Syksy on vahvasti tullut ja talvea kohti ollaan menossa. Willimiehellä riittää vielä kovasti puuhaa loppuvuodeksi, koska yritän parhaani mukaan voittaa vedonlyönnin. Erehdyin näet viime joulun aikoihin lyömään blogin palkattoman assistentti Ilkka Pirhosen kanssa vetoa, että suoritamme vuoden 2026 aikana 150 yli tunnin mittaista urheilusuoritusta. No Ilkkahan on paahtanut hullun lailla ja niin minäkin. Olen silti vielä takamatkalla, koska alkuvuosi meni Willimuorin ja -ukin asioita hoidellessa, joten urheiluhommat pääsin aloittamaan vasta toukokuussa.
Nyt onkin vielä kovasti rutistettavaa loppuvuoden aikana, koska yritän päästä tavoitteeseen. Välillä kroppa on ollut niin loppu, että liikunta on tuntunut raskaalta. Ilmeisesti lähellä on ollut joutuminen paikalliseen hospitaaliin, koska minullahan on suvun perintönä tuota sydämen vajaatoimintaa. Lääkkeet toki purevat ja niitä meneekin pari kourallista päivässä. Kyllä tästä siis selvitään!
Kaikki sen sijaan eivät selvinneet 4.Kenttäsairaalassa, vaan kokivat kovia. Sairaala perustettiin ennen talvisodan alkua ja se kuului 4.Divisioonaan. Paikka oli Johanneksen pitäjässä kannaksella, mutta sairaalaa pommitettiin rajusti venäläisten toimesta. Niinpä sodan aikana sairaala evakuoitiin Haminan Mäntlahden Pyötsaaren taloihin, missä sairaala toimi 17.3.1940 - 18.12.1940.
Tämä oli suuri ponnistus paikallisille lotille ja siviileille. Niinpä onkin hienoa, että pitkän ajan kuluttua heille pystytettiin muistomerkki 7.9.2024. Muistomerkin teki graafikko Susanna Muurman ja se kunnioittaa paikan merkitystä.
Tilaisuutta kunnioitti läsnäololla Maasotakoulun johtaja eversti Janne Mäkitalo, Haminan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Titta Erkkilä ja Sotilaslääketieteen toimialan edustaja ylijohtaja Markus Henriksson. Tilaisuuden musiikkipuolesta vastasi Rakuunasoittokunta.
Muistomerkki löytyy osoitteesta Pyötsaarentie 32 Haminan Mäntlahdelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita