Luumäki / Kurvilan jatulintarha

Etelä-Karjalan kierros jatkuu. Nyt siirrymme Parikkalan Uukuniemeltä maakunnan läntisiin osiin Luumäelle. Täältä meillä on jäljellä enää yksi ainoa kohde, jota emme ole esitelleet. Tässäkin paikassa olemme käyneet Williladyn kanssa jopa kahdesti. Ensimmäisellä reissulla tämä vuonna 1989 löydetty jatulintarha oli vielä piilossa maan alla, joten kohde jäi silloin esittelemättä. Nyt alue on museoviraston toimesta puhdistettu ja palautettu alkuperäiseen? loistoonsa.

Kurvilan jatulintarha on suojeltu muinaisjäännös

Tämä jatulintarha kuuluu erikoisiin kohteisiin, koska valtaosa näistä löytyy merien rannikoilta ja ainoat sisämaasta löydetyt jatulintarhat löytyvät täältä Luumäeltä ja Miehikkälästä. Ne muodostavat kahdeksan jatulintarhan ryppään, joka on siis maassamme ainutlaatuinen.

Infotaulusta voi lukea lisää aiheesta

Vaan mikä on jatulintarha ja koska ne on tehty. Kohteiden ajoittaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta, koska ne ovat kivilatomuksia kallion päällä. Tällaisen paikan arkeologinen tutkimus ei antaisi lisätietoa. Monia arvauksia on kuitenkin olemassa ja itse uskon niiden olevan maanomistukseen liittyviä symboleja tai sitten ne eivät ole....

Kaikesta huolimatta ne ovat upeita jäänteitä menneiltä ajoilta. Ainut asia mikä mietityttää, on se, että kuinka moni jatulintarha on vielä turpeen alla kätkössä. Tuskin kaikkia on vielä löydetty.....

Kotka / Höyterin kalmisto

Joskus kesällä 2016 Willimies ladyineen oli kuvausreissulla Kotkassa ja pitkän päivän viimeiseksi kohteeksi jäi Höyterin kalmisto. Pitkän päivän jälkeen paukut ei enää riittäneet tutkia tätä aluetta kokonaisuudessaan, joten ehkä käymme tutustumassa siihen kenties myöhemmin vielä uudestaankin? Toki blogin kohdealueella on vielä paljon paikkoja, joissa pitäisi käydä, joten voihan se olla ettemme koskaan palaa Höyterin kalmistoalueelle...

Yksi hiidenkiukaista....on siinä melkoisesti kiviä!

Mikä tämä paikka sitten oikein on? Kyseessä on Kotkan Östringinlahden pohjukassa sijaitseva alue, missä on lukuisia pronssikautisia kiviröykkiöitä. Kokonaisuudessaan alueella on röykkiöitä melkoisesti. Täältä löytyy 13 hiidenkiuasta, suorakaiteen mallinen kivilatomus ja neljä todennäköisesti laivalatomusta, mutta asia ei ole ilmeisesti aivan selvä. Sijainniltaan osa sijaitsee nykyisin korkealla kalliolla, mutta pronssikaudella 1500-500 eaa ne ovat sijainneet rantaviivan läheisyydessä. Niiltä onkin ollut hyvä näkyvyys merelle ja päinvastoin. 

Tätä laattaa kannattaa uskoa

Willilady katselee meren suuntaan

3000 vuotta ei ole saanut kiviä vielä kokonaisuudessaan sammaloitumaan

Kohteemme oli aivan tien laidassa

Aluetta on tutkittu vuodesta 1947 lähtien ja aluetta on myös siistitty vuosien saatossa. Silti me onnistuimme osumaan tienvieressä sijaitsevalla hiidenkiukaalle, joka oli melkoisen ryteikön keskellä. Koska näissä tutkimuksissa löytyi ihmisen luita, niin paikka pääteltiin kalmistoksi. Tutkimuksissa on myös löydetty yhdestä kenties jo vuosisatoja takaperin ryöstetystä haudasta pronssinen nappi, mikä oli ilmeisesti jäänyt ryöstäjiltä huomaamatta. Nappi viittasi Tanskan suuntaan, mutta on voinut kulkeutua muutenkin Suomen alueelle. Kauppaahan on aina käyty...

Alue on valtakunnallisesti merkittävä muinaisjäännöskohde ja mielestäni tutustumisen arvoinen meille kaikille

Käkisalmi / Käkisalmen linna

Nyt kun kaikki odottavat kovasti kesän alkamista, niin tyrkkään seuraavaksi pois kesällä 2015 saakelinmoisessa helteessä ottamani valokuvat Käkisalmesta. Joitain kaupungin kohteita olenkin jo esitellyt, mutta tärkeimmät ovat jostain syystä hautautuneet arkistojen kätköihin. Nyt on sitten niiden vuoro, koska yritän näitä vanhimpia kohteita poistella lähikuukausina. Mennäänpä siis piipahtamaan menetetyn Karjalan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Käkisalmeen.

Parkkipaikalta on lyhyt kävelyreissu linnaan

Tästä ostetaan piletit ja mennään sisään

Koska näillä reissuilla olemme törmänneet mitä ystävällisimpään palveluun, niin tällä kertaa jouduimme vastapalveluksena töihin. Linnan opas näet pyysi Williladya kirjoittamaan suomenkielisen esittelyn linnasta suomalaisille turisteille, joita oli kuulemma kesällä 2015 liikkeellä enemmän kuin vuosiin. Jos oikein ymmärsin, niin opas uskoi vahvasti suomalaisten innostuvan lähivuosina Karjalan historiallisista kohteista. Ilmeisesti uskoa ei kannata heittää pois, koska ainakin oppaan suomenkielinen tiivistelmä linnasta on kohdallaan! Palkkiona saimme ilmaisen sisäänpääsyn linnan museoon, joten kyllä kannatti.

Yleisvaikutelmalta linna on upea

Opaskyltti on suomenkielelläkin...

Sisäänkäynti paljastaa muurien paksuuden

Me jätimme oman puumerkkimme Käkisalmen linnaan, mutta niin ovat jättäneet monet muutkin. Itse asiassa ei ole täyttä varmuutta kuka linnan rakensi ensimmäisenä, oliko se ruotsalaisten tekemä vai karjalaisten? Kirjallisia lähteitä löytyy vasta 1200-luvun loppupuolelta, mutta arkeologien tonkiessa maata, vanhimmat löytyneet esineet ovat paljastuneet reilusti vanhemmiksi. Osa niistä on ajoitettu jopa 700- ja 800-luvuille. Tällöin saarta ei ollut kylläkään vielä linnoitettu.

Linnan piha-alue on siisti

Linnan ympärysmuureja

Yksi torneista on vielä pystyssä

Ensimmäinen varma asia linnabn historiasta on sen siirtyminen ruotsalaisilta novgorodilaisille vuonna 1294. Tämän jälkeen alkuperäinen linna tuhottiin ja rakennettiin nykyiselle paikalleen. Lyhyitä jaksoja lukuunottamatta linna pysyi venäläisten hallussa 1580 saakka, jolloin Pontus de la Gardie valloitti sen. Seuraavat 15 vuotta linna pysyi ruotsalaisten hallussa ja koki melkoisen muodosnmuutoksen, koska sen kivimuureja rakennetiin vahvemmiksi ja lisäksi siihen nousi myös torneja. Kaikki työ meni kuitenkin hukkaan, koska Täyssinän rauhansopimuksessa linna piti luovuttaa venäläisille. Tilanne ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, koska jo 1611 Jaakko de la Gardie valloitti linnan takaisin ruotsalaisille.

Linnan muurin holvit ovat komiar

Linnoissa pitää olla myös tykkejä

On siinä ollut muuraamista

Suuren pohjan sodan aikana 1700-luvun alkuvuosina omistus muuttui taas. Pietari Suuri antoi käskyn valloittaa Ruotsilta Pietarin turvaksi Viipurin- ja Käkisalmen linnat. Näin tapahtuikin ja linnat saatiin kaiken lisäksi melkoisen hyväkuntoisina uusien omistajien haltuun. Jatkossa Ruotsin heikkeneminen johti rajan siirtymiseen kohti länttä ja samalla Käkisalmen linna menetti merkityksensä maiden rajan turvaajana. Venäläistä sotaväkeä linnassa oli 1800-luvun puoliväliin saakka, mutta vuonna 1850 Suomen valtion haltuun. 

Linna on veden ympäröimä

Alueeseen on panostettu

Käyttööä linnalle ei löytynyt pitkään aikaan meidänkään toimesta, vaan linna seisoi vuosikymmenet tyhjillään. Lopulta linna päätettiin kunnostaa muinaismuistoksi vuonna 1887. Itse linnasta muodostettiin vuodesta 1889 alkaen tilat mielisairaalan käyttöön ja 1894 linnan torniin perustettiin kansatieteellinen museo, mikä jatkoi toimintaansa talvisotaan asti, jolloin omistajuus taas vaihtui. 

Joka paikkaan ei päässyt

Tornin alaosassa oli mukava vilvoitella

Willilady tutkii tietoja linnan tyrmästä

Kolikkoja näytti olevan pohjalla, ei vankeja

Kolkko paikka

Tornin alaosa

Käkisalmen linnan kohtalot venäläisten hallinnon alla on minulle mysteeri, mutta tällä hetkellä linna on ainakin hyvässä kunnossa, koska se on selkeästi kunnostettu hyvin. Suosittelen siis paikka tutustuttavaksi ja käykää tutustumassa myös alueella toimivaan museoon.

Linnan museo on tässä valkoisessa rakennuksessa....seuraava juttu tulee sen sisätiloista

Miehikkälä / Mustasuon jatulintarha

Menneisyys on täynnä mielenkiintoisia asioita, mitä me modernit urbaanit citynuoret emme voi ymmärtää. Yksi tällainen asia on jatulintarhat, joita löytyy Etelä-Karjalastakin jonkun verran. Yhden vastaavan kohteen olemme jo aiemmin esitelleet Savitaipaleelta, mutta se oli niin heinittynyt, ettei se herättänyt paljoakaan intohimoja meissä. Vaan toista oli Miehikkälässä, mistä löysimme loistokuntoisen jatulintarhan kesäiselläl retkellämme. Niinpä siirrytäänpä kivikehän luokse, joka lumosi meidät ja sai miettimään sen alkuperäistä käyttötarkoitusta?

Mustasuon jatulintarha

Miehikkälästä on löytynyt yhteensä seitsemän jatulintarhaa, joista esittelemämme Mustasuon jatulintarha on yksi upeimmista ja parhaiten säilyneistä. Mustasuon jatulintarhan löysi pikkupoika Ilmari Varpio, joka ilmoitti löydöstään välittömästi. Sen jälkeen paikalla vieraili arkeologi Aarni Erä-Esko vuonna 1958. Jatulintarha on ilmeisesti ollut alunperin ristikeskustainen, mutta ilkivalta, puunjuuret ja routa ovat siirrelleet kiviä pois paikoiltaan. Suurimmat kivet ovat kuitenkin jatulintarhan keskellä, minkä ympärillä on 7-8 kivikehää. Mutta vielä on selvittämättä, että miksi kyseisiä rakennelmia on väsätty Itämeren maiden rannikkoseuduille?

Jatulintarhan kupeessa oli infotaulu, missä valotettiin sen alkuperää

Jatulintarhan nimitys viittaa muinaisskandinaaviseen jättiläiseen ja on peräisin Perämeren alueelta. Toki lukuisia muitakin nimiä jatulintarhoista on vuosien saatossa käytetty, mutta jääkööt ne nyt luettelematta. Silti vastaavia kivikehiä on Suomesta löytynyt tähän mennessä parisataa, mutta takuulla niitä lymyää vieläkin maastossa, missä ne ovat jääneet kasvillisuuden alle. 

Jatulintarhoista on vähän tietoa, mutta perinteisesti ne on ajoitettu 1200-1700-luvuille. Niillä tiedetään olleen merkitystä eri tavoin. Niistä on haettu suojaa ja onnea tulevaisuuteen, Niillä on myös tehty taikoja, jotta ilmat ja säät olisivat suosiolliset maanviljelyksestä ja kalastuksesta riippuvaisille yhteisöille. Myöskin niitä on käytetty leikkeihin, missä pojat ovat seuranneet tyttöä pitkin kivikehiä ja kenties saadakseen tytön omaksi vaimokseen. Itse en pidä mahdottomana ajatuksena, että niiden avulla olisi kuppikivien tavoin yritetty lisätä hedelmällisyyttä ja miksei kivikehissä kulkeminen olisi voinut olla toivomuskaivon tapaan paikka, missä toivotaan itselle hyvää onnea ja elämää.

Miksihän Willilady kiertää jatulintarhaa ympäri?

Muistathan luonnossa liikkuessasi, että jatulintarhat ovat rauhoitettuja ja niihin kohdistuva ilkivalta lailla kiellettyä. Tosin, kukapa olisi niin idiootti että tuhoaisi kansallista perintöämme....

Lemi / Uhrikivi

Jep, joulu lähestyy ja meidän remontti on kaikkein hektisimmässä vaiheessa. Tänään ei tapahdu mitään, mutta huomenissa pyörähtää tapetointiurakka käyntiin. Jouluksi ei siis toinen makuuhuone valmistu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Muutenhan tuo olisi kerinnyt jouluksi valmiiksi, mutta kun piti muutama päivä maata petin pohjalla sairaana, niin aikataulu löi pahasti reisille. Vaan näillä mennään...

Lemin Urolantien kuppikivi

Viime kerralla oli esittelyssä Parikkalan viimeinen kohde ja tällä kertaakin vuorossa on viimeinen, mutta tällä kertaa Lemin viimeinen kohde. Yllättäen aihepiiri on sama kuin edellisellä kerralla eli uhrikivien merkeissä jatketaan. Jotenkin sopivasti sattuu tämäkin homma tuon ikääntymisen kanssa eli en todellakaan meinannut muistaa missä päin Lemiä tämä kohde oli!!! Sitä se korkea ikä teettää tepposet aika ajoittain. No, jostain netin uumenista bongasin uudelleen tämänkin kohteen, joten Urolantieltähän tämä löytyy. Päivitellään paikka joskus myöhemmin tarkemmin ajan tasalle, kenties tuon ikuisen riippakiven eli kohdekartan muodossa. Jospa senkin joskus kerkeäisi virittelemään kohdilleen?

Kohteen vierelle pääsee onneksi autolla, niin ei koivet rasitu

Joka tapauksessa muutaman kilometrin päässä Lemin kirkolta tämä kohde löytyi ja oikeastaan aika sopivasti se sijaitsee tien vierellä vanhan kansan pyhän puun pihlajan vieressä, aivan kuin pihlaja haluaisi korostaa uhrikivenkin pyhää luonnetta. Olisi todellakin mukava tietää mitä tämänkin kiven ympärillä on aikoinaan tapahtunut ja mitä lahjoja ja kenelle niitä on aikoinaan uhrattu.

Pihlaja on pudottanut omat uhrilahjansa kiven päälle....osan jopa kuppeihin

Kiven laella olevien kuppien ajoittaminen on todella vaikea tehtävä, mutta todennäköisesti se liittyy Lemin pitäjän muuttumiseen metsästäjien erämaista peltoviljelyn alkuun. Väitetäänhän kivien kuoppiin laitetun aikoinaan jyviä, siemeniä ja kenties jopa maitoa hyvän sadon aikaansamiseksi, ihmisen tervehtymiseksi tai vainajien muistoksi. Kenties näitä aikoinaan käyttöön otettuja kuppikiviä yhdistää kaikki edellämainitut kolme käyttötarkoitusta?

Parikkala / Uhrikivi

                                           Hellacopters "Ferrytale"

Joulu lähestyy ja niin lähestyy myös Parikkalan kohteiden esittelyjen päätös. Viimeistä kohdetta näet viedään... Onneksi noita on vielä reservissä jonkun verran, koska kuvausretket näillä keleillä ovat mahdottomia. Lisäksi kun noita uusia kohteita alkaa olla melkoisen haasteellista löytää. Mielessäni ei ole ainuttakaan sellaista kohdetta Etelä-Karjalassa, mikä olisi kuvaamisen arvoinen ja sitä kautta ansaitsisi tulla julkaistuksi blogissa. Pikkuhiljalleen ajatus blogin lähestymisestä päätepistettään alkaa muuttua todelliseksi. Toki kohteita on vielä julkaistavaksi, mutta uusista ensi kesän reissuilla kuvattavista jutuista ei ole tällä hetkellä.

Kokkosenmäen uhrikivi

Venäjän puolella liikkuessani, on joitakin valokuvia tullut räpsäistyä paikallisista sekä myöskin suomalaisten pystyttämistä, joten ilmeisesti Willimiehen jäljillä blogi aloittaa merkittävien kohteiden valokuvaamisen Suomen rajojen ulkopuolella ja aloittaa samankaltaisen tietokannan kokoamisen Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan muistomerkeistä. Jokunen pikku ongelmahan tässä vielä on ratkaistava, kuten rahoitus, maastoauton hankinta ja Venäjän kieltäkin olisi mukava osata. No, ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Tosin tuo rahoitus on se kaikkein haastavin ongelma...Vaan vielä on jokunen dollari käytettäväksi joululahjojen ostoon, joten lienee aika siirtyä aiheeseen, jotta kerkeän shoppailemaan.  

Kiveen on hakattu reilut parikymmentä kuppia. Näemmä puolukka-aikaan kuvattu tämä kohde

Tälläkin kertaa kohde on sellainen, missä Willimies ei itse ole piipahtanut, vaan joudun esittelemään Lapakon Aleksin ottamia valokuvia Parikkalan Saaren Kokkosenmäen uhrikiveltä. Näistähän aina käydään polemiikkiä, että ovatko ne uhrikiviä vai pelkästään kuppikiviä, mihin on tuotu uhrilahjoja, milloin mitäkin tarkoitusta varten. Tähän kiistaan en halua ottaa kantaa, mutta kyllähän tämä voisi hyvinkin olla uhrikivi, koska kiveen on hakattu uria, joita pitkin nestemäinen aines on päässyt valumaan pois.

Kiveen hakattu ura johtaa alas kiven päältä

Joka tapauksessa kyseessä on ihan upea kohde, minkä paikalliset asukkaat ovat osanneet hyödyntää matkailuvaltiksi lopultakin. Kyseisen kiven ovat paikalliset tunteneet jo ammoisista ajoista lähtien, koska kivi on ilmeisesti hakattu rautakaudella eli melkoisen vanhasta tekeleestä on kyse. Sen sijaan yleisessä tiedossa se on ollut vasta vuodesta 1995 lähtien, jolloin paikallinen Jussi Tiainen ilmoitti siitä Museoviraston rakennushistorian osastolle. Tämän jälkeen kivi on ollut tarkemman tutkimuksen kohteena pariin otteeseen.

Infotaulu kertoo uhrikivistä

Lappeenranta / Kuppikivi

                                    Kotiteollisuus "Silmä silmästä, hammas hampaasta"

Tarkoitus oli tällä kertaa poikkeuksellisesti aloitella kirjoitus positiiviseen sävyyn, mutta eihän siitä mitään tule! Ilmeisesti olen melkoisen negatiivisesti asennoitunut immeinen? Toisaalta takana on taas semmoinen viikko, ettei tässä nyt oikein huvita riemunkiljahduksia päästellä eikä nyt ainakaan riemuvirsiä veisaamaan, joten jatketaan entiseen malliin...

Kauskilan kuppikivi, missä kolo on poikkeuksellisesti kiven kyljessä 

Pari viikonloppua on tullut kierrettyä Etelä-Karjalan paikkoja kuvailemassa ja huomenna mennään taas. Nämä reissut ovat ehdottomasti viime vuosien parasta antia ja välillä on ihan pakko päästä koluamaan kaikenmaailman luolat ja hankalat paikat. Joskus kuitenkin matkamiehilläkin käy tuuri ja kohde löytyy tien varresta, joten tällä kertaa kävelymatka jäi lyhyeksi. Hieno juttu, mutta eihän tällaisissa kohteissa ole mitään haastetta. No onneksi huomenna on luvassa rutkasti haastetta...

Kuppi kiven syrjässä. Surkea kuva....tietenkin!

Tämän päiväinen kohde löytyy Lappeenrannan Kauskilan kylästä, missä sijaitsee ensimmäiset jäljet kristinuskon tulosta Lappeenrannan tienoille. Asutustahan tällä alueella on ollut jo aina kivikaudelta saakka, mutta tämä kuppikivi edustaa uudempaa aikaa. Tarkalleen toki kukaan ei osaa sanoa, että milloin joku asukas näkersi kiven kylkeen syvennyksen uhrilahjaa varten, mutta vanhahan tuo on. Asutus on näillä nurkilla ollut nykyisillä sijoilla jo rautakaudesta asti, joten kuppikivi on siltä ajalta tai sitten reilusti nuorempi....kenties 1800-luvulta.

Ruokolahti / Pronssikautinen kalmisto

                                                      Peer Gunt "Handful of sand"

Tämä nyt on taas melkoisen haastava kohde Ruokolahdella. Lähellä edellisen julkaisuni Hiidenkirnujen paikaa sijaitsee pronssikautinen kalmisto vai sijaitseeko sittenkään? Toukokuun alkupäivinä kun vierailin paikalla, niin osasin perille ainoastaan Museoviraston ylläpitämän Muinaisjäännökset Suomessa kartan avulla. Tuolloin kohde oli nimetty pronssikautiseksi kalmistoksi ja kuinka ollakaan, nyt kun ajattelin kirjoittaa paikasta tarinan, niin kohde on poistunut kyseisestä aviisista. Joka tapauksessa paikalta löytyy useampikin hautakumpu? tai ovatko sitten jotain pellon nurkalle kerättyjä kiviä?

Kaksi kivistä hautakumpua

Lieneekö paikka sitten pronssikautinen vai ei, jää selvittämättä. Itse ainakin uskon paikan sellainen olevan ja siksi kyseisen kohteen myös julkaisen. Pronssikaudesta sen sijaan saatte lukea itsenäisesti lisää täältä. 

Sammal on peittänyt hautakummun

Taipalsaari / Vitsain/Kannuksen linnavuori*

Huh, juhannus klaarattu lävitte hengissä. Eilinen päivä vaikuttikin todelliselta aktiivilomalta. Tuli kokeiltua melontaa omalla lätäköllä, moottoripyöräiltyä Joutsenon raiteilla ja koukistajalihaksia treenattua ehtoolla. Nyt on mieli virkeä ja voinee kaiketi ottaa rauhallisemmin tänään, koska vettä sataa.....taas! No, pientä puuhastelua lienee luvassa tänäänkin, koska pitäisi kaiketi aloittaa tavaroiden pakkaaminen edessä häämöttävää Venäjän reissua varten. Jotenkin on tällä kertaa innostus melko vähissä, mutta eiköhän tuo tuosta sujune, kunhan päästään tien päälle ajelemaan?

Linnavuorelta on kelpo pudotus Saimaan pinnalle

Joitain matkakuvia ja kenties sepustustakin lienee luvassa tänne blogiin reissun aikana, koska kyllähän tuo Willilady vähän lupaili viime vuotiseen tapaansa päivittää reissukuulumisiamme blogiin. Tällä kertaa lienee syytä olla tarkkana, että millaisia kuvia lähettelen suurelta Venäjän maalta. Luvassa on siis todennäköisesti kirkkoja ja palatseja, sukellusvene lienee siinä rajoilla. Aikahan tuon näyttää...mutta, reissun jälkeen lataan tietenkin reissukuvat Willimiehen jäljillä Facebooksivustolle kaikkien pällisteltäväksi. Siellähän on muuten viime vuotisetkin valokuvat sensuroimattomana nähtävillä. 

Vanhaa muuria alavammalla rinteellä

Vaan nyt asiaan ja Taipalsaarelle. Jokunen viikko takaperin piipahdin Yamahalla Taipalsaarella. Tarkoitus oli käydä Vitsain linnavuorella ja kuvata se kivikautisine kalliomaalauksineen. No vuorelle pääsin, mutta kalliomaalausten kuvaamiseen olisi tarvittu venettä, joten ne jäivät toiseen kertaan. 

Vanhaa muurin perustusta

Linnavuori, joka tunnetaan myös nimellä Kannuksen linnavuori, sijaitsee Taipalsaarella Vitsain tien ääripäässä kesämökkien keskellä, joten oli vähän haasteellista päästä paikan päälle, mutta löytyihän tuolta huipulle johtava polku. Näköalat olivatkin melkoisen hulppeat, joten kyllä nuo esi-isät ovat turvapaikakseen osanneet valita hyvän paikan. Tänne on vainolaisen ollut hankala päästä ja vielä kun paikalta löytyy vanhan kivimuurin jäännökset, niin voi helposti kuvitella, ettei hyökkääjällä ole ollut helppoa!

Komiat maisemat Saimaalle Vitsain linnavuorelta

Valokuvat nyt ovat sitten taas tätä toivotaan toivotaan osastoa, koska nämä hemmetin luontokuvat eivät näytä olevan helppoja. Parhaiten linnavuoren saisikin ikuistettua Saimaan suunnalta, mutta kun ei ole sitä venhoa, millä saapua paikalle vanhan vainolaisen tavoin. Onneksi kivi- ja nuolisadetta niskaan ei enää tänä päivänä olisi luvassa....

Päivitys: Anonyymin lukijamme isoisä on aikoinaan syyllistynyt linnavuorelta kivien alas viskomiseen, joten joitain vuosikymmeniä takaperin lienee linnavuoren muurit olleet vähän korkeammat. Rikos on toki jo vanhentunut, mutta nykyisille lukijoille tiedoksi, että vastaavanlaista toimintaa kannattaa tehdä jossain muualla kuin näillä arvokkailla historiallisilla kohteilla.

Lisäksi sama lukija oikaisi meitä, että kyseisen linnavuoren nimi on oikeasti Kannuksen linnavuori. Kirjoittajana otin vapauden säilyttää otsikossa ja tekstissä alkuperäisen käyttämäni nimen - Vitsain linnavuori. Sitäkin käytetään jossain paikan nimenä.

Savitaipale / Jatulintarha

              Stigin tavoin Willimieskin voi keskittyä tänään viheltelemään, kun Päivi teki työt!

Joskus viime suvena Willimies piipahti Williladyn kanssa Luumäkeä kuvailemassa. Tällöin yhtenä kohteena oli Taavetin ja Haminan välisen maantien laitamilla sijaitsevat Jatulintarhat. No, eivät halunneet tulla löydetyiksi, joten tuon retken huipennus meni ihan reisille. Vaan kun jaksaa asiasta marmattaa blogissa julkisesti, niin johan apua löytyy... tällä kertaa apuun riensi Savitaipaleelta Päivi Tiainen, joka on siis samalla blogimme uusi assistentti, palkatta tietenkin. Sen sijaan kutsu blogin päätösristeilylle Prinsessa Armadalle on taattu. Tervetuloa syksymmällä paikan päälle!

Tämäkin kirjoitus piti julkaista jo aika päiviä sitten, mutta koska Päivi pyysi odottamaan, että hän kerkeäisi kerätä puolukat kohteen ympäriltä kuleksimasta, niin mehän annoimme aikaa. Nyt puolukat lienee kerätty, joten asiaan.... Päivin isä oli löytänyt tämän jatulintarhan joskus 1990-luvun alussa ja ilmoittanut museovirastolle. Lienevätkö koskaan käyneet paikalla, mutta joka tapauksessa tämä Savitaipaleen Kunttulassa sijaitseva kohde on merkitty museoviraston muinaisjäännösrekisteriin kohteena numero 739010021. Kuvassa valitettavasti jatulintarha on sammalten ja mättäiden peitossa, mutta luonnolle ei voi mitään. Kiitokset Päivi valokuvasta ja säästit meiltä ensi suvena monta hikipisaraa!

Savitaipaleen Kunttulan jatulintarha

Vaan mikä kumma on jatulintarha? Ne ovat kivistä ladottuja labyrinttimäisiä kivikehiä, jotka ovat liittyneet vanhoihin tapoihin, joista me emme omaa tarkkaa tietoa, kuten ei tiedemiehetkään. Niitä on käytetty todennäköisesti pakanallisissa riiteissä, mutta niitä on esihistoriallisen ajan lisäksi tehty myös vielä keskiaikana. Yleensä ne sijaitsevat Suomessa rannikkoalueilla, joten tämä Savitaipaleen jatulintarha muodostaa poikkeuksen, ollen syvällä sisämaassa. Pitänee jossain välissä piipahtaa täälläkin paikan päällä... 

Taipalsaari / Kuivaketveleen linnavuori

Tänään täräytetään Taipalsaari pakettiin, eli viimeistä lähtee tämänkin kauniin Etelä-Karjalaisen kunnan osalta. Pikkuhiljaa matka etenee kohti blogin syntyjuuria Lappeenrantaa ja jossain kaukaisuudessa jo vähän pilkottaa blogin päättyminenkin...vaan ei vielä moneen kuukauteen. Joten jatketaanpa matkaa vielä kerran tänne Taipalsaaren Kuivaketveleen linnavuorelle, missä piipahdin poikien kanssa näköjään elokuun lopulla 2013.

Hemmetinmoinen kipuaminen alkaa jo  parkkipaikalta

Onneksi palautui tämä kohde mieleeni, koska tässä pitäisi pikku hiljalleen alkaa treenaamaan tämänvuotisia Lykynlammen olympialaisia varten. Kysehän on kahden idiootin välisestä kilpailusta, missä tärkeintä ei ole itsensä voittaminen, vaan vastustajan nöyryyttäminen, mielellään jopa täydellinen nöyryytys. Viime vuonna testi jäi väliin aikataulukiireiden takia, mutta tänä suvena otetaan taas miehestä mittaa, vai mitä Ilkka? Panos entiseen malliin meksikolaista Sol-olutta. Mielellään riittävästi paistettujen syrnikkien ja okroska-tsydeemin kera....

Näkymä linnavuoren pohjoispuolelta mahdollisen vihollisen suuntaan. Kiviä ja nuolia lienee satanut hikisten ja hengästyneiden hyökkääjien niskaan. 

Vaan, nyt asiaan! Lappeenrannan ja Taipalsaaren välillä löytyy tämän päivän kohteemme Kuivaketveleen linnavuori. Itselleni tämä on paljon tutumpi kuin kaksi muuta vastaavaa kohdetta Taipalsaarelta, Turasalo ja Kannus. Täällä on tullut piipahdettua useasti nuoruusvuosina pohtimassa suruja, mutta kenties joskus iloisempiakin asioita. Sitä on mahdoton sanoa, että onko täällä joku muu kokenut surullisia aikoja joskus vuosien 800-1300 välisenä aikana, joihin useimmat Suomen muinaislinnat on ajoitettu. Tieteellistä tutkimusaineistoa ei ole, koska täällä ei ole koskaan tutkittu aluetta kaivauksin.

Lännen suuntaakin oli helppo puolustaa

Tämä kolmelta ilmansuunnalta korkeiden kallioiden suojaama linnavuori on ollut takuulla vaikea valloitettava, jos vihulainen on yrittänyt sitä valloittaa. Etelän suunta on kuitenkin ollut kaikkein vaikeiten puolustettava osa linnoitusta, koska siellä rinne mahdollistaa ylösnousun ilman pelkoa puolustajien hyökkääjien niskaan heittämistä kivistä. Niinpä tämä suunta on aikoinaan ollut suojattu hirsisillä taisteluvarustuksilla, joiden kiviset perustat ovat säilyneet. 

Vanhojen hirsimuurien perustuksia heinikossa

Tällainen yhteistoiminnan muoto osoittaa, että alueella on jo taannoin vallinnut yhteiskunnallinen sopu ja yhteenkuuluvuus, koska rakentaminen ja alueen puolustaminen ovat vaatineet yhteistoimintaa. Yhteistyö onkin ollut alueella laajaa ja aluehan on ollut asuttu jo kauan ennen muinaislinnojen aikaa. 

Alueella liikkuessa on syytä muistaa, että kyseessä lain suojaama kohde. Jätä lapio kotiin...

Tyrkätäänpä tähän loppuun mukavia uutisia. Saimme yhteistyötarjouksen retkipaikka.fi sivustosta ja aloitamme yhteistyön Willimiehen jäljillä blogin ja maanmainion retkipaikan välillä. Tästä yhteistyöstä olen todella ylpeä, koska Retkipaikka on todellinen mielenkiintoisten luontokohteiden aarreaitta. Pikkuisen on tullut kateellisena seurailtua sivuston poikien tekemiä juttuja. Kyllä Suomi on täynnä omituisia ja erikoisia paikkoja!!!

Vaan jotain hyvää kai mekin olemme saaneet aikaiseksi, koska aikovat julkaista vastaisuudessa meidänkin tarinoita omassa sivustossaan. Kuulemma joku tarina on jo työn alla, kunhan laittavat ensin nuo Willimiehen surkean äidinkielen taidon malliteokset julkaisukuntoon. Siinä saattaa ollakin melkoisesti työsarkaa possessiivisuffiksien kanssa!

Vaan tänään voitte sitten vertailla kahta kirjoitusta samasta kohteesta, koska retkipaikankin pojat ovat pyörähtäneet Taipalsaaren linnavuorella kuten mekin.