Willimiehen kohteet Google Mapsissa

Ajattelin kirjoittaa vielä yhden lyhyen stoorin blogiin ja jakaa samalla linkin karttaan, mistä löytyvät kaikki Willimiehen julkaisemat kohteet. Lisäksi kartasta löytyvät oranssilla merkityt kohteet, jotka minulla on tällä hetkellä tiedossa ja mitkä aion kuvat kesällä 2023. Kyseessä on siis tietopaketti, minkä avulla osaat käydä itsekin paikan päällä! 

Kaiken tämän lisäksi karttaan on merkitty sinisellä kohteita, mihin toivoisin teidän lukijoiden valokuvia, koska itse en niille kohteille pääse tai en halua lähteä. Ne siis sijaitsevat rajan takana, minne minulla ei ole enää aikomusta mennä. Harmittaa vaan vietävästi, kun jäi Valamon saarilla ja Konevitsassa käymättä. Kizin saarillekin olimme suunnitelleet kanoottiretkeä assistentti Pirhosen kanssa kokemaan paikka henkilökohtaisesti, vaikka sen olen jo esitellytkin. Moni muukin paikka kaipaisi esittelyä, mutta se on nyt teidän lukijoiden varassa. Toivottavasti teiltä löytyisi kuvia noista paikoista, jotka selviävät sinisistä karttamerkinnöistä, toki oranssienkin täppien kohteiden kuvat kelpaavat.

Kartan täppää klikkaamalla aukeaa tietoruutu, missä on linkki Willimiehen tarinaan kyseisestä paikasta. Ehkäpä sieltä löytyy teille lukijoille uusia mielenkiintoisia paikkoja käytäväksi kesällä? 

Kiitos jo etukäteen ja tätä karttaa saa jakaa eteenkinpäin, jos siltä tuntuu!!!

PS. Jos huomaat kartalta puuttuvan jotain, niin sähköpostiin viestiä. Osoitehan on willimiehenjaljilla@gmail.com. Kiitos etukäteen. 

Palataan syksymmällä 

Lappeenranta / Tuomas Gerdtin muistomerkki

Willimiehen tarinat ovat taas loppusuoralla ja viimeiseksi olen jättänyt Tuomas Gerdtin muistomerkin, jonka paljastamisesta on jo aikaa vierähtänyt. En vain ole ollut tarpeeksi motivoitunut tähän kirjoitustyöhön, koska tätä ei voi vetäistä vasemmalla kädellä, kuten useimmat viime aikojen julkaisut ovat olleet. Kyseessä on sentään joukkonsa viimeinen ja toivottavasti sellaiseksi jäisikin, koska hänen tunnetuimmat ansionsa ovat sotavuosilta. Toki hän teki myös mittavan työuran sodan jälkeenkin. Itsellänikin oli kunnia istua kerran hänen olohuoneensa sohvalla kuuntelemassa hänen juttujaan. Se oli hetki, jonka muistan ikuisesti. 

Kyseessä on siis Tuomas Gerdt, viimeinen Mannerheimin ristin ritareiden joukosta. Hänestä lienee jo kirjoitettu kaikki mahdollinen, joten minä keskityn ainoastaan hänen muistomerkkiinsä, mikä paljastettiin hänen nimensä mukaan nimetyssä puistossa Lappeenrannan Lauritsalassa. Itsekin osallistuin yhden koululuokan kanssa puiston ja muistomerkin suunnitteluvaiheeseen, kun kaupunki keräsi ideoita sen toteuttamiseksi. Vaan lienee jo aika siirtyä asiaan.

J.Karjalainen kysyy laulussaan Sankarit

Keitä ne on ne sankarit

Sellaiset sankarimiehet

Joita koko valtakunta arvostaa?

Kyseiset laulun sanat osuvat mielstäni juuri Tuomas Gerdtiin, joka ei koskaan korostanut itseään muiden yläpuolelle, vaan oli perisuomalainen, isänmaallinen ja  vaatimaton herrasmies, jota koko valtakunta arvosti. Sellaisena ainakin itse häntä pidin ja siksi mielestäni hänen muistomerkkinsä teksti 

Suomen puolesta,

muiden puolesta.

Sen aina tekisin 

on erinomainen ja sopii ohjenuoraksi kaikille meille suomalaisille. Uskon ritari Gerdtinkin olevan siihen tyytyväinen.

Paljastustilaisuus kiinnosti mediaa

Kadetit olivat kunniavartiossa

Sanoma, joka on aina ajankohtainen

Muistomerkki paljastettiin Lauritsalassa kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2022 sotilaallisin juhlamenoin. Aluksi komendantti Antti-Pekka Kaarna toivotti kaikki tervetulleiksi tilaisuuteen, jonka musiikista vastasi Rakuunasoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Riku Huhtasalo.

Tämän jälkeen Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen toi tervehdyksen muistomerkin paljastustilaisuuteen. Kivinen kertoi, miten Tuomas Gerdt oli ritareista viimeinen. "Gerdt oli poikkeuksellisen kyvykäs, mutta hän ei koskaan ihannoinut sotaa, eikä korostanut omia tekojaan", sanoi Kivinen. 

Maasotakoulun johtaja, eversti Sami-Antti Takamaa, Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva, Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Joonas Grönlund ja Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Koskenranta paljastivat Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin muistomerkin. Muistomerkissä on Tuomas Gerdin nimi sekä teksti: "Suomen puolesta, muiden puolesta, sen aina tekisin".

Tämän jälkeen oli vuorossa Karjalan Lennostossa palveleva majuri Joni Pirinen, joka luki kirjoittamansa runon Tuomas Gerdtistä. Runon nimi on Viimeinen ja se on omistettu paitsi Tuomas Gerdtille ja koko Suomen kansalle, myös erityisesti kaikille lappeenrantalaisille ja Maasotakoululle.

Muistomerkki, kolmetonninen kivenmurikka, on tehty Lappeenrannassa olleesta Salpalinjan panssarikiviesteestä. Muistomerkin ovat suunnitelleet Lappeenrannan kaupunginpuutarhuri Laura Ratilainen ja ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori. 

Videon paljastamistilaisuudesta voit katsoa täältä

PS. Näihin sanoihin ja tunnelmiin on taas aika hiljentyä ja kuvailla ensi kesänä uusia kohteita. Jatkoa on kuitenkin luvassa yhden lyhyen tarinan verran huomenissa.

Lappeenranta / Sotainvalidien muistokivi

Viime vuosina ei Lappeenrantaan, kuten muuallekaan blogin kohdealueelle ole paljastettu montakaan muistomerkkiä - ainakaan että minä tietäisin asiasta. Siksipä tämä ajankohtainen ja tärkeä muistomerkki on hieno lisä Willimiehen jäljillä-blogiin. Uskoisin sotiin liittyvien muistomerkkien kiinnostavan useita suomalaisia? Tässä siis yksi tuon aihepiirin muistomerkki vai pitäisikö sanoa muistokivi.

Muistokivi on maata vasten ja sen takana on ohut betoninen tolppa, mikä oli invalidien jo aiemmin pystyttämä

Itseltäni olisi kyllä jäänyt tämä muistokivi bongaamatta, mutta Williladyn huomasi paikallisesta ilmaisjakeluläpyskästä tiedon tästä muistokivestä. Ihme kyllä, että huomasi, koska asia oli seurakuntauutisten keskellä.... No pääasia, että saimme tämän tietoomme.

Liki pari kuukautta siinä toki meni, että piipahdin paikanpäällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyseinen muistokivi näet paljastettiin talvisodan alkamisen muistopäivänä 30.11.2022 Lappeenrannan sankarihautausmaalla samalle paikalle, missä sotainvalideilla oli jo aiemmin vaatimaton muistomerkki, betoninen tolppa pienellä kyltillä.

Muistokiven sanomasta olen täsmälleen samaa mieltä

Tämä on blogissa julkaistu jo aiemmin

Tämä Sotainvalidien Lappeenrannan seudun osaston muistokiven paljastustilaisuudessa puheen piti yhdistyksen puheenjohtaja Kullervo Lehtonen. Paljastustilaisuuden jälkeen tilaisuus jatkui Lappeenrannan kirkossa, missä eversti Seppo Pesonen kertoi talvisodasta, minkä jälkeen suoritetun ehtoollismessun pitivät Mika Lehtola, Teemu Muuri, Heidi Harju sekä veljespapit Maarit Hirvi ja Jorma Taipale. 

Tilaisuus oli kaikille avoin ja paikalle oli eri toten pyydetty mahdollisimman monta sotiemme veteraania.

Lappeenranta / Saimaan salaisuus

Viime vuosi oli Willimiehelle vaihteikas. Positiivisen puolelle meni heittämällä muutama juttu, kuten sähköpyörän hankkiminen, lapsien saamat työpaikat, futiksen MM-kisat ja pari muuta juttua, joista itselleni tärkein on kuukausittainen 300€ lahjoitus Ukrainalle. Huonojakin asioita tapahtui ja on tälläkin hetkellä menossa, mutta niistä selviän toki. Sen sijaan Willimiehen innostus SaiPaan on romahtanut ja tuskin ostan ensi kaudeksi kausaria. Viisikymmentä vuotta teemoilla "Aina mukana", "Meidän pojat" ja "SaiPa huipulle" riittää minulle. Ihme on jos vaivaudun ensi kaudella hallille. Vielä kun tähän lisätään se, ettei Willimies ole nykytaiteen ystävä, niin kasassa onkin melkoinen cocktail.

Menivät nimittäin pykäämään lähes Lappeenrannan ydinkeskustaan kierrätysaiheisen taideteoksen Saimaan salaisuus. Paljonhan tuokin Saimaan pohjasta nostetuista ja yhteenhitsatuista romuista kyhätty taideteos maksoi kaupungille? Itse en olisi maksannut senttiäkään, vaan toimittanut romut metallijätelavalle. Tiedänhän minä että tästä tulee kritiikkiä, mutta kun en vaan tykkää tai sitten en vaan ymmärrä!

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tämä 25.8.2022 paljastettu LAB-ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijoiden Taijatuuli Louhivuori ja Ninni Kolan tekemä teos löytyy Lappeenrannan Paasikivenpuistosta. Itse en osaa sanoa tästä sen enempää, joten liitän kuvat ja lukijat saavat itse arvioida teoksen merkittävyyttä Lappeenrannan katukuvan elävöittäjänä. 

PS. Vaikka nykytaiteesta en välitä, niin luontoarvot, kierrätys ja ympäristö ja etenkin ilmastonmuutos ovat tärkeitä asioita, jotka otan omassa toiminnassani huomioon. Toki parantaakin voin ja niin aionkin tehdä jatkossa.

MIksihän nämä romut on heitetty Saimaaseen....

Lappeenranta / Historiallinen rajamerkki

Viime suvena Willimies osti elämänsä ensimmäisen sähköpyörän ja kilometrejä kertyi kunnioitettavat 1000 kilometriä. Määränä tuo ei toki ole paljon, mutta edelliseen tuhanteen kilometriin minulla meni kaiketi 25 vuotta, joten siihen nähden suoritus oli huomattava. Jonkun verran ajelin asfalttiteitä, mutta valtaosa kilometreistä tuli metsäpoluilla ja ihan umpimetsässäkin. Useasti mukana oli blogin palkaton assistentti Ritan Jarkko, koska Willilady ei halunnut itselleen sähköpyörää vaan päätti tyytyä perinteiseen malliin. 

Monesti Jarkon kanssa kurvailtiin teillä tietämättömillä, mutta joskus meillä oli reittisuunnitelma laadittuna. Yhdellä tällaisella reissulla oli tavoitteemme Joutsenon kankailta historiallinen rajamerkki, jonka löysimme retkikartasta. Ei muuta kuin vähän offroad-ajelua ja nopeasti olimmekin perillä. 

Kyseessä lienee Lappeen kihlakunnan rajapyykki, vaikka emme siihen mitään varmuutta löytäneet. No, emme paljon yrittäneetkään! Jos jollain lukijalla on parempaa tietoa, niin vastaa blogin kommentteihin. Kiitos jo etukäteen.

Willimies rajapyykin kupeessa

Näkymä tulosuuntaan

Jarkon vyötärölinjasta päätellen ensi suvenakin pyöräillään

Fillarit lepotauolla

Kumpi lienee vanhempi? Willimies vai rajapyykki

Lappeen kihlakunnan rajapyykki?

Kasa kiviä

Vierestä löytyy omituinen kuvio.....ihmisen tekemä vai luonnon?
Arvasimme että ihminen ei tätä ole tehnyt

Mielenkiintoinen....

Lappeenranta / Mattilan pojat

Willimies asusteli nuoruusvuotensa Lappeenrannassa Kaukaan kaupunginosassa. Toki myöhemminkin olen siellä asunut ja käyn nykyään omien vanhempieni luona Kaukaalla. Niinpä oma suhteeni elämääni onkin se, että ensiksi olen kaukaalainen ja toiseksi lappeenrantalainen. Nykyisinhän asun Joutsenossa, minne en ole kotiutunut samalla tavalla edes kahdeksan vuoden asumisen jälkeen. Kaukas on siis jättänyt minuun lähtemättömän jäljen.

Nuoruusvuosien kivisodat ja muut rajut leikit Kaukaan montun kupeessa ovat elävästi muistissa. Lisäksi kaikki parhaat kaverini omaavat juuret Kaukaalle. Elämä tehtaan piippujen varjossa ja mitä parhaimmat kaverit ovat olleet elämäni tärkeintä antia. Yhä vieläkin olemme yhteydessä säännöllisesti, vaikkakin kivisodat ja kiikkupallon peluut ovat jääneet vähemmälle. Ikääntyminen on saanut meilläkin jo askeleen painamaan, vaikka emme sitä kenellekään ulkopuoliselle paljastakaan.

Jos Kaukaan pentujen keskeinen paikka oli Kaukaan monttu, niin samanlainen paikka oli Mattilan pikkupojille alueen urheilukenttä. Samalla tavoin he pelasivat ja liikkuivat aamusta iltaan omilla hoodeilla kuin mekin. Alueet olivat samalla tavoin rajattuja kaupunginosien välillä, kuten meillä Kaukaallakin. Toisten reviireille ei ollut asiaa!

Me Kaukaan pennut emme ole vielä saaneet aikaiseksi omaa muistomerkkiä Kaukaan monttuun, kuten Mattilan pojat. He nimittäin paljastivat 10.6.2022 oman muistomerkkinsä nuoruusvuosien keskeiselle paikalle, Mattilan kentälle. Ehkä mekin vielä saamme jotain samanlaista aikaiseksi. Tähän hankkeeseen olen valmis lähtemään mukaan vaikka heti....

Olen kateellinen.....

Laatta kertoo kotiseuturakkaudesta

Mattilan kenttä on ruohottunut käytön puutteesta, kuten Kaukaan monttukin

PS. Juolahti tähän lopuksi yksi nuoruusvuosien älyvapaa teko mieleen. Sidoimme yhden pojan puuhun tiukasti köysillä ja laitoimme hänen eteensä nuotion palamaan intiaanityyliin. Paikallinen jääkaappipakastimen kokoinen sälli kuuli kidutuksen äänet ja ryntäsi meitä kohti. Me tietysti kirmasimme pakoon minkä jaloista päästiin. Ilmeisesti vankimme vapautettiin, koska viimeksi törmäsimme pari viikkoa takaperin. Ei tuo vaikuttanut yhtään vihaiselta, vaan meillä oli todella hauska tarinointisessio. Jos oma kaverisuhteeni häneen ei lakannutkaan, niin en silti suosittele toimimaan samoin kuin me teimme......

Imatra / Pudonneen Fokkerin muistomerkki

Viimeisen parin vuoden aikana olen tuskaillut, kun uusia kohteita ei enää löydy. Muutamia uusia toki vuodessa osuu silmiini, mutta alkuvuosien julkaisuvuosi oli aivan liian nopea. Tuolloinhan operoin tässä Willimiehen jäljillä projektissa tuntikausia viikossa ja niinpä kohteita tuli julkaistua joskus jopa pari kappaletta päivässä. Nykyään jos tusinan saa vuodessa, niin pakko olla tyytyväinen. Kuten kaikki ymmärtävät, niin mahdollisuuksia aktiivisempaan julkaisutoimintaan ei ole. Nytkin jo lähes viimeisiä viedään, kunnes ensi keväänä taas kurvaan muutaman kuvaamassa ja sitten on taas täydellinen mielenrauha, kun saan ne julkaistua. No, katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan. Saattaahan noita putkahtaa taas yllättäen lisää.........nyt tiedossani on viisi kohdetta kuvattavaksi!

Tämä kohde oli myös yksi hassuimmista tavoista, kuinka se tuli kuvatuksi. Itse luin paikallisesta lehdestä eli Etelä-Saimaasta 22.5.2022 jutun uudesta muistomerkistä. Innoissani päätin käydä kuvaamassa sen samantien prätkällä. Ei muuta kun etsimään sitä Vuoksen hovin läheisyydestä ja ajelin kaikki tiet ristiin rastiin, vaan ei löytynyt. Niinpä katselin kuvaa tarkemmin ja tajusin sen olevan kuusimetsässä. Lisää ajelua ja kolusin kuusikot läpi jalkaisin. Lopulta jopa kyselin neuvoa kohteelle, mutta ei löytynyt tietäjiä. Päätin siis lopettaa siltä erää...

Muutama viikko tästä pettymyksestä, kävimme vielä Williladyn kanssa koluamassa samoja maastoja yhtä huonolla menestyksellä. Muistomerkki ei halunnut tulla löydetyksi. Niinpä asia taas unohtui muutamaksi viikoksi, kunnes autoni hajosi ja vein sen korjaamolle. Kertoivat restaurointiin kuluvan muutaman tunnin ja kävin kävelemässä pitkän lenkin helteisenä päivänä. Lopuksi asetuin parkkiin puistonpenkille ja räpläilin puhelinta aikani kuluksi, kunnes pyöräilevä pariskunta ajoi ohitse ja moikkasivat, että mitä Willimies. Olin ihan hölmönä, kun tulivat juttelemaan kanssani. Kyseessä olikin blogin vakituinen lukija Pasasen Mika puolisoineen. 

Yhteinen sävel juttutuokiolle löytyi heti ja lopulta puhe kääntyi tähän vielä löytämättömään muistomerkkiin. Siinä ei sitten kauan nokka tuhissut, kun Mika otti puhelun ilmailumuseoon ja kohta puhelimessani oli koordinaatit ja karttakuva alueesta. Näin se homma pyörähti uudelleen liikkeelle. Vielä piti noutaa auto korjaamolta ja hakea Willilady kotoa mukaan. Edessä olisi siis kuvausreissu, no kävely kohteelle jonka sijainti oli varmistunut.

Lopulta polut veivät perille ja oli aika kuvata kohde ja perehtyä aiheeseen tarkemmin. Kyseessä on näet suomalaisen hävittäjälentäjä Tatu Huhanantin muistomerkki paikalla, mihin hänen Fokkerinsa putosi ilmataistelussa karkauspäivänä 29.2.1940. Kyseisenä päivänä käytiin talvisodan suurin ilmataistelu Saimaan yllä ja Suomi menetti tuolloin 7 lentokonetta ja 4 lentäjää yhden taistelun aikana. Isku pienille ilmavoimille oli kova. 

Aikalaiskuvaukset taistelusta kertovat Huhanantin taistelleen lujaa ja pudottaneen viholliskoneen, joka putosi Siitolan kartanon alueelle Huhanantin Fokkerin kanssa. Tarkka paikka oli etsinnöistä huolimatta arvoitus aina viime aikoihin asti. Paikallinen porukka hylkyhemmot etsivät koneen jäännöksiä vuosien ajan, kunnes osia alkoi löytyä ja paikka varmistui Huhanantin koneen jäännöksiksi. Samalla selvisi myös tapahtumien eteneminen. Huhanantti tiesi ilmeisesti kuolevansa vaurioituneeseen koneeseensa ja lopuksi törmäsi vihollisen I-16 koneeseen. Molemmat putosivat ja Fokker hajosi ilmassa kolmeen osaan. Ammattimiehet löysivät koneen osia kolmesta paikasta, mutta tämä pääiskeymäpaikka löytyi viimeisenä. Sinne paljastettiin muistomerkki Huhanantille 28.5.2022 Etelä-Karjalan ilmailumuseon ja Imatran kaupunginmuseon yhteistyönä.

Venäläisen pilotin maahaniskeytymispaikka löytyi myös samalla kertaa, mutta sinne ilmeisesti ei olla suunnittelemassa muistomerkkiä!

Kohteelle on myös opasteet

Polku kohteelle lähtee tästä

Kuusikon keskellä häämöttää muistomerkki

Laatta on kiinnitetty isoon luonnonkiveen

Kiven päälle on kerätty Huhanantin Fokkerin osia

Kiveen kiinnitetty muistolaatta