lauantai 31. lokakuuta 2026

Hamina / Mäntlahden upseerikylän muistomerkki

Joskus harvoin sattuu niin, ettei blogin otsikkoon mahdu koko muistomerkin nimeä, joten olen joutunut nimeä lyhentämään. Näin kävi tällä kertaa. Kohteena on näet Mäntlahden parakkivaruskunnan Upseeri- ja aliupseerikylän muistomerkki. Niinpä lyhentelin sitä omavaltaisesti. 





Kyseessä on hivenen erilainen aihepiiri, mitä yleensä, mutta ei kuitenkaan ainutlaatuinen. Lemiltä on esitelty vastaavan tapainen paikka. Kyseessä on siis alue, missä on ollut rutkasti parakkeja sotilaille, mutta nyt ainakin valtaosa on purettu tai muuten tuhoutunut. 

Muistomerkki on kuitenkin alueelle ilmestynyt ja se paljastettiin 28.5.2022. Muistomerkkihankkeesta vastasivat Mäntlahden kylä, Upseerikylän entiset asukkaat, Maasotakoulu ja Haminan kaupunki yhteistoimin. 




Tilaisuuden juhlapuheen piti prikaatinkenraali evp Lauri Kiianlinna ja maasotakoulun tervehdyksen toi RUK:n johtaja eversti Vesa Helminen. Tilaisuuden musiikista vastasi Rakuunasoittokunta ja Haminan sotilaskotiyhdistys tarjosi munkkikahvit. RUK:n oppilaat muodostivat kunniavartion ja tilaisuudessa oli paikallisten maanpuolustusjärjestöjen lippulinna. JR 4 perinneyhdistyksen seppele laskettiin muistomerkille. 

Muistomerkin paljastustilaisuutta edelsi Pentti Järviön esitelmä Mäntlahden hovissa.

PS. Muistomerkki löytyy Veneentekijäntien alkupäästä 

lauantai 24. lokakuuta 2026

Hamina / 4.Kenttäsairaalan muistomerkki

Syksy on vahvasti tullut ja talvea kohti ollaan menossa. Willimiehellä riittää vielä kovasti puuhaa loppuvuodeksi, koska yritän parhaani mukaan voittaa vedonlyönnin. Erehdyin näet viime joulun aikoihin lyömään blogin palkattoman assistentti Ilkka Pirhosen kanssa vetoa, että suoritamme vuoden 2026 aikana 150 yli tunnin mittaista urheilusuoritusta. No Ilkkahan on paahtanut hullun lailla ja niin minäkin. Olen silti vielä takamatkalla, koska alkuvuosi meni Willimuorin ja -ukin asioita hoidellessa, joten urheiluhommat pääsin aloittamaan vasta toukokuussa. 

Nyt onkin vielä kovasti rutistettavaa loppuvuoden aikana, koska yritän päästä tavoitteeseen. Välillä kroppa on ollut niin loppu, että liikunta on tuntunut raskaalta. Ilmeisesti lähellä on ollut joutuminen paikalliseen hospitaaliin, koska minullahan on suvun perintönä tuota sydämen vajaatoimintaa. Lääkkeet toki purevat ja niitä meneekin pari kourallista päivässä. Kyllä tästä siis selvitään!



Kaikki sen sijaan eivät selvinneet 4.Kenttäsairaalassa, vaan kokivat kovia. Sairaala perustettiin ennen talvisodan alkua ja se kuului 4.Divisioonaan. Paikka oli Johanneksen pitäjässä kannaksella, mutta sairaalaa pommitettiin rajusti venäläisten toimesta. Niinpä sodan aikana sairaala evakuoitiin Haminan Mäntlahden Pyötsaaren taloihin, missä sairaala toimi 17.3.1940 - 18.12.1940.



Tämä oli suuri ponnistus paikallisille lotille ja siviileille. Niinpä onkin hienoa, että pitkän ajan kuluttua heille pystytettiin muistomerkki 7.9.2024. Muistomerkin teki graafikko Susanna Muurman ja se kunnioittaa paikan merkitystä. 

Tilaisuutta kunnioitti läsnäololla Maasotakoulun johtaja eversti Janne Mäkitalo, Haminan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Titta Erkkilä ja Sotilaslääketieteen toimialan edustaja ylijohtaja Markus Henriksson. Tilaisuuden musiikkipuolesta vastasi Rakuunasoittokunta.

Muistomerkki löytyy osoitteesta Pyötsaarentie 32 Haminan Mäntlahdelta.  

lauantai 17. lokakuuta 2026

Luumäki / Unelmia

Nyt kun innostuin uudelleen kirjoittelemaan tänne Willimiehen jäljillä blogiin, niin se tarkoitti myös melkoisen ajan käyttämistä perinteiseen istumatyöhön tietokoneen ääressä. Aluksi tutkin kaikki blogin alueeseen kuuluvien kuntien Wikipediasivut ja sieltähän tämäkin kohde löytyi. Sitten vielä toki piti käydä paikan päällä kohde kuvaamassa ja etsiä siitä jotain tietojakin. No, ne jäivät melkoisen ohueksi...

Vaikka sitä luulisi, että Internet osaa kertoa vaikka mitä, niin ei se ihan niinkään ole. Vuosien varrella olen oppinut, että osa kohteista on löytynyt aivan säkällä tai sitten olen saanut pienen vihjeen jotain kautta. Niitä tippuu aina silloin tällöin ja epäilenkin, ettei näitä kohteita enää valtavasti ole löydettävänä, ellei uusia tehdä! Onneksi eilispäivänä julkaistiin taas uusi muistomerkki, josta sain vihiä aikapäiviä takaperin. Vielä pitäisi käydä toki kuvaamassa se ennen lumien tuloa....



Koska nyt olen esitellyt noita muraaleja Lappeenrannan SaiPasta, niin jatketaan samalla teemalla eli muraalilla mennään. Kyseessä on Taavetin koulun seinään vuonna 2022 ilmestynyt Unelmia-muraali. Teoksen teki taiteilija Leena Pukki ja hän sai virikkeitä teokseen yläkoulun seinämaalaustyöpajoista. Lisäksi teoksen malleina on käytetty luumäkeläisiä lapsia ja lisäksi taiteilijan kummipoikakin on ideoinut kirjan kansiosiota. 

Unelmia on ihan näyttävä teos

Teoksen tilasi ja rahoitti Luumäen kunta sekä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson taiteen edistämiskeskus

lauantai 10. lokakuuta 2026

Lappeenranta / Kaukaan SaiPa-muraali

Willimies ei ole mikään taiteen kriitikko, mutta olen tottunut aina sanomaan oman mielipiteeni vähän joka asiasta. Siksi muutaman kerran on rapaakin tullut niskaan ihan kunnolla, kuten esimerkiksi Parikkalan Piikapatsasta moittiessa. No, pääasia että herättää keskustelua ja saada palautetta. Niinpä uskallan sanoa, että näistä kolmesta SaiPa-muraalista hienoin on kotipaikassani Kaukaalla. Aikoinaan Kaukas OY:n täyttäessä 100 vuotta, yritys lahjoitti työntekijöilleen ja firman urheiluseuralle Kaukaan Lylylle oman urheiluhallin. Tämän rakennuksen seinään sopiikin loistavasti kolmas muraali, nimeltään "Rakkauskirje SaiPalle". On meinaan mielestäni hemmetin hieno!


Rakkauskirje SaiPalle

Aikoinaan olin Kaukas OY:n kirjoilla vuodet 1986-2010 ja kävin hikoilemassa kuntohallissa satoja kertoja. Milloin pelattiin tennistä ja sulkapalloa tai sitten ähellettiin rautaa ylös. Lienee vieläkin kaikki punttiennätykseni syntyneet tämän rakennuksen punttisalilla. Sellaiseksi ne jäävätkin, koska lihakset ovat hiljalleen kadonneet ja korvautuneet jollain pehmeämmällä aineella. Vaan ehkä tässä vielä innostuisi vanhoilla päivilläkin rautaa vääntämään. Valmistuuhan omalle työpaikalleni lähiaikoina oma punttisali. 

Olen täsmälleen samaa mieltä rakkauskirjeen kirjoittajan kanssa

Joka tapauksessa rakkauskirje SaiPalle on isokokoinen koko seinän peittävä muraali ja takuulla näkyy! Taiteilija Paul Rose on kyllä vanginnut teokseen SaiPan hengen. Lieneekö tarttunut vanhan SaiPan kotikentän Kiekkopuiston ilmapiiristä. Sinnehän ei ole kuin kivenheitto! Valitettavasti kadun toiselle puolelle tuleva S-Market taitaa pilata tämän historiallisen paikan? 

lauantai 3. lokakuuta 2026

Lappeenranta / Keskustan SaiPa-muraali

SaiPa-muraalit valmistuivat syksyllä 2025 hopeamitalikauden jälkeen, mutta SaiPan uroteot Raimo Helmisen alaisuudessa jatkuivat seuraavallakin kaudella 2025-2026. Tällä kertaa seura saavutti pronssiset mitalit, joten tällä hetkellä ollaan mitaliputkessa... Tätä kirjoitettaessa Raipen kolmas kausi SaiPan peräsimessä on alkanut lupaavasti, joten siinä on kaupunginjohtajalla positiivinen ongelma, jos mitaliputki jatkuu ja miksei jatkuisi? Olisiko kolmannen mitalin jälkeen Raipen patsas jo tulossa vai mitä keksitään!

Joka tapauksessa nämä SaiPa-muraalit olivat hieno veto kaupungilta ja sinne suuntaan kiitokset. Yleensähän politikkoja pruukataan arvostelemaan, mutta silloin kiitellään kun on sen paikka, kuten nyt.  

Tällä kertaa esittelen toisen SaiPa-muraalin nimeltään "Iltajäät". Teoksen tekijät ovat espoolainen kuvataiteilija Topi Ruotsalainen ja lavastaja Janne Vasama, joiden teos löytyy aivan kaupungin keskustasta Kauppatorin kupeesta. Valitettavasti kohdetta kuvatessani alue oli aidattu rakennustöiden takia, joten näppäilin kuvia aidan rakosesta! 

Iltajäät

Kaikki varmaan huomaavat, että putkihommatkin tehdään nykyisin Lappeenrannassa keltamustana?

Jotenkin tätä teosta katsellessa muistuvat mieleeni omat nuoruusvuoteni jolloin aikaa vietettiin Kaukaan montussa tuntitolkulla ja haaveiltiin pelaamisesta SaiPan edustusjoukkueessa. Aika monelle haave toteutuikin, mutta muiden, minä mukaan lukien, kohtalona oli maksaa kausikortti ja käydä katsomassa pelejä. Sekin oli hienoa ja siellähän minä vieläkin iltani vietän jännittämässä ja huutamassa äänen käheäksi. Kunpa viime vuosien tunnelma siirtyisi uuteen areenaan...

Toivottavasti Lappeenranta pysyy keltamustana ikuisesti!  

PS. Tänään Kisapuisto on loppuunmyyty, kun viime kauden SaiPan sankarit tulevat häviämään Lappeenrantaan. Olisivat pysyneet täällä Iltajäitä ihailemassa...