Kalenteri näyttää, että tänään on sunnuntai eli kirkkopäivää siis pukkaa. Itse en aio osallistua tänään kirkonmenoihin, kuten muutkin kirkkoon kuulumattomat yleensä toimivat. Silti en kammoksu kirkkoja, vaan olen viime vuosina jopa pariin otteeseen pitänyt puheenkin kirkossa liki 400 hengelle. Kokemuksena melkoisen pelottava, mutta toisaalta opettavainen. Muuten kuitenkin kirkot kiehtovat minua arkkitehtuurinsa takia tai sitten niiden alueilta löytyvät muistomerkit vetävät minua puoleensa. Niin tälläkin kertaa.
Huhtikuun alussa olin assistentti Jarkon kanssa kuvausreissulla Antreassa ja yksi kohde listallamme oli Antrean entisen kirkon rauniot, sekä sinne pystytetty muistomerkki jatkosodassa tuhoutuneen kirkon paikalla. Myös muut mahdolliset historialliset jäänteet olisi pakko nähdä. Sen verran olen assistentin tavoin historiasta kiinnostunut, jotta jokaikinen paikka pitää koluta ja nähdä. Täällä Antrean kirkon raunioilla olikin paljon nähtävää...
Antrea oli ennen talvisotaa lähes 9000 asukkaan muodostama pitäjä, missä monet saivat leipänsä graniittia louhien alueen louhoksista. Tämä onkin syy, miksi alueen kirkonkylä on vaihtanut paikkaa nykyisten asukkaiden johdosta entiseen Talikkalan kylään. Venäläiset rakensivat näet sotien jälkeen asuntoja entiseen Talikkalaan louhosten työvoiman takia ja entinen kirkonseutu muuttui hiljaiseksi alueeksi. Aiemmin se toki kuhisi elämää, etenkin sunnuntaisin.
Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, niin hemmetin komea kirkko on seissyt Antrean kirkonmäellä. Eniten itseäni hämmästyttää sen valtava koko. Siihen on mahtunut 1800 sanankuulijaa yhtä aikaa. Koko pitäjän asukaslukuun (n. 9000 v.1939) suhteutettuna, se kertoo kirkon asemasta ja roolista entisten aikojen ihmisten elämässä. Vaan kuka sen on suunnitellut ja kuinka kauan se on ollut kirkonmäellä.
Antrean kirkon rakentajaksi valittiin tuolloin vielä nuori ja melkoisen kokematon arkkitehti Frithiof Mieritz, jonka isä muutti Saksasta Suomeen rakentamaan tulipalossa tuhoutunutta Vaasan kaupunkia. Hän avioitui kristiinalaisen naisen kanssa ja heidän ensimmäinen lapsensa oli Frithiof. Vaasassa ei kuitenkaan riittänyt töitä ja lopulta perhe muutti Helsinkiin. Siellä on yhä nähtävillä Frithiofin rakennuttamia taloja, mutta silti hän on jäänyt Suomessa tuntemattomaksi arkkitehdiksi. Edes Mieritzin Suomen ajan päätyö, Antrean kirkonmäelle noussut 1800 hengen jättikirkko ei ole tehnyt hänestä tunnettua maassamme.
Millainen sitten kirkonmäelle noussut ja 21.10.1894 kirkko oli? Aikalaiset ovat kuvanneet sitä poikkilaivalliseksi pitkäksi kirkoksi, mikä antrealaisten mielestä oli komea ja juhlava ulkomuodoltaan ja sisätilat olivat sisustukseltaan hartautta herättävät. Pakko tunnustaa, että kirkko on ollut ylvään näköinen seisoessaan kirkonmäellä. Vaan, valitettavasti ei seiso enää.
Mieritz olisi takuulla halunnut Suomen ajan arkkitehtiaikansa pääteoksen seisovan ylväänä pidempään, kuin tapahtui. Kirkko selvisi talvisodasta vaurioitumatta, vaikkakin sen käyttötarkoitus muuttui välirauhan ajaksi viljavarastoksi. Mutta jatkosodasta kirkko ei enää selviytynyt.
Suomalaiset saivat Antrean kirkon alueen vallattua takaisin elokuun puolivälissä 1941 ja kirkkokin saatiin ehjänä takaisin, vaikka venäläiset yrittivätkin sytyttää sen lähtiessään tuleen. Tulipalo kerittiin onneksi sammuttamaan, mutta seuraavana päivänä venäläisen tykistön tulitus tuhosi kirkon ja se paloi maan tasalle.
Silti kirkko ei ole kokonaan kadonnut, vaan siitä on vielä jäljellä kiviosia. Niiden avulla pystyy nykyäänkin hahmottamaan kirkon valtavan koon. Niinpä ei olekaan ihme, että entisten portaiden kohdalle on pystytetty Armas Hutrin suunnittelema muistomerkki, mikä paljastettiin 2.8.1992. Sen pystyttämisestä vastasivat Vuoksen säätiö, Antrea-seura ja Kamennogorskin kaupunki.
Nykyisin kirkon alue ja sen takana sijaitseva entinen hautausmaa muodostavat muistopuiston, joka perustettiin muistomerkin julkaisun yhteydessä. Tämän jälkeenkin alueelle on noussut kaksi kirkkoon liittyvää muistomerkkiä. Alttarin paikalle on pystytetty risti, missä oli hautakynttilöitä palamassa vieraillessamme paikalla sekä puinen portti, millainen kirkonmäellä seisoi ennen sotiakin. Portti pystytettiin paikalle vuonna 1996.
Kirkon takana on vielä vanhan hautausmaan alue, mistä löytyy vielä lukuisia Suoman ajan hautakiviä. Moni varmaan löytää omien sukulaidensa hautapaikat täältä, jos alueella vaivautuu kävelemään ja etsimään...
 |
| Armas Hutrin tekemä muistomerkki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita