Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Eilen oli ihan huippupäivä. Olimme näet Williladyn kanssa reissussa Karjalan kannaksella Vahvialassa ja Heinjoella. Vahvialan osuus oli aivan iisi, koska perille oli aivan loistokuntoinen tie ja kohdekin löytyi helposti. Piipahdimme näet ensin Vahvialan hautausmaalla, missä törmäsimme luumäkeläispariskuntaan. He olivat tekemässä pyyteetöntä työtä ja haravoivat suomalaisille varatun aidatun muistoalueen. Nimiään pariskunta ei suostunut ilmoittamaan, joten välitän teille vielä kerran kiitokset meidän kaikkien puolesta hienosta ja vilpittömästä teosta näin blogin kautta. Kuinka moni meistä olisi valmis heräämään aamulla kukonlaulunaikaan lähteäkseen Venäjälle haravoimaan? Ei voi kuin nostaa hattua ja korkealle....
Vahvialan juuri haravoitu muistomerkkialue
Vahvialasta läksimme vielä kirkkoon tutustuttuamme kohti Heinjokea, missä törmäsimme mielenkiintoiseen paikkaan ja ylittämättömiin haasteisiin. Harhailtuamme eksyksissä jossain päin Heinjokea ja muutaman kerran lehden toimittajalle ajomatkan aikana vastattuani saavuimme lopulta entiselle lentokentälle, missä kävimme sisällä vanhoissa jykevissä lentokonehangaareissa. Uskoisin, että kylmän sodan aikana niissä on ollut ydinkärjillä varustettuja lentokoneita. Koko alue oli hylätty, mutta silti jotenkin oli jännitystä havaittavissa....
Vahvialan sankarivainajien muistomerkki
Täältä jatkoimme kohti entisen Heinjoen kirkonkylää ja sieltä löytyvää kirkkoa ja hautausmaata sekä niiltä löytyviä muistomerkkejä kohti. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun reissu jäi puolitiehen. Meidän oli pakko kääntyä takaisin, koska tie oli aivan mahdoton. Ei sitten pienintäkään jakoa päästä perille ilman traktoria, mutta pitää siis mennä myöhemmin uudelleen. Perillehän mennään vaikka väkisin, mutta nyt olisi tarvittu vähintäinkin maastoautoa! Onneksi pääsimme pois emmekä jääneet jumiin tielle, siinä olisikin ollut ongelmaa kerrakseen....
1996 pystytetyn muistomerkin laatta
Kaikesta huolimatta päivä oli hyvä, koska matkalla riitti haastetta eikä se ollut pelkkää kohteelle ajelua, kuten joskus Suomen retket tuppaavat olemaan. Kaiken kruunasi shaverman ääressä tehty päätös tulla perjantaina Viipuriin tutustumaan taidemuseo Eremitaasin Nikolai II näyttelyyn ajan kanssa ilman kameraa. Joskus mekin haluamme olla ihan rauhassa muistomerkeiltä....
Graniittiristi
Mutta, palataanpa Vahvialaan. Vuonna 1993 Vahviala-seura sai hallintaansa 15x20 metrin Viipurin kaupunginhallituksen myöntämän luvan turvin. Alue sijaitsee sankarihautojen kohdalla ja jo samana vuonna sinne pystytettiin Vahviala-seura ry ja Vahviala-säätiön toimesta graniitista veistetty risti. Tämän Pentti Sipiläisen suunnitteleman muistomerkin jalustassa on teksti sekä suomeksi että venäjäksi.
Graniittiristin jalustan teksti
Lisäksi alueelle pystytettiin Pentti Sipiläisen toimesta sankarivainajien muistomerkki, joka on kiinnitetty luonnonkiveen. Seuraavana vuonna alue aidattiin komealla valkoisella puuaidalla. Lisäksi aitauksen sisälle on siirretty nykyisin venäläisten käytössä olevalta hautausmaalta löytynyt ainoana säästynyt alkuperäinen hautakivi. Täälläkin on siis melkoinen kato käynyt alkuperäisten hautakivien suhteen, kuten niin monella muullakin hautausmaalla kannaksen alueella.
Vahvialan ainut säästynyt suomalainen hautakivi
Uusi venäläinen hauta, mihin on asetettu uusi testamentti kukkien viereen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita