Lappeenranta / Urho Kekkosen pellot

Pikkuhiljalleen alkavat taas kohteet loppua tältä erää ja edessä on taas hiljaiseloa täältä blogin suunnalta tiedossa. Aina on kuitenkin jonkun tarinan oltava viimeinen ja tällä kertaa sen kunnian saa edesmennyt presidenttimme UKK, joka omisti maata nykyisen Lappeenrannan alueelta. Tieto voi yllättää kuten se yllätti minutkin, kun olin 17.8.2021 moottoripyöräilemässä Vainikkalasta etelän suuntaan. Tarkoitukseni oli vähän ahnehtia hiekkatiekilometrejä tälle suvelle. No, matkasta ei tullut pitkä, koska huomasin ihkauuden infotaulun tien laidassa. Pikainen pysähdys ja kas kummaa, opin taas jotain uutta!

Willimies ja Kawasaki entisen Vahvialan kunnan mailla

Itsesiassa kylttiä tutkiskellessani seisoinkin Kekkosen ja hänen puolisonsa Sylvin mailla. Muistona heistä on myös infotaulun takana olevan pellon virallinen nimi - Kekkonen. Enpä tiennyt tästä asiasta mitään ennen sattumalta löytämääni taulua. Kotiintultuani kävin googlailemaan, no oikeastaan käytin Ecosiaa, joka istuttaa puita eri puolille maailmaa korvauksena hakuprosessinssa aiheuttamastaan CO2 pöläyksestä. Lienen ekomiehiä nykyisin..... Tietoa aiheesta löytyikin ja totesin, että eipä se taulu montaa päivää ollut kerennyt olla paikallaan. Asiasta olikin iso juttu YLEn sivuilla. Sinäkin voit perehtyä erinomaiseen tietolähteeseen aiheesta täältä.  

Kekkonen osti puolisoineen syksyllä 1938 omistukseensa silloisesta Vahvialan kunnasta kaksi vierekkäistä tilaa, Paarmakallion ja Lainelan. Tilojen pinta-ala oli yhteensä 88 hehtaaria. Peltoa siitä oli noin 13 hehtaaria ja nuorta metsää 44 hehtaaria. Tuolloin Urho oli vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja ja ilmeisesti maalaisliittolaisen piti omistaa imagosyistä maata. Kauaa eivät Kekkoset tilaa kerinneet hoitaa, kun talvisota marraskuussa 1939 alkoi. Sodan päättäneen Moskovanrauhan alueluovutusten jälkeen Kekkosten 88 hehtaarin maa-alueesta jäi Suomen puolelle vain 4 hehtaaria. Tämä sama alue kuuluu siis nyt mainittuihin Kekkosen peltoihin. 

Kekkosten infotaulu ja takana pelto nimeltä Kekkonen. Huomaa vieressä oleva rajavyöhykekyltti!

Tilan päärakennukset olivat naapurikunnassa Vahvialassa, missä sijaitsi myös loput 84 hehtaaria maata, jotka jäivät siis rauhan jälkeen itänaapureillemme. Kesällä 1941 suomalaisten vallattua alueet takaisin, piipahti Urho tarkastamassa tiluksensa ja totesi asuinrakennuksen ja navetan olevan paikoillaan. Sen sijaan aitat oli viety pois, sauna sekä puimalan seinät oli revitty ja koneiden paja oli purettu. Lisäksi naapurit olivat majailleet asuinrakennuksessa ja näky oli melkoinen sikolätti. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, niin pellot oli miinoitettu ja turmeltuneet sotatoimissa. Koita siinä sitten viljellä!

Infotauluun on tiivistetty oleellinen

Koska maatila vei enemmin rahaa kuin tuotti, niin elokuussa 1942 Kekkoset laittoivat pillit pussiin ja möivät tilan pois. Jatkosodan jälkeen samat 4 hehtaaria maata jäivät taas Suomen puolelle ja vaihtoivat omistajaa muutamaan kertaan, mutta aina niistä puhuttiin Kekkosen peltoina. Vaikka omistajuus oli lakannut, niin muisto jäi, kuten Vahvialan kuntakin. Vahviala jäi lyhyttä kaistaletta lukuunottamatta Neuvostoliitolle ja loput liitettiin muihin kuntiin. Nyt alueet kuuluvat Lappeenrantaan. 

Hienona eleenä Vahviala-säätiö, Vahviala-seura sekä maa-alueen nykyisin omistava Raine Kälviäinen päättivät kunnioittaa Kekkosen muistoa ja paljastivat 7.8.2021 hienon infotaulun entisen presidenttiparin maanomistajuudesta. Vahviala-seuran puheenjohtaja Juha Henrikssonin sanoin: "Meille opastaulu on tärkeä, koska se on kiinnekohta 100 vuotta sitten perustettuun Vahvialan kuntaan. Kaikki vahvialaiset muistavat, että meidän presidenttimme on omistanut siellä tilan" 

Opastaulu on Lappeenrannassa osoitteessa Hiivaniementie 216

PS. Willimies asettuu taas paikalleen odottelemaan uusia kohteita, joita on jonkin verran tiedossakin. Ennen kuin uusista kohteista kirjoittelen, niin olen toivottavasti tehnyt monia hienoja tekoja minimalistina. Ajattelin näet hävittää melkoisen kasan turhia tavaroita ja muutenkin elää nuukasti. Kenties jopa aloitan tupakkalakon, jotta siltäkin osin rahaa sekä ympäristöä pelastuu.....

Palataan asiaan blogin tiimoilta keväällä 2022. Siihen mennessä on toki tulossa jokunen päivitys vanhoihin juttuihin ja verkot on myös vetämässä itärajan takana, jos vaikka sieltä putkahtaisi uusia kohteitakin paikallisten kontaktien avulla?

Hyvää ja ennen kaikkea turvallista joulua sekä vuotta 2022

T. Willimies

Vahviala / Vahvialan kirkko

                                                  Juice Leskinen "Kuumaa tuhkaa"

Muutama viikko takaperin kävimme Williladyn kanssa Vahvialassa Viipurin läheisyydessä. Perille Vahvialaan huristeltiin upouutta highwayta pitkin ja eipä ollut tiessä valittamista. Parempaa baanaa ei taida löytyä ihan läheltä Lappeenrantaa. No, perille päästyämme tie vähän huononi, mutta löytyihän tuo kylä tien päästä. Aluksi vierailimme Vahvialan hautausmaalla, mistä olenkin jo esitellyt alueen muistomerkit. Nyt olisi sitten tarkoitus esitellä alueen kirkko tai paremminkin se mitä siitä on jäljellä....

Vahvialan kirkonmäki ja kirkon muistoristi

Hautausmaata vastapäätä lähtee kapea metsätie, joka johtaa korkealle mäelle, missä sijaitsi vuosina 1920-1941 Vahvialan kirkko. Vai olisiko parempi sanoa, että upea terijokilainen huvila, joka siirrettiin tänne seurakunnan ev.lut kirkoksi vuonna 1920, kun paikallinen seurakunta aloitti toimintansa. Lahjoitustontille kasattiin suuri kaksikerroksinen huvilarakennus, mikä muunnettiin rakennusmestari Kolehmaisen johdolla kirkoksi poistamalla kerrokset yhdistävä välikatto. Näin kirkkosali sai kaipaamaansa avaruutta.

Vahvialan kirkon kivijalkaa

Kirkkomaisuutta lisäsi myös vuonna 1922 rakennukseen lisätty kellotorni, mistä kaksi kirkonkelloa kutsui paikalliset jumalanpalveluksiin. Kaikista muutostöistä huolimatta se ei oikein näyttänyt valmistuttuaan kirkolta, mutta yhtä kaikki, tämä väliaikaiseksi tehty kirkkorakennus hyväksyttiin yleisesti pysyväksi ratkaisuksi. Sehän siitä tulikin seuraaviksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi, mutta nyt tätä 400 paikkaista kirkkoa ei enää ole. 

Muistoristi

Sen kohtalo oli selviytyä talvisodasta ehjänä, mutta välirauhan aikana se tuhoutui jostain syystä tulipalossa. Lieneekö syynä venäläisten holtiton tulenkäyttö, ukonilma tai joku muu syy, niin suomalaisten palatessa alueelle 1941 kirkkoa ei enää ollut. Mikä lienee totuus, koska joissain lähteissä kerrotaan kirkon tuhoutuneen jatkosodan alkuvaiheissa. Joka tapauksessa kirkkoa ei ole enää, mutta vanha kivijalka sekä alueelle pystytetty muistomerkki kertovat paikan historiasta. 

Muistolaatta kirkon kupeessa kertoo miltä kirkko näytti aikoinaan

Tällä hetkellä alue on tietääkseni Vahviala-seuran käytössä aina vuoteen 2018 asti, koska vuonna 1998 seura sai Viipurin piirihallinnon puheenjohtajalta luvan kirkon paikan rauhoittamiseksi 20 vuodeksi. Sen jälkeen aluetta on puuston osalta raivattu ja vuonna 1999 pystytettiin paikalle risti kirkon korkeimmalle paikalle. Vuonna 2000 vietettiin kirkon 80-vuotisjuhlia ja kirkon viereen pystytettiin Jouko Bergqvistin tekemä muistolaatta. Sen teksti kertoo korutonta kieltä kahdella kielellä: "Tällä pyhällä paikalla sijaitsi Vahvialan kirkko 1920-1941. Psalmi 84. Vahviala-seura ja Vahvialan säätiö".

Vahviala on nykyisin suurvallan reuna-aluetta

Hylätyn laitoksen vesitorni? on todellakin vinossa....

Tässä kohtaa Willilady sanoi STOP

Vahviala / Vahvialan hautausmaa, Rauhamaa

                                           Eppu Normaali "Jokainen hetki historian"

Eilen oli ihan huippupäivä. Olimme näet Williladyn kanssa reissussa Karjalan kannaksella Vahvialassa ja Heinjoella. Vahvialan osuus oli aivan iisi, koska perille oli aivan loistokuntoinen tie ja kohdekin löytyi helposti. Piipahdimme näet ensin Vahvialan hautausmaalla, missä törmäsimme luumäkeläispariskuntaan. He olivat tekemässä pyyteetöntä työtä ja haravoivat suomalaisille varatun aidatun muistoalueen. Nimiään pariskunta ei suostunut ilmoittamaan, joten välitän teille vielä kerran kiitokset meidän kaikkien puolesta hienosta ja vilpittömästä teosta näin blogin kautta. Kuinka moni meistä olisi valmis heräämään aamulla kukonlaulunaikaan lähteäkseen Venäjälle haravoimaan? Ei voi kuin nostaa hattua ja korkealle....

Vahvialan juuri haravoitu muistomerkkialue

Vahvialasta läksimme vielä kirkkoon tutustuttuamme kohti Heinjokea, missä törmäsimme mielenkiintoiseen paikkaan ja ylittämättömiin haasteisiin. Harhailtuamme eksyksissä jossain päin Heinjokea ja muutaman kerran lehden toimittajalle ajomatkan aikana vastattuani saavuimme lopulta entiselle lentokentälle, missä kävimme sisällä vanhoissa jykevissä lentokonehangaareissa. Uskoisin, että kylmän sodan aikana niissä on ollut ydinkärjillä varustettuja lentokoneita. Koko alue oli hylätty, mutta silti jotenkin oli jännitystä havaittavissa....

Vahvialan sankarivainajien muistomerkki

Täältä jatkoimme kohti entisen Heinjoen kirkonkylää ja sieltä löytyvää kirkkoa ja hautausmaata sekä niiltä löytyviä muistomerkkejä kohti. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun reissu jäi puolitiehen. Meidän oli pakko kääntyä takaisin, koska tie oli aivan mahdoton. Ei sitten pienintäkään jakoa päästä perille ilman traktoria, mutta pitää siis mennä myöhemmin uudelleen. Perillehän mennään vaikka väkisin, mutta nyt olisi tarvittu vähintäinkin maastoautoa! Onneksi pääsimme pois emmekä jääneet jumiin tielle, siinä olisikin ollut ongelmaa kerrakseen....

1996 pystytetyn muistomerkin laatta

Kaikesta huolimatta päivä oli hyvä, koska matkalla riitti haastetta eikä se ollut pelkkää kohteelle ajelua, kuten joskus Suomen retket tuppaavat olemaan. Kaiken kruunasi shaverman ääressä tehty päätös tulla perjantaina Viipuriin tutustumaan taidemuseo Eremitaasin Nikolai II näyttelyyn ajan kanssa ilman kameraa. Joskus mekin haluamme olla ihan rauhassa muistomerkeiltä....

Graniittiristi

Mutta, palataanpa Vahvialaan. Vuonna 1993 Vahviala-seura sai hallintaansa 15x20 metrin Viipurin kaupunginhallituksen myöntämän luvan turvin. Alue sijaitsee sankarihautojen kohdalla ja jo samana vuonna sinne pystytettiin Vahviala-seura ry ja Vahviala-säätiön toimesta graniitista veistetty risti. Tämän Pentti Sipiläisen suunnitteleman muistomerkin jalustassa on teksti sekä suomeksi että venäjäksi. 

Graniittiristin jalustan teksti

Lisäksi alueelle pystytettiin Pentti Sipiläisen toimesta sankarivainajien muistomerkki, joka on kiinnitetty luonnonkiveen. Seuraavana vuonna alue aidattiin komealla valkoisella puuaidalla. Lisäksi aitauksen sisälle on siirretty nykyisin venäläisten käytössä olevalta hautausmaalta löytynyt ainoana säästynyt alkuperäinen hautakivi. Täälläkin on siis melkoinen kato käynyt alkuperäisten hautakivien suhteen, kuten niin monella muullakin hautausmaalla kannaksen alueella.

Vahvialan ainut säästynyt suomalainen hautakivi

Uusi venäläinen hauta, mihin on asetettu uusi testamentti kukkien viereen