Kylläpä on olo ihan vetämättömissä. Taitaa olla flunssa tulossa, koska nokka vuotaa ja taitaa olla kuumettakin. Ainakin otsa tuntuu hehkuvan siihen malliin. Vaan eipä murehdita mokomista pikkujutuista, vaan julkaistaanpa lyhyt jo kertaalleen sivublogissa julkaistu kohde. Kohtahan ne onneksi jo loppuvat, koska olisi kiva päästä pikkuhiljalleen Virolahden kohteiden esittelyyn.
Vaan esitelläänpä vielä eräs kesän 2015 retkille osunut entinen kirkon paikka. Kirkkoa ei enää ole, mutta kuten niin usein, niin ihmiset eivät unohda. Se onkin hienoa, että vanhat paikat muistetaan vielä, vaikka aikalaiset alkavat käydä melkoisen vähiin. Willimies on aina arvostanut vanhoja esineitä, rakennuksia ja muita hienoja paikkoja, joilla on ollut joskus ennen muinoin jotain merkityksellistä. Kangaspellon kirkon paikka täyttää kaikki kriteerit tässä suhteessa.
Jos oma talomme on kestänyt maailmanmyrskyt liki 70 vuotta, niin kuulumme kaiketi onnellisten joukkoon kangaspeltolaisiin verrattuna. Tänään näet esittelemme yhden surullisen tarinan menneistä ajoilta, minkä pääosassa on Muolaassa sijaitseva Kangaspellon Kazanin Jumalanäidin ikonille pyhitetty ortodoksinen kirkko. Kyseinen pieni kirkko palveli köyhän Kangaspellon uskonnollisia tarpeitä, koska kaikilla ei ollut mahdollisuutta vierailla Kyyrölässä seurakunnan pääkirkossa. Matkaa olisi ollut kymmenen kilometriä!
Seurakunta tilasi piirustukset insinööri Volkovilta, mutta suunnitelma ei toteutunut. Niinpä aiheeseen palattiin vuonna 1921, jolloin otettiin käyttöön varasuunnitelma. Se oli läheisen Kanneljärven ortodoksisen kirkon ostaminen. Kirkko purettiin ja pystytettiin uudelleen Kangaspeltoon. Rahat kirkon ostoon ja uudelleen pystyttämiseen antoi Sergejeff niminen henkilö. Hänestä olisi kiva tietää enemmänkin.
Hirsirunkoinen kirkko ei ollut suuri, mutta kirkonkelloja varten rakennettiin 15 metriä korkea torni. Ajan henkeen se sai uuden lautavuorauksen ja valkoiseksi maalattuna se näytti komialta. Kuvan siitä voitte käydä kurkkaamassa täältä.
Anteronpäivänä 30.11.1921 kirkko vihittiin käyttöön ja kyläläiset osallistuivat ilolla jumalanpalveluksiin ja muihin kirkollisiin toimituksiin. Vuodesta 1930 lähtien kirkon yhteydessä sijaitsi myös hautausmaa. Valitettavasti mikään ei ole ikuista ja talvisodan alkupuolella kirkko paloi maan tasalle sotatoimien seurauksena. Jos historia olisi muuttunut ja alue jäänyt suomalaisille, niin tällä hetkellä paikalla olisi kaiketi uusi kirkko, mutta näin ei käynyt. Kaikesta huolimatta kirkon ja hautausmaan muisto elää kirkon sisäänkäynnin kohdalle vuonna 1997 muolaalaisten seuran toimesta pystytetyn muistomerkin välityksellä.
Valitettavasti en kerinnyt käydä paikan päällä, vaan asfalttitöiden takia jouduin ottamaan valokuvat tällä kertaa autosta vähän kauempaa. Tietojeni mukaan alueella ei kuitenkaan ole mitään alkuperäistä jäljellä, vaan sota ja hävitys on kadottanut kaikki menneisyyden jäljet....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita