla, koska Savitaipaleellakin heltyivät lyömään sovinnon kättä 96 vuoden jälkeen.

Sovinnon muistomerkki 

Monta sotaa kokenut Savitaipale on viime vuosikymmenet elänyt rauhaisaa aikaa kunnallispoliittista riitelyä lukuunottamatta. No, sellaista vääntöähän tuo on muuallakin. Mutta nyt rauhaa rakastavat savitaipalelaiset ovat päättäneet haudata sisällissodan aikuisen sotakirveensä ja tätä sovinnon elettä tukemaan pystyttivät 11.10.2014 paljastetun Sovinnon muistomerkin sisällissodassa tuhoutuneen kirkon lähellä sijaitsevaan puistoon. Hieno ele ja mukavaa näin alueen muistomerkkeihin kohdistuneen blogin ylläpitäjänäkin päästä blogin juurille!

Soikoot sanat sovinnon tiellä tappion tauonneen

Tämän muistomerkin toteutti Vapaussodan ja itsenäisyyden perinneyhdistys Lappeenranta yhdessä Savitaipaleen kunnan ja seurakunnan kanssa. Muistomerkin sen sijaan suunnitteli patsastoimikunta yhdessä paikallisen Sorvikivi Oy:n toimitusjohtaja Eero Vainikan kanssa graniittisen muistomerkin, missä yhteen liitetyt kädet ovat sovinnon merkkinä. Hieno ele, mikä saa ilmeisesti jatkoa muistolaattojen merkeissä alueen muissa kunnissa. Willimies kiittää ja pokkaa! 

He toteuttivat hankkeen

Savitaipale / Lotjasatama

                                                       John English "Six ribbons"

Savitaipaleen Kärnäkoskella liikutaan tällä kertaa. Muutama kohde on tullut esitettyä jo aiemmin, mutta tämä on aina jäänyt välistä. Oikeastaan tähän pitäisi olla minullakin vähän lukkarinrakkautta, vaikken täällä Kärnäkoskella olekaan ollut töissä ikuna. Silti se osaltaan koskettaa omaakin työuraani Oy Kaukas Ab:n palveluksessa ja tämän konsernin myöhemmissä vaiheissa.

Kärnäkosken linnoitukselta lähtee 700 metriä pitkä reitti lotjasatamaan. Ennen paikalla oli kiskot

Penskoina näet tehtaan piipun varjossa asuessani harjoitimme melkoista mellakointia. Me penskat näet heittelimme toisiamme Suomen viimeisenä toimineen lankarullatehtaan tuotoksilla elikkä lankarullilla. Valitettavasti tätä nykyisin tehdasmuseona toimivaa rakennusta en ole päässyt kuvaamaan, kun jäi aikoinaan kuvat ottamatta, kun siihen oli mahdollisuus. Nyt voin esitellä vain paikan, mistä lankarullatehtaalle toimitettiin materiaalia sorvattavaksi.

Lotjien ja sataman jäännökset pilkistävät Kuolimon pinnan yläpuolella

Saimaan ja Kuolimon erottaa Kärnäkoskella kapea kangas ja Kuolimon alueelta toimitetut koivupropsit toimitettiin Kärnäkosken lotjasatamaan, missä vieläkin on nähtävissä tuon ajan toiminnan jäänteitä. Veden pohjassa makaavat proomut näet kertovat paikan teollisesta historiasta. Paikka on mielenkiintoinen ja siellä vieraillessa kannattaa varata paketti makkaraa läheisellä laavulla käristettäväksi. Paikalle pitää toki kävellä Kärnäkosken reunuksia pitkin upeaa reittiä, millä on myös historiallinen menneisyys.

Kiireinen toimeliaisuus on kadonnut lotjasataman alueelta

Sitä pitkin näet lotjasatamaan saapuneet koivupropsit toimitettiin kiskoja pitkin hevosen vetämissä vaunuissa, mistä matka jatkui kohti Kaukaan lankarullatehdasta, mistä taas tuotteet siirtyivät ympäri maailmaa aina vuoteen 1972 asti, jolloin tehdas lopetettiin. Uusi materiaali muovi syrjäytti koivun. Oli uuden aikakauden vuoro...

Tarkkoja vuosilukuja en osaa sanoa Kärnäkosken teollisesta toiminnasta, mutta 1900-luvun alkuaikoina toiminta oli jo melkoisen vilkasta. 

Savitaipale / Ruhtinaan maja*

                                                    Tom Robinson Band "Long hot summer"

Partakoski oli usein nuoruusvuosien retkien kohteena, kun poikaporukalla liikuttiin kalaretkillä. Monet matkat keskeytyivät Partakosken kyläkaupan yhteydessä toimivaan ravinteliin. Siellä tuli monet juonet punottua ja lennokkaat ajatukset saivat alkunsa. Monesti niiden suunnitelmien jälkipuinti suoritettiin jossain muualla, kuten kotosalla arestissa istuen. Olivat ne sen verta lennokkaita....

Ruhtinas Barjatinskyn huvila

Myöhemmin olen vasta tajunnut, että Partakoski on muutakin kuin kesäinen huvittelupaikka veneilijöille ja muille kulkijoille. Siellä on 1700-luvun lopulla rakennettuja linnoitusrakennelmia ja onhan paikalla asunut aikansa julkkiksiakin, kuten venäläinen ruhtinas A.Barjatinsky. Hän jopa rakennutti alueelle korkealle Patterinmäen huipulle oman huvilansa vuonna 1885. On paikkakunnalla ollut todennäköisesti vireää seurapiiritoimintaa jo kauan sitten. Lieneekö ruhtinaskin saapunut veneellä?

Toiselta kantilta

Ruhtinaan myöhemmistä vaiheista en tiedä, koska Internet ei osaa asiaan antaa valaistusta. Lieneekö kadonnut Venäjän vallankumouksen yhteydessä vai kokiko armeliaamman lopun? Joka tapauksessa hänen rakennuttamansa huvila on yhä edelleen olemassa, vaikka paikallinen nuoriso on saanut siellä oppinsa rakennuksen toimiessa kansakouluna. Nyt rakennus on ilmeisesti yksityisomistuksessa ja remontin alla, joten historialliselle huvilalle voi odottaa pitkää ikää. 

Päivitys 28.5.2017

Paikallisessa aviisissa oli juttua Partakosken ruhtinaan majan kunnostustöistä ja sen historiasta. Linkki löytyy täältä.

Savitaipale / Koiramonumentti

                                                     J.Karjalainen "Harley Ladyn blues"

Savitaipaleelta löytyy kenties omituisin kohde, missä olemme piipahtaneet. No, ainakaan vastaavia ei ole reissuillamme tullut vastaan. Muistaakseni ainoa eläinaiheinen kohde, mikä blogissa on aiemmin julkaistu, oli jääkärikoira Popin hauta Lappeenrannan varuskunta-alueella. Popista saimme sentään rutkasti taustatietoa, mutta tästä emme tiedä yhtikäs mitään...

Rakkaalle koiralle pystytetty muistomerkki

Itse asiassa tämä Ympyrätiellä oleva kohde, mikä on ilmiselvästi pystytetty perheen edesmenneen koiran muistolle on hellyyttävyydessään ihan omaa luokkaansa. Lieneekö vastaavaa missään päin Suomea? Valitettavasti emme rohjenneet käydä talon omistajilta kysymässä asiaan liittyviä tietoja, koska asia saattaa olla vieläkin kipeä asia rakkaan poismenon takia, joten jos joku osaa meitä auttaa tietojen muodossa, niin julkaisemme ne mielellämme.

Onko täällä koira haudattuna?

Vaan melko upea monumentti on perheen koiralle rakennettu, vai mitä olette mieltä?

PS. Kiitokset TP vihjeestä...  

Savitaipale / Kivikauden asumus

                                           Happoradio "Luonasi on linnani"

Palataanpas takaisin Savitaipaleelle yhden jutun mittaiselta harharetkeltä. Lienee syytä käsitellä kaikki Savitaipaleeseen liittyvät jutut yhdellä kertaa ja siirtyä seuraavaan pitäjään, ennen kuin blogi palaa juurilleen Lappeenrantaan tai tarkemmin sanottuna Joutsenoon. Tännehän nuo matkat joskus päättyvät, kun koti on nykyisin täällä Ahvenlammen hulppeissa maisemissa...

Ensivaikutelma kivikauteen siirryttäessä

Vaikka itselleni rakas Lappeenranta on vanha kaupunki ja asuttuhan näillä Saimaan rannoilla on jo kivikauden aikana, niin yhtään vastaavaa kohdetta ei alueelta löydy. Tällainen kivikauden asumus piti käydä kuvaamassa aina Savitaipaleella saakka. Melkoisia kinttupolkuja tuli kurvailtua ja lopulta viimeiset sadat metrit jopa käveltyä, mutta kyllä kannatti. Harvassa rannassa sitä alkuperäisen kivikautisen mallin mukaan rakennettua asumusta löytyykään! Tämä kuuluu siis ehdottomasti nähtäviin kohteisiin. Viime keväänähän olisi ollut mahdollisus saapua tänne työmaaporukan kanssa, mutta taisipa olla jotain tärkeämpää tekemistä tuona ehtoona. Vaan nyt on paikalla käyty ja komeahan tuo!

Melkoisen upea rakennus

Savitaipaleella on Suomen muinaispolkuihin kuuluva Jääkauden jäljet vaellusreitti, joka tarjoaa jääkauteen ja kivikauteen liittyviä näkemisen arvoisia kohteita roppakaupalla. Polku on todellakin tutustumisen arvoinen. Jos kuitenkaan et jaksa vaeltaa koko reittiä, niin kannattaa suunnata Rovastinojan suunnasta löytyvälle kivikauden asumukselle. Itse olin aivan haltioissani, kun näin rakennelman. Tällaista historian elävöittämisen pitääkin olla. Ei tarvitse katsella esineitä museoiden lasivitriinien lävitse, vaan voi istahtaa penkille ja paistaa makkarat todellakin eksoottisessa ympäristössä, jolloin ajatukset harhautuvat väkisin tuhansien vuosien päähän, jolloin Suomea asutettiin kivikaudella.

Kivikaudella sisustus oli erilainen

Kyseessähän on toki rekonstruksio, missä käytetään hyväksi arkeologien maan alta kaivamia asumusten jäänteitä ja muualta maailmasta löytyneitä vastaavia asumuksia. Joka tapauksessa ainakin minusta asumus näyttää todennäköiseltä, joita Suomessa on hyödynnetty kyseisenä ajanjaksona. Onhan siinä hyödynnette maastamme löytyviä materiaaleja kuten puuta, sammalta, tuohta, nahkoja ja kiviä. Näitähän meillä riittää...

Sivusta päin kuvattuna

Asumukseen tutustuminen on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kuten koko Jääkauden jäljet polku!   

Tuohi on hyvä vesieriste sammalen kanssa

Savitaipale / Portti

                                           Turo`s hevi gee "Shellin paariin"

Keskiviikko ja taas sormet näppäimistöllä. Kirjoittamisen tarve tuntuu lisääntyvän, vai mistähän moinen aktiivisuus. Joka tapauksessa tämän kertainen postaus kuuluu kategoriaan, mitä ei koskaan pitänyt julkaista. Koska nyt viime postaukset ovat olleet Savitaipaleelta, niin huitaistaan sitten yhteen syssyyn loputkin kyseiseltä paikkakunnalta. Tämän jälkeen on sitten vielä viisi kohdetta tulossa, ennenkuin matka jatkuu Savitaipaleen Portin kautta jonnekin muualle. Turon sanoin matka voisi jatkua vaikkapa Shellin paariin, vaikka paikallinen kolmikirjaiminen ruoka/juomapaikka lähempänä onkin.

Savitaipaleen portti

Tästä kohteesta en ole löytänyt mitään sanottavaa, joten tekijöistä ei ole tietoa, eikä syytä, miksi mokoma hirvitys on pystytetty Savitaipaleen keskustaan johtavan kulkureitille. Ilmeisesti monumentti haluaa osoittaa vanhan veräjän paikkaa, mistä on ammoisina aikoina kuljettu pitäjän markkinoille ja kirkolle? Joka tapauksessa kaksi pystyyn nostettua paperikoneen telaa muodostavat omalaatuisen monumentin paikkakunnalla. Näitä tolppia kuvaa oikeastaan parhaiten sana mahtipontinen! Olisiko vähempikin riittänyt täällä kateellisten maailmassa?

Vaan taas uusia suunnitelmia pyörii mielessä. Viime yönä näin unta uudesta blogista, joka on aivan eri aihealueesta kuin tämä nykyinen. Kehtaisiko tuota edes ääneen sanoa? Unen mukaan minusta tulisi yhteiskuntakriitikko, joka bloggaisi kaikista omituisuuksista ja typeryyksistä, joita maassamme tehdään. Lieneekö tuollaiselle blogille ensimmäistäkään lukijaa? Todennäköisesti ei ole, joten meidän pitänee jatkossakin tyytyä Kalle Isokallion ja "Loka-Laitisen" hyviin kirjoituksiin. Tosin, eivät ole hekään saaneet mitään muutosta aikaan maassamme, vaan sama hölmöily jatkuu päivästä toiseen. Ehkä kuitenkin pitäisi yrittää omia siipiä tälläkin saralla...  

Savitaipale / Takomäki

                                           Lynyrd Skynyrd "Still Unbroken"

Teatterin ensi-iltagaala eilisehtoona suoritettu ja olihan tuo melkoinen kokemus. Taloushistoriasta kertovan näytelmän jälkeen olo olikin melkoisen sekava, koska kokemuksenahan tuo oli aivan erilainen näytelmä kuin aiemmin näkemäni. Vaan homma tuli hoidettua tyylikkäästi kaatunutta lihasoppalautasta lukuunottamatta. Joskus tulee vielä tälläkin iällä tyrittyä...

Takomäen louhos, nykyinen uimalaitos

Muuten viikonloppu on mennyt poraillessa ja hyvää jälkeäkin on syntynyt. No, ainakin hyvää mieltä olen levittänyt, kun on tullut hommailtua asioita, jotka ovat jääneet välillä vähän roikkumaan. Ei päästä meikäläistä syyttämään laiskuudesta. Vaan on sitä osattu porata ja sen päälle vielä räjäyttääkin Savitaipaleella. Näet Havon ja Välijoen kylien rajamailta löytyy yksi hienoimpia kuvaamiani kohteita. Kyseisellä seudulla on näet vuonna 1987 toimintansa lopettanut louhos.

Hyppypaikkoja rohkeille

Alueelta louhittiin aina vuoteen 1987 asti viborgiittia, mutta laatuvirheiden takia toiminta piti lopettaa. Jäljelle on jäänyt valtava louhos, mikä on pikkuhiljaa täyttynyt pohja- ja sadevedellä. Tätä upeaa paikkaa paikalliset käyttävät uimapaikkana ja on kyllä pakko sanoa, ettei tänne tarvitse hyppytorneja rakennella. Pystysuoraa kallioseinämää näet löytyy vaikka muille jakaa. Maiseman kruunaa vielä ylätasanteilla olevat valtavat kiviblokit, mitkä muistuttavat omalla jyhkeydellään paikan kiviliiketoiminnasta. Kaiken kaikkiaan paikka on ehdottomasti niiden kohteiden joukossa, minne aion mennä ensi suvena uudelleen. Matkaan varaan uimahousut, koska lokakuussa oli vähän liian kylmä uintihommiin!

Savitaipale / Muualle haudatut

                                            Karanteeni "Jabadabaduu"

Jep, kiireinen viikko takana ja viikonloppukin on alkanut vauhdikkaissa merkeissä. Eilisehtoona kävin todistamassa SaiPan tappion ja tänään on piipahdettu Svetogorskissa shoppailemassa ja lounastamassa. Melkoisen mauttavia aterioita saa heti rajan taakse avatusta uudesta ruokalasta. Valokuvia nyt ei tullut otettua annoksesta, mutta halpaa oli.... 300:lla ruplalla kaksi immeistä söi kuvun täyteen ja kunnon ruokaa. Ihmetytti melkoisesti suomalaisten puuttuminen rälläkästä. Kyllähän noilla kävijämäärillä pitäisi edes jonkun löytää tiensä kyseiseen ravintolaan. No, eipä ole jonoja!

Muualle haudattujen muistomerkki Savitaipaleen kirkkomaalla

Kohta on muuten edessä startti Lappeenrannan teatterin ensi-iltaan. Ihan nyt eivät kutsukorttia lähettäneet, mutta siivellä pääsee vaikka teatteriin iltapalalle. Alkaa olla melkoista kulttuuririentoa täynnä meikäläisen elämä. Vaan nautitaan nyt tämä ehtoo, niin huomenissa saakin vetää haalarit niskaan ja käydä miesten töihin. Lepääminen siis täällä Joutsenon suunnalla on lykättävä johonkin myöhäisempään ajankohtaan. 

Onneksi sentään edes Savitaipaleella osataan kunnioittaa ihmisten halua muistaa muualle haudattuja rakkaita. Kirkon seinustalla on yksi muistomerkki, missä kunnioitetaan muualle haudan lepoon haudattuja vainajia. Hieno ja kaunis ajatus, tosin vastaava löytynee nykyisin useimmista suomalaisista hautausmaista. Tämä on toki muutamista muista poiketen kauniimpi, joten ansaitsee tulla esitellyksi, vaikka aikoinaan jätinkin sen esittelemättä. Tekijöistä ja pystytysvuodesta minulla ei ole mitään käsitystä. 

Alkaa muuten tämä blogi olla taas melkoisessa muutosvaiheessa, koska on jo pitkä aika, kun aloittelin Lappeenrannan historiallisilla kohteilla. Viime ajat on mennyt erilaisia kohteita ympäri Etelä-Karjalaa valokuvaamassa, mutta alkaisi jo pikku hiljaa olla aika palata juurille ja esitellä uusia kohteita rakkaasta kotikaupungistani. Vaan kun niitä pitäisi ensin löytää! Olisiko teillä lukijoilla antaa vihjeitä vielä esittelemättömistä Lappeenrannan paikoista?  

Savitaipale / Hakamäen museoalue

                                           Molly Hatchett "Heartless land"

Keskellä heinäkuun helteitä sain loistavan idean suorittaa moottoripyöräretki Savitaipaleelle. Williladyn kaappasin pakaasille ja poijaat ajelivat kahdestaan omalla prätkällään meidän perässä kohti paikallisen Apsin noutopöytää. Muuten ei noita veijareita olisi saanut houkuteltua hikiselle matkalle mukaan. Vaan mukava päivähän tuosta tuli, vaikka oli aivan hemmetin kuuma! Toisaalta, ilman tuolloista hikoilua, olisi jäänyt tämänkin upean paikan esittely ensi suveen.

Hakamäen museoalueen päärakennus....osittain juhlateltan takana

Tanakan lounaan jälkeen suuntasimme Hakamäen museoalueelle ja törmäsimme innokkaaseen puuhanaiseen, joka esitteli paikan meille läpikotaisin. Lisäksi hänen tietämyksensä vanhoista ajoista ja etenkin vanhoista tavaroista hakee vertaistaan. Valitettavasti nimi on päässyt unholaan, mutta lupauksemme tulemme pitämään. Alue esitellään täällä blogissa ja tulemme myös ostamaan niitä upeita koulun opetustauluja ensi suvena. Nythän se kauppa jäi tekemättä, koska prätkällä niiden kuljettaminen olisi ollut mahdotonta. Onpahan syy tulla uudelleenkin paikalle...

Alue on jatkuvassa käytössä kesäisin....lempiharrastukseni teatterin parissa!

Hakamäen talomuseo ja museoalue ovat sijainneet nykyisellä paikalla aina vuodesta 1953 asti ja se muodostaa komean miljöön, missä voi ihailla entisten aikojen rakentajien aikaansaannoksia. Lisäksi rakennukset ovat täynnä vanhoja esineitä, mitkä ainakin tällaiseen keskivertohistorioitsijaan vetoavat. Mikäpä olisi hienompaa kuin sisustaa oma koti vanhoilla esineillä. No, jonkinlaista kotiseutumuseota tänne Willimiehen ja Williladyn mökkiin ollaan puuhaamassakin. Tietenkin tavaran pitää sopia kotiimme, eikä sitä saa olla liikaa, jolloin miljöö näyttää oikealta museolta. Kaikessa pitää muistaa kohtuus, koska elämmehän vuotta 2014.

Tuulimylly oli upea...

Tuulimyllyn koneisto

Taitavia poikia olivat tämän rakentajat

Sen sijaan Hakamäen museoalueella ymmärrän tavaranpaljouden. Hienoa, että joku säilyttää esi-isiemme perintöä ja vaalii sitä jälkipolville. Kaikkien meidän pitää muistaa, ettei vanhoja tavaroita enää valmisteta! Siitä syystä annankin Hakamäelle paikkana täydet kymmenen pistettä. Suosittelen alueeseen tutustumista kaikille historiasta ja vanhoista tavaroista kiinnostuneille. Itse ainakin aion piipahtaa paikan päällä uudelleenkin.... 

Ruotusotamiehen mökki sekä oppaamme. Sami tarkkailee tilannetta

Mökin sisustusta

Entisaikojen arkiesineitä

Uuni oli muurattu hirsikehikon päälle

Alueen mielenkiintoisimmat kohteet mielestäni olivat vanha tuulimylly, minkä sisään pääsin tutustumaan, sekä vanha ruotusotamiehen torppa, mikä oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Se kertoi, millaista oli ruotusotamiehen arki odotellessa kutsumista sotaan taistelemaan Ruotsin puolesta. Ei liene elämä ollut kovin kaksista, mutta eiköhän tuossa mökissä ole elänyt, kunnes kutsu sotimaan on käynyt. Kuinka niissä taisteluissa on käynyt, onkin aivan toinen juttu... 

Tällä pyörällä työmatka sujuisi vikkelään

Ylimmäisen kaltainen saha on meilläkin haaveena.....

Matkan kruunasi kipuaminen näköalatorniin

Willimiehen jäljillä historiablogin perustajajäsenet heinäkuussa 2014

Savitaipale / Järvitaipaleen linnoitus

                                           Europe "Final countdown"

Paha juttu, mutta täällä Joutsenossa ollaan keskellä perheriitaa. Minä olen vakuuttunut siitä, että minulla on jäljellä enää 10 kohdetta Etelä-Karjalasta, mitkä aion esitellä. Willilady sen sijaan on vahvasti sitä mieltä, että haluan vain antaa periksi tämän blogin pitämisestä. Kohteita on kuulemma jäljellä vaikka hurumycket! No, minä en ainakaan enää keksi jäljellä olevien kohteiden lisäksi mitään uusia. Kun en keksi, niin en keksi....

Linnoituksen kylttikin on pahasti ruosteessa

Pakkohan tuo on oman turvallisuutensa takia vakuutella, että löytyyhän noita kohteita yhteisille reissuille vieläkin. Kun vaan tietäisi että mistä, koska muuten saattaa olla pää pateilla kovan kohtelun jäljiltä. Elikkä apu olisi nyt todellakin tarpeeseen tai muuten tämä blogi on saapunut elinkaarensa päähän. Koittakaa nyt hitto sentään auttaa minua!!!

Linnoitus näytti suuruuden aikoihin tältä

Nyt jäljellä on vain muurien jäännökset...rakennukset ovat kadonneet

Elokuun alussa kaikki näytti vielä hyvältä, jolloin piipahdimme Savitaipaleella Järvitaipaleen linnoituksella. Vuonna 1791 venäläisten toimesta rakennettu linnoitus tarkoitettiin korvaamaan kevyt varustus, mikä oli aiemmin paikalla. Se ei estänyt Kustaan sodan aikana ruotsalaisia joukkoja marssimasta tätä kautta kohti Lappeenrantaa. Niinpä venäläiset uhrasivat yli 700 miehen työpanoksen ja reilut 2600 ruplaa linnoituksen rakentamiseen. Paikallisten talonpoikien työpanosta ei voi myöskään aliarvioida.

Näillä main sijaitsi suuri rakennus linnoituksen keskellä

Täällä ei kuitenkaan koskaan sodittu, joten sinne majoitettu reilu 200 miehen sotilasosasto sai viettää melkoisen rauhallista aikaa aina Suomen sotaan saakka. Niinpä, kun raja siirtyi Pohjanlahdelle, niin tämä rajalinnoitus menetti merkityksensä. Joukot poistuivatkin paikalta vuonna 1809 ja linnoitus jäi tyhjilleen.    

Savitaipale / Olkkolan hovi*

                                                                Yölintu "Haamukipua"

Olkkolan hovin historia alkaa vuonna 1688, jolloin silloinen kuningas Kaarle XI lahjoitti Olkkola-nimisen kruunutilan Savitaipaleen kirkkoherran leskelle. Pitkään hovi toimikin kirkonmiesten tilana, kunnes heistä viimeinen, kappalainen Peter Platan, oli pakotettu myymään tilan tehtyään konkurssin. Huutokaupassa omistajaksi nousi Sairashuoneen taloudenhoitaja Edward Fagerström, joka osti tilan itselleen 17.10.1883.

Olkkolan hovi

Tila oli tuottoisa, koska esimerkiksi vuonna 1873 siihen kuului kaksi myllyä ja oma sahalaitos Uuhijoella. Niinpä ei ollut ihme, että uusi päärakennus piti rakentaa korostamaan tilan arvoa. Nykyinen päärakennus valmistuikin vuoden 1906 aikana ja tämä nikkarityylinen talo omaa myös vaikutteita Jugend-tyylistä. Täysin omaperäinen tämä rakennus ei kuitenkaan ole, koska siinä väitetään hyödynnetyn Myrskylän pitäjän pappilan piirustuksia.

Olkkola on retkeilyreittien solmukohta

Alue on edelleen vireässä käytössä majoitukseen ja erilaisten tapahtumien sekä juhlien pitopaikkana. Willimieskin on yhdet häät käynyt Olkkolan liukkaalla parketilla pyörähtämässä. Alueen pihapiirissä on myös Europaeus-museo ja lisäksi se toimii lähtöpaikkana Jääkauden jäljet-luontopolulle, minkä varrella sijaitsevaan laavuun minunkin pitäisi lähteä TYKY-ehtoota viettämään joskus keväämmällä. Luulevat kaiketi, etten ole kunnossa? 

Päivitys 10.2.2018
Olkkolan hovi, Savitaipaleen komein rakennus, on taas uutta omistajaa etsimässä. Linkin takaa löytyy rakennuksen uusimmat kuviot ja mielenkiintoinen aikajana Olkkolan kartanon historiasta. Itse olen näemmä aikoinaan kirjoittanut tästä paikasta melkoisen lyhyen sekä vaatimattoman kirjoituksen. Uusimmat käänteet löytyvät täältä....

Savitaipale / Kärnäkosken linnoitus

                                           Alter bridge "Fortress"

Savitaipaleella käytyjen Kustaan sodan aikaisten kolmen taistelun jälkeen Venäjä halusi tehdä ruotsalaisten uudet mahdolliset hyökkäykset mahdottomiksi. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin vuosina 1790-1793 sotamarsalkka Aleksander Vasiljevits Suvorovin johdolla linnoitus Savitaipaleen Kärnäkoskelle. Linnoitustöihin tarvittiin paljon miehiä ja heitä oli 1400 sotilaan lisäksi lukuisia paikallisia talonpoikia. Nopeasti linnoitus valmistuikin.

Kärnäkosken linnoituksen pienoismalli

Linnoituksen tehtävänä oli valvoa Lappeenrannan ja Mikkelin välistä maantietä sekä Saimaan luoteis- ja länsiosien sokkeloisia vesireittejä. Lisäksi linnoituksessa toimi venäläisten Saimaan sisävesilaivaston tukikohta. Päälinnoituksen lisäksi alueelle rakennettiin vuorilinnoitus ja partakosken puolelle Parta-linnake. Kaikki nämä rakennustyöt menivät hukkaan, koska alueella ei koskaan enää taisteltu. Lisäksi Suomen sodan seurauksena raja siirtyi Tornionjokeen, niin sotilaallinen merkitys lakkasi olemasta. Lopulta keisari Nikolai I antoi vuonna 1835 määräyksen lakkauttaa kaikki Kaakkois-Suomen linnoitukset tarpeettomina kuluerinä. 

Linnoituksen muureja

Kaikki alkuperäiset hirsiset rakennukset on purettu ja nykyisin museoviraston 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kunnostamat muurit toimivat kesäteatterin mahtavina kulisseina.

Muurit ovat jyhkeät

Täältä oli helppo turvata Saimaan vesiliikennettä

Vuorilinnoitus on nykyisin heinittynyt ja kadonnut kasvuston alle