Virolahti / Lottien muistomerkki

Salpalinjalle rakennetussa Virolahden Bunkkerimuseon pihamaalta löytyy lotille pystytetty muistomerkki, joka kertoo Suomen naisten työstä itsenäisyytemme ajan suurimman rakennustyömaan hyväksi. Ilman lottien panosta Salpalinja tuskin olisi koskaan valmistunut, koska he vastasivat muonituksesta, hoitivat kasvimaita, kasvattivat sikoja, pyörittivät kirjastoja sekä vastasivat kahvin korvikkeen valmistamisesta. Ilman kaffettahan me suomalaiset emme lähde aamuisin käyntiin...

Lottien muistomerkki Bunkkerimuseon pihamaalla

Kahvipannu kertoo linnoittajien muonittamisesta ja kanttiinitoiminnasta

Niinpä Bunkkerimuseon pihamaalla paljastettiin 26.5.2018 lottien muistomerkki kunnioittamaan heidän tekemäänsä työtä. Hankkeen laittoi alkuun Kaakonkulman Lottaperinneyhdistys ja se toteutettiin yhdessä Virolahden museotoimen kanssa. Muistomerkin paljasti lotta Elsa Vanhalan tytär Helena Meklin perheineen. Hän myös kertoi äitinsä työstä ja kolmannen polven jälkeläinen Santeri Meklin soitti tilaisuudessa Eldankajärven jään.

Muistomerkin laatta velvoittaa meitä jälkipolvia

Virallisen paljastuspuheen piti Salpalinjan Perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä, joka korosti puheessaan lottien korvaamatonta työtä. Muista viihde-esityksistä vastasivat Santerin lisäksi Etelä-Kymenlaakson veteraanikuoro sekä lottayhdistyksen jäsen Reetta Värri Virojoen haitarikerhon säestämänä. Paljastustilaisuuden juontojen lomassa Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi lausui runoja. Paikallisuutta lisäsi myös Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho, joka esitti Virolahden kunnan tervehdyksen.

Muistomerkki oli myös Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen 10-vuotisjuhlallisuuksien huipennus.

Virolahti / Ventonvuori*

Itä-Suomessa asuvana minä, eikä kukaan muukaan ole voinut välttyä näkemästä Salpalinjaan liittyviä rakennelmia. Niitä löytyy kotiseudultani ja oikeastaan joka puolelta näillä nurkilla. Aika monta kohdetta olenkin jo tähän mennessä esitellyt, mutta kun jatkuvasti saan viestejä Salpalinjan kohteista, joita en ole esitellyt. Syynä on se, etten ihan oikeasti ole keksinyt syytä, miksi jokainen bunkkeri tai luola pitäisi esitellä. Olen yrittänyt etsiä erilaisia kohteita, jotka toisivat jotain lisäarvoa tähän blogiini.

Ymmärrän hyvin, miksi Salpalinja on tärkeä kaikille sotahistoriasta kiinnostuneelle, mutta itselleni siihen liittyvät kohteet ovat vain yksi osa blogiani. Minua kuitenkin kiinnostaa nuo massiiviset rakennelmat, jotka uudelle itärajallemme rakennettiin. Niinpä olen noita jonkun verran kolunnut muutenkin, joten koska täällä Virolahden Ventonvuorella tuli aikoinaan käytyä niin julkaistaan nyt nämäkin kuvat!

Alueellahan olisi ollut paljon muutakin nähtävää, mutta aikani ei tuolloin riittänyt tutustumaan Ventonvuoren luolastoon kunnolla, joten kuvat nyt ovat vähän mitä sattuu. Esimerkiksi vuoren sisään on louhittu kaksi majoitustunnelia, joista toinen oli tarkoitettu jopa 80 miehelle. Siellä en valitettavasti käynyt, mutta laitan linkin sivustolle mistä löytyy todella hyviä kuvia Ventonvuoren sisältä.

Nämä rakennelmat oli tarkoitettu pysäyttämään vihollinen ja ohjaamaan heidän hyökkäyskärki mahdollisimman ahtaaseen paikkaan tuhottavaksi. Kulkihan 1940-luvulla ainut kunnollinen tieura aivan Ventonvuoren ohitse. Tuolloin ei vielä ollut olemassa 1960-luvulla rakennettua 6-tietä nykyisestä Helsinki - Pietari moottoritiestä puhumattakaan....

Tässä olisi ollut kuumat paikat

Ventonvuori on melkoisen korkea 

pesäkkeen suuaukko Ventonvuoren kyljessä

Sisäänmeno....yksi niistä 

Vuoren sisältä on louhittu tonneittain kiveä

Käytävät yhdistävät pesäkkeitä

Täällä olisi oltu valmiina, jos tarvetta olisi tullut

Lopuksi lupaamani linkki parempiin kuviin....

Päivitys 18.4.2019
Huttusen Jussi on kaveri, jonka kanssa ollaan oltu yhteydessä lukuisia kertoja ja lisäksi Jussi on aina laskenut minut Rutolan miehistöluolaan vierailulle, kun siihen on ollut tarvetta. Tänä keväänä ei taida onnistua minun puoleltani mitenkään visiitti oppilasporukan kanssa tuonne Rutolaan, mutta jatkossa taas ollaan tulossa....

Jussi on Salpalinjan kävelevä tietopankki ja siksi minua aina pelottaakin esitellä sieltä joku uusi kohde, koska aina menee pieleen:). Niin tälläkin kertaa, mutta ei siinä mitään, pitäähän asiat saada kohdilleen. Sehän tämän työni tarkoitus on, että se palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia historiasta kiinnostuneita. Tällä kertaa vieraillessani Ventonvuorella, olin vaan toivottoman laiska, etten tajunnut omia typeriä virheitäni. Kiitos Jussi kommentoinnista ja nyt laitetaan homma pakettiin. Eikä edes kuukautta mennyt.....

Jussi kirjoitti seuraavaa:
Kuva 1 : Yksi harvoista “hämäyslaitteista” Salpalinjalla. (Kk:n ampuma-aukko louhoksen seinässä)

Kuva 2: Kk:n ampuma-aukko tunnelista. Eli Täällä olisi oltu valmiina, jos tarvetta olisi tullut (vihollisen puolelta)

Hamina / Kotterinmäen tukikohta

Willimies on ihan loppu. Minulla on ollut vihollisena koko kesän saakelinmoinen helle, mikä on imenyt minusta kaikki mehut. Ensi viikon maanantaina pitäisi aloittaa työt, mutta innostus on kyllä melko matalalla ellei nämä helteet väisty. Takana on myöskin viime viikonloppuna tehty reissu Tsarskoje Seloon ja etenkin Katariinan palatsiin. Paikan päällä oli tappohelle, mutta nyt on meripihkahuone kuitenkin nähty. Itse asiassa meripihkahuone oli upea, mutta ei se oikeastaan saanut minussa aikaan VAU-efektiä....

Kotterinmäki on järeää kalliota

No, talvisodassa suomalaisilla oli toisenlainen vihollinen kuin helle. Rauhantulo ei myöskään saanut suomalaisia luopumaan näkemyksestä, että vihollinen tulee idästä. Niinpä suunnittelu puolustuslinjan rakentamisesta päätettiin 11.5.1940 ja työt alkoivat Virolahden - Luumäen välillä. Rakennustyömaa olikin aikanaan massiivinen ja paljon saatiinkin aikaiseksi. Linnoitusketjua nimitetään tietenkin Suomen Salvaksi eli tutummin Salpa-linjaksi.

Juoksuhautaa kallion laella

Ei ole aikoinaan lapiota tarvittu kaivuuhommiin

Tämän linjauksen taakse rakennettiin myös linnoitteita syvyyden saamiseksi puolustukseen. Nämä linnoitteet asettuvat linjalle Hamina - Kannusjärvi - Turkia - Taavetti. Tästä linjasta Mannerheim antoi määräyksen elokuun alussa 1940. Näihin rakennelmiin kuuluu myös päivän kohteemme Kotterinmäen tukikohta.

Kotterinmäellä satoi kun vierailimme paikalla, mutta saahan tuosta selvää...

Kotterinmäen tukikohdan muistomerkki

Täällä on entistettynä pätkä kallioon louhittua juoksuhautaa ja tietenkin muistomerkki! Muistomerkin on pystyttänyt paikallinen kylätoimikunta, mutta paljastusvuosi on minulle täysi mysteeri... eiköhän siihenkin saada lähipäivien aikana päivitystä paikallisten toimesta?

Kotka / Haapasaari

Haapasaaressa tsekataan passit, jos menet tai palaat Venäjältä

Haapasaari on pieni idyllinen saari, mistä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista historiaan liittyvää. Nähtävänä on kaikkea kuppikivistä nykyisinkin toimivaan Osuuskauppaan. Ihmeellisintä saarella on kuitenkin se, että siellä ei ole polttomoottorikäyttöisiä kulkupelejä lainkaan. No poikkeuksen muodostaa paikallisen kauppiaan mönkijä, millä hän kuljettaa asiakkaiden tavaroita kotipihalle saakka. Alueella onkin melkoisen hyvä kulkuverkosto, mitä pitkin on mukava kävellä paikasta toiseen.

Yhteysalus Kotkaan lähtenyt

Valtterilla päässään Haapasaaren perinnepäähine...kolme puikkaria

rantamaisemaa

Haapasaaren sataman suu

Isotkin alukset pääsevät Haapasaareen

Merivartiostokin on läsnä saarella

Osuuskauppa aloitti toiminnan jo 1907

Haapasaaren puokki vuodelta 1862

Olemme sataman ulkopuolella

Kävelyreittejä riittää

Täällä ei ole autoja

Suomenlahti tarvitsee omat tykötarpeet

Naamioitu tykkiasema

Haapasaaren museon varastorakennus

Luova vesikulkuneuvo

Satama on rauhallinen

Talot on kunnossa

Punainen mökki on Haapasaaren paloasema

Saari on kivikkoinen

Ihan joka paikkaan ei kannata mennä

Idylliä

Täällä majailimme Williladyn kanssa

Kivisiä aitoja piisaa

Meinaavat jättää minut rannalle

Puokki

Vartiointi toimii jatkuvasti

Saihan tuolla edes hetken istahtaa.....kaljalla

Näppärin tapa siirtää painavat kamat

Yhdysalus laiturissa

Reitti satamaan on melkoisen kapea

Mahtuihan siitä

Kaverini mökki, missä on tullut remonttia väännettyä

Haapasaari toimi itsenäisenä kuntana aina vuoteen 1974, jolloin Suomen pienin kunta liitettiin Kotkaan. Päätös olikin varmaan pakon sanelema juttu, koska itse ainakaan en ole matkoillani huomannut mitään negatiivista. Haapasaarelaisilla on oma identiteettinsä, mutta Kotka on tuonut myös ilmaisen yhdysaluksen joka risteilee päivittäin Kotkan ja Haapasaaren välillä. 

Salpalinjaa löytyy Suomenlahden saaristostakin

Salpalinjaa

Eräässä lähisaaressa kesämökin alla on Salpalinjan luola....hiton hyvä jääkaappi

Haapasaaren paloasema

Haapasaaren entinen kunnantalo

Haapasaaren entinen koulu, nykyinen museo

Naamioitu radioantenni oli tässä, kun suomalaiset hyökkäsivät läheiseen Suursaareen

Kuppikivi

Patteri kertoo, että kupit olivat melko isot 

konekivääriaseman varustukset

Vanha paloruisku museon pihalla

Haapasaari on kuuluisa luotseistaan. Tässä yksi heistä museoituna

Alapuolella puolustusvoimien luola

Näitähän riittää

Willilady, Valtteri ja Saara eivät tiedä missä seisovat

Salpalinjaa lähisaarella

Vanha tykkiasema

Puolustusvoimat ja merivartiosto toimivat myös Haapasaaressa ollen osa saaren jokapäiväistä arkea. Näkyvimpänä osoituksena lienee keskellä saarta kohoava puokki, joka on rakennettu jo vuonna 1862 pitämään laivaliikenteen turvallisena näillä vaarallisilla vesillä. Mutta nyt pidemmittä puheita loput kuvat Haapasaaresta. Käykää lomalla piipahtamassa saaressa tutustumassa sen erilaisen miljööseen, mihin me mantereen asukit olemme tottuneet. 

PS. Punkkirokotukset kannattaa olla kohdillaan, kun menee Haapasaareen