Kiireinen viikko ja hemmetinmoinen myräkkä ovat ohitse. Edessä ovat viikonlopun riennot, mutta tällä kertaa surullisissa merkeissä. Kohta puoliin Willimiehen on lähdettävä kantamaan arkkua maan lepoon, koska enoni hautajaiset ovat tänään. Hänet muistan iloisena veikkona, joka soitti torvea paikallisen työväenyhdistyksen porukoissa. Kovaa hän sitä torveaan puhaltikin, ainakin kun olin pikkulapsi, koska tarinat kertovat minun pelänneen hänen torvensa ääntä. Lieneekö tositarina vai ei, mutta joka tapauksessa ajattelin esitellä enooni soveltuvan patsaan, mikä löytyy rajan takaa Kamennogorskista eli entisestä Antreasta.
Tänään esittelen omiin mielialoihini hyvin sopivan patsaan Kamennogorskin keskustasta sijaitsevasta puistikosta. Kaksi hauskaa trubaduuria muodostavat oman rytmiorkesterin ja saivat ainakin minut hilpeälle tuulelle viime keväänä kun piipahdin paikalla.
Vastaavaa betonitaidetta tullee kaiketi vastaamme enemmänkin, joten jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevia patsaita. Ainakin ne poikkeavat suuresti oman maamme taiteesta muutenkin kuin rakennusaineensa betonin toimesta! Ai niin, tekijästä ja patsaan julkaisuvuodesta meillä ei ole mitään hajua....
PS. Tämä kohde julkaistiin aiemmin Willimiehen jäljillä Karjalassa-blogissa. Koska blogi on päättynyt, niin siirrän kohde-esittelyt tänne. Toki tarinaa on nyt muokattu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita