Eilen oli ihan helvetin hyvä päivä, mutta illalla rupesi vituttamaan kuin pientä oravaa. SaiPa otti kuokkaan Ässiltä ja mikä vielä pahempaa, niin törmäsin Lappeenrannan uutisten juttuun, minkä oli kirjoittanut lehden toimittaja Janne Koivisto. Lieneekö joku kesätoimittaja, joka on saanut jatkaa työssään jopa näin pitkälle syksyyn? Eniten asiassa minua otti kupoliin se, että maanantaina hän soitti minulle kun olin valokuvausreissulla Heinjoella Karjalan kannaksella ja uteli mielipidettäni Pallon rikkihappotehtaan rataan liittyen. En edes vaivaannu laittamaan linkkiä uutiseen, mutta uutisessa hän asetti minut tietämättäni vastakkain jonkun toisen lähteen kanssa ilmoittamatta minulle. So what, varmasti minäkin teen virheitä, mutta nyt eilisessä jutussa paljastui että olin oikeassa tällä kertaa. Muistiko Janne mainita nimeni....no, ei todellakaan!
Toinen asia, mikä korpeaa mieltäni kenties vielä enemmän on se, että teen blogia yksityishenkilönä, enkä Lauritsalan koulun historianopettajana. Toki olen sitäkin, mutta hittoako se omin lupineen piti juttuun liittää? Olisit edes voinut vaivautua kysymään asiasta. No, enää ei tarvitse, koska irtisanoudun tästä lähtien kaikesta yhteistyöstä mokoman lehdenläpykän kanssa. Lopettaisin jopa tilauksen, mutta kun tuovat sen ilmaiseksi laatikkoon, niin tuokoot. Syttyyhän tuolla takka kaiketi?
Pahintahan tässä on, että olin juuri aikeissa ehdottaa kyseiselle lehdenläpykälle yhteistyötä, minkä seurauksena olisivat saaneet julkaista muutaman jutun Karjalan kannakselta kuvaamistani upeista paikoista, joita en ole edes blogissa vielä julkaissut. Olisin jopa kirjoittanut ne siten, kuin asialliset lehtijutut kirjoitetaan, enkä tähän tyyliin minkä olen blogiini valinnut.
Aionkin nyt tarjota näitä juttuja Etelä-Saimaalle, joka kaiketi ymmärtää hienojen paikkojen päälle, eikä halua tappaa viestintuojaa? Ainakin tähän asti yhteistyömme Etelä-Saimaan kanssa on ollut asiallista ja molempia hyödyttävää. No, mitäpä tässä muuta.... olen puhunut ja minuun ei tarvitse olla enää missään yhteydessä Lappeenrannan uutisista, jollei rahaa siirry minun taskuuni :)
Aionkin nyt tarjota näitä juttuja Etelä-Saimaalle, joka kaiketi ymmärtää hienojen paikkojen päälle, eikä halua tappaa viestintuojaa? Ainakin tähän asti yhteistyömme Etelä-Saimaan kanssa on ollut asiallista ja molempia hyödyttävää. No, mitäpä tässä muuta.... olen puhunut ja minuun ei tarvitse olla enää missään yhteydessä Lappeenrannan uutisista, jollei rahaa siirry minun taskuuni :)
Nyt kun paha mieli tuli purettua poijes, niin lienee aika siirtyä Muolaankylän alueelle aivan aiemmin julkaisemani Horoskooppikehän läheisyyteen, oikeastaan tien toiselle puolelle. Sieltä nimittäin löytyy Ilves-bunkkeri, missä suomalaiset sotilaat taistelivat viime sodissa. Tätä Ilvestä on kyllä pöllytettykin kunnolla, kuten SaiPakin toivottavasti huomenna tekee samannimiselle lätkäjoukkueelle.
Muolaankylän alueella kulki taannoin talvisodan aikana legendaarisen maineen saanut Mannerheim-linja, jonka läpäiseminen oli neuvostosotilaille haasteellinen tehtävä. Itse asiassa tehtävä oli niin vaikea, että he yrittivät vielä 1950-luvulla tuhota suomalaisten rakentamia bunkkereita räjähteillä siinä kovin hyvin onnistumatta. Eräs tällainen haastava kohde oli ns. Ilves-linnake Muolaankylässä.
Yhä edelleen se uhmaa aikaa lepikon keskellä ja on osoituksena suomaisten rakennelmien kestävyydestä. Mitään kovin ihmeellistä tarinaa en tästä alueesta kirjoittele, koska kaikesta huolimatta kaikki alueen puolustusrakennelmat ovat käyttökelvottomia alkuperäiseen tarkoitukseensa. Siitä Mannerheim-linjan rakennelmat poikkeavat aiemmin lukuisilla Etelä-Karjalassa vierailemiini Salpa-linjaan kuuluneisiin rakennelmiin verrattuna.
On vaan kuitenkin melkoisen pysäyttävä kokemus seisoa entisen bunkkerin katolla ja ajatella sitä lyijymyrskyä mikä alueella on sodan aikana riehunut. Onneksi itse olen syntynyt vasta sodan jälkeen ja minulla on mahdollisuus vierailla näillä entiseen Suomeen kuuluneilla alueilla rauhan aikana. Tuntuu jotenkin innostavalta valokuvata ja esitellä kohteita näiltä omilta reissuiltani, koska uskon että Suomesta löytyy edelleen lukuisia henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet entisistä kotiseuduistaan, mutta ovat jostain syystä estyneet vierailemassa eri paikoissa. Toivottavasti työstäni on apua erityisesti heille, niin sotaveteraaneille kuin evakoillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita