Lappeenranta / Sammonlahden SaiPa-muraali

Tätä kirjoittaessa tulvii mieleen mahtavia muistoja SaiPan kaudelta 2024 - 2025. Raipe oli saapunut SaiPan valmentajaksi ja millaisen shown hän tarjosikaan ensimmäisellä kaudellaan. Pitkät ajat pohjamutia kyntänyt SaiPa oli yhtäkkiä kaikkien huulilla ja kaupunki muuttui pikkuhiljaa keltamustaksi! Kausihan päättyi lopulta hopeamitaleihin, mutta ne tuntuivat ihan kultaisilta! Voi noita onnen päiviä...

                                       Mikä tunnelma! Mikä tunnelma......Willimieskin itki onnesta

Willimieskin esittää aina kovaa jätkää, kenen ulkokuoreen mikään pettymys tai onni ei jätä jälkeäkään, mutta pakko tunnustaa että finaalipaikan varmistuminen voittomatsissa Lukkoa vastaan sai kyyneleet silmiin SaiPa-laulua hoilatessani muiden yli 4000 kannattajan joukossa. Toki kauden aikana olin herkistynyt moneen kertaan, mutta tämä oli se hetki, mitä olin vuosia odottanut. Olinhan raahautunut hallille aina vuodesta 1972 lähtien. Ei ole monikaan matsi jäänyt näkemättä!

Tähän kauteen liittyi myös niin paljon muitakin hienoja asioita, kuten Play Offien toritapahtumat ja paljon muutakin, mikä hitsasi kaupunkilaiset yhteen. Olipahan hieno kausi kerrassaan....

Mitalijuhlatkin pidettiin torilla ja siellä odotettiin kuumeisesti kaupunginjohtajan ilmoitusta Raipen patsaasta, vaikka kohdehenkilö ei sitä halunnutkaan? Niinpä olivat yhteisesti päätyneet tekemään hienon kauden kunnioittamiseksi eri puolille kaupunkia kolme muraalia, jotka toisivat pirteyttä katukuvaankin.

Nyt esittelyvuorossa niistä ensimmäinen, mikä löytyy Sammonlahden kaupunginosasta S-Marketin seinästä. Ehdotetut teokset valittiin raadin esityön pohjalta ja lopuksi kuntalaisten annettiin valita omat suosikkinsa. Hienoja ne ovat kaikki ja kesän 2025 aikana ne ilmestyivät valittuihin seiniin kaikkien ihailtaviksi. Sammonlahden muraali on nimeltään Harjoitus aamun auringossa ja sen suunnitteli Essi Pitkänen. Teos kuvastanee SaiPan luistelutreenejä, joita kuulemma Raipe piti enemmin kuin muissa seuroissa tehtiin. No, meidän pojat oli huippukunnossa! 

Parikkala / Kolmikannan ilmavalvontatorni

Nyt lienee juhlan aika, joten esitellään kohde, mitä ei löydy mistään Internetin kätköistä. No, minäkään en löytänyt sitä elokuussa 2026 etsinnöistä huolimatta, vaikka lähellä kävinkin Williladyn kanssa. Minut opastettiin näet väärään paikkaan, missä retkikartassa oli nähtävyyden merkki. Aikamme kun pyörimme, niin mustikoiden lisäksi paikalla ei ollut havaittavissa kuin kuoppia. Mitään nähtävyyttä emme huomanneet. No jälkikäteen selvisi, että kyllä me olimme ne nähtävyydet löytäneet. Ne kuopat olivat ansoja susille, mitkä olivat ilmeisesti vuosikymmeniä vanhoja, kenties jopa sata vuotta!  

Pettymystä lievitti kun iltasella kilautin vihjeen antajalle Pirhosen Ilkalle ja hän lupasi paneutua asiaan tarkemmin. Niinpä muutama päivä sitten sähköpostiini kilahti kuvat, joten tämä kohde oli siis olemassa ja vielä kuvattunakin! Kiitos Ilkka ja Jami nopeasta toiminnasta. Nyt siis kohde on esittelyssa!

Kuten sanoin niin mitään tietoa en tästä kohteesta ole löytänyt, joten kaikki tietoni ovat kohteen muistolaatasta. Oheen liitän toki myös Ilkan ottamat koordinaatit, niin osaatte perille jos kiinnostaa? Itse aion käydä vielä syksyllä paikan päällä, koska täällä Parikkalan Kolmikannassa minulla on vielä hakusessa venäläisen lentäjän hauta, mitä en myöskään löytänyt edellisellä reissulla...

Parikkalan Kolmikannan IV-tornin jäänteet (Foto Ilkka Pirhonen) 

Vanha puhelintolpan pätkä metallisuojuksineen suojaa tietoa kyseisestä paikasta

Kyseessä on siis paikka, missä sijaitsi IV-torni välirauhan aikana. Rakennustyö oli tehtävä, koska raja siirtyi uuteen paikkaan ja turvallisuussyistä ilmatilaa piti valvoa. Rakentaminen on kaiketi ollut suuren tarpeen takia ripeää, mutta kauaa torniei saanut tehtävää suorittaa. Jo kesällä 1941 venäläiset tuhosivat tornin. Pommitettiinko se hajalle vai ammuttiinko tykillä, sitä en tiedä....

Hienoa, että paikalliset ovat ottaneet paikan itselleen ja muistaneet tuota toimintaa, joka jatkui vuoden verran. Muistomerkin pystytti Aimo Heinonen 27.4.2001 

(Foto Timo Patosuo vuonna 2020)

(Foto Timo Patosuo vuonna 2020)

(Foto Timo Patosuo vuonna 2020)

Paikan sijainti

Alussa mainitsin, että olisi juhlan aika. Syy siihen on se, että Willimiehen jäljillä sivustolla on nyt vierailtu yli kaksi miljoonaa (2.000.000) kertaa!!! Onhan tuon määrän kertyminen vienyt vuosikausia aikaa, mutta on se vaan käsittämätön lukema. En ikuna uskonut tähän, kun aikoinaan aloittelin bloggaamista. Kiitokset ihan jokaiselle lukijalle ja jatketaan matkaa. Ehkä kolmen miljoonan raja ylittyy vuoteen 2035 mennessä? 

Virolahti / Rajavartiolaitoksen johtopaikka

Huh huh, olipahan viikko! Työtehtävät tuli hoidettua ja siihen päälle harrastettua vesijuoksua ja sähköpyöräilyä. Lisäksi kaikenlainen ongelmanratkaisu on ollut viikon teemana. Mistä hitosta sitä kaikenlaista probleemia ilmaantuukaan. Viikon asioista helpoin taisi olla valokuidun kytkeminen kotiin ja se onnistui aika iisisti. Olin näet varautunut hermojen menemiseen ja viikkojen säätämiseen, joten jäipä aikaa fillarointiin.

Virolahden kunnanviraston seinästä löytyy päivän kohde

Sähköpyöräilystä onkin tullut itselleni uusi harrastus ja melkoinen määrä kilometrejä on tullut kurvailtua metsiköissä polkuja pitkin. Viimeiset pari viikkoa olen tosin pysytellyt isoilla teillä, koska pari viikkoa takaperin törmäsin kolmeen karhuun Joutsenon tuulimyllyjen luona. Olivat tien laidassa syömässä vattuja, joten poistuin hiiren hiljaa paikalta. Meikäläistä ei suuremmin kiinnosta tavata näitä eläimiä nenät vastakkain metsän kätköissä. Siinä ei meinaan fillarin huippunopeus ole riittävä, jos karkuun yrittää.

Muutenkin elämä tuntuu tällä hetkellä kiireiseltä ja olen miettinyt kovasti tulevaisuutta, etenkin eläkkeelle jäämistä. Alkuperäinen tavoitteeni oli vetäytyä vapaaherran rooliin keväällä 2032, mutta jotenkin tämä syksy on saanut minut harkitsemaan asiaa uudemman kerran. Ehkä tuo 65v rajapyykki olisi oikeampi hetki? Sehän tulee täyteen jo jouluna 2030.... Eiköhän tuo vetäytymispäivä selviä sitten lähempänä, mutta kun tykkään työstäni, niin katsellaan milloin riittää. On tässä kuitenkin vielä monta vuotta siihen hetkeen.

Vaan, mennäänpä aiheeseen. Raja, etenkin Venäjän vastainen raja, on ollut viime aikojen tärkeä teema. Ministeri Rantanenhan ilmoitti raja-aidan olevan valmis, vaikka sitä puuttuu vielä pohjoisesta satoja kilometrejä ja Virolahdellakin villisiat läpäisevät raja-aidan levittäen sikaruttoa Suomeen. Olivat kuulemma olleet yhteydessä Venäjän viranomaistenkin kanssa sikaruttotilanteesta ja vastaus oli, ettei sitä ole Venäjällä. Aika tyypillinen vastaus naapurimaan tirikoilta!

Ilmeisesti Virolahden rajavartioalueen johtopaikka pitäisi perustaa udelleen, jotta saataisiin possut kiinni ennenkuin sitä on kaikkialla Suomessa. Virolahden kunnanviraston seinässähän löytyy muistolaatta menneistä ajoista, jolloin johtokeskus toimi 1997-1999 tässä rakennuksessa. Olisiko aika jatkaa toimintaa uudelleen, niin saataisiin kenties uusi muistolaatta seinään?

Muistolaatan ovat paljastaneet Kaakkois-Suomen rajavartiolaitos ja Kaakkois-Suomen rajamieskilta. Ajankohtaa en osaa sanoa....

Narva,Viro / Suomen sotilaiden muistolle

Niin, nyt on blogihommat pyöräytetty uudelleen käyntiin ja julkaisu nro 2 iskeytyy eetteriin! Tälläkin kerralla pysytellään Suomen rajojen ulkopuolella ja julkaisen kohteen josta en tiedä yhtikäs mitään. No sen verran tietoa on, että kohde sijaitsee Narvan kaupungissa Virossa ja kivinen muistolaatta on kiinnitetty restauroidun Hermannin linnan seinään sisäpihan puolelle. Milloin tämä on tapahtunut, niin muistomerkin nurkassa on päivämäärä 24.5.2003, joten luotan siihen. 

Kyseessä on Suomen sotilaille suunnattu muistomerkki, koska täällähän sitä ollaan käyty idän vihulaista jo vuosisatojen ajan kurmoottamassa. Nytkin Narva on mainittu yhtenä mahdollisena paikkana, missä idän ihmeet saattavat yrittää näyttää voimaansa lännelle. Hehän kun ovat niin hiton kuuluisia ripeästä etenemisvauhdista ja laadukkaista vankilasta haalituista sotilaista, joten liekö heistä vastusta, kun Suomen sotilaat rientävät auttamaan. No toivottavasti näin ei koskaan tapahdu!

Yrityksistäni huolimatta en löytänyt tästä kohteesta edes kuvaa Internetin kätköistä. Tosin en siihen hirveästi aikaa tuhlannutkaan. Hermannin linnan sisäpihan kiviseinään tämä on kiinnitetty, joten jollain tulevalla Viron matkalla pitänee käydä paikan päällä.  

Valokuva on tällä kertaa blogin palkattomalta assistentilta, joka haluaa pitää matalaa profiilia, joten se hänelle suotakoon. 

Taulu on toteutettu ja maksettu seuraavien järjestöjen toimesta: Vaka-säätiö, Lapuan Suomi-Viro seura, Soome sotaveteraanide ja Eesti Uhendus

 

Kylläpä jäi vähän torsoksi tämä tarina, mutta niin takkuili tietokoneenikin. Valokuvien liittäminen ei meinannut onnistua millään ja ehkä edessä on pieni sijoitus uuteen tietokoneeseen. Kulut siis vaan kasvavat! Vaan, ei mitään. Seuraavalla kerralla ollaan omilla kuvilla liikkeellä.