Eräänä huhtikuisena päivänä Willimiehelle myönnettiin lupa poistua kotosalta Venäjänmaalle valokuvausreissulle. Koska yksin on niin hemmetin tylsää kurvailla, niin otin reissulle mukaan assistentti Ritan Jarkon. Porukalla saimme lukuisia kohteita kuvattua ja lopuksi kävimme Viipurissa. Nyt seuraakin jatkoa Viipurin Sorvalin hautausmaalta, missä törmäsimme kaksinkertaisen olympiavoittaja Oskar Frimanin hautamuistomerkkiin. Se onkin omalta osaltaan hyvä osoitus median voimasta ja halusta kunnioittaa suurta urheilumiestä kansallisuudesta riippumatta.
Oskar Friman syntyi Valkealassa vuonna 1893, mutta perheen kanssa hän joutui muuttamaan Imatran kautta lopulta Viipuriin. Imatran vuosinaan hän tutustui painiin ja Imatran VPK:n talon painimolskilla hän oli jatkuvasti opettelemassa lajin saloja. Täältä matka jatkui Viipuriin, missä hän jatkoi uraansa. Osallistuminen vuoden 1912 Tukholman kisoihin oli lähellä, koska tuolloin osallistumista ei ollut rajoitettu. Viime hetkellä nuorukainen päätti jäädä kotiin. Ilmeisesti tiesi olevansa seuraavissa olympialaisissa voittaja.
Oskarin kanssa vuoden 1916 olympialaisia ei koskaan järjestetty, joten hänen piti odottaa vuoroaan aina vuoden 1920 Antwerpenin kisoihin. Tukholman kisojen jälkeen hän oli ollut useana vuotena voittamaton Suomessa, mikä tuohon aikoihin tarkoitti, että hän oli maailman parhaimmistoa. Seuraksikin valikoitui Viipuriin vuonna 1916 perustettu painin erikoisseura Viipurin voimailijat, mitä hän edusti uransa loppuun saakka.
Urheilu-uransa päätyttyä hän siirtyi Ruotsin maajoukkuevalmentajaksi, mistä hänet kiireen vilkkaa palkattiin vastaavaan tehtävään, mutta tällä kertaa Suomen joukkueeseen. Tämä tehtävä jäi liian lyhyeksi, koska hän menehtyi sydäninfarktiin 18.10.1933. Syyksi nuorella iällä saatuun infarktiin arveltiin jatkuvaa laihduttamista, jotta hän pääsi osallistumaan kilpailuihin. Tuohon aikoihin keinoina oli saunominen ja runsas hikoilu lenkkeilyn avulla. Nykyaikana nesteenpoisto voidaan hoitaa vähemmän sydäntä rasittavin menetelmin.
Oskarin hautajaiset keräsivät Viipurin katujen varsille tuhansia ihmisiä ja lopulta hänet laskettiin haudan lepoon Viipurin Sorvalin hautausmaalle. Hautajaisten massiivista väkimäärää kaiketi selittää, että hän oli suosittu mies omassa kotikaupungissaan sekä se, että hän oli ensimmäinen itsenäiselle Suomelle kultamitalin voittanut olympiavoittaja. Pikku hiljaa hän häipyi historian hämäriin, palatakseen esille Yleisradion maanmainion Kiveen hakatut kuunnelmasarjan kautta, joka esitettiin ensimmäisen kerran kesällä 2011. Oskarista kertovan kuunnelman voit kuunnella täältä.
Tähän kaiken piti jäädäkin, kunnes Suomeen alkoi kuulua kummia uutisia. Oskarille oli pystytetty Sorvalin hautausmaalle oma hautamuistomerkki alkuperäiselle paikalle kadonneen kiven tilalle. Ensimmäisenä asiasta uutisoi paikallinen Karjalan sanomat. Kaikki tämä tuli yllätyksenä suomalaisille. Nyt toki paikalla on sitten vieraillut useita seurueita painiliittomme johtoa myöten.
Vaan mikä on tämän muistomerkin historia, missä suomalaista kaksinkertaista olympiavoittajaa muistelevat Viipurin nykyiset asukkaat? Kaikki alkoi kahdesta asiasta. Toinen näistä oli aiemmin mainittu Kiveen hakatut radiokuunnelma ja toinen venäläisen historioitsijan Julia Moshnikin tutkimus Oskari Frimanin elämästä ja painiurasta.
Nämä seikat saivat isot pyörät pyörimään. Ilman suomalaisia yhteistyökumppaneita homma lähti liikkeelle paikallisen yli kahdentuhannen jäsenen urheiluseura Favoritin omistajan Sergei Vitskon johdolla. Osansa muistomerkkihankkeen toteutumiseen teki myös Viipurin kaupunki.
Minusta ainakin oli hemmetin sykähdyttävää, että venäläisin voimin on pystytetty muistomerkki suomalaiselle kaksinkertaiselle olympiavoittajalle Viipurissa. Valitettavasti en pystynyt selvittämään muistomerkin julkaisupäivää tekijästä puhumattakaan.... mutta kesällä 2013 muistomerkki ilmestyi Oskar Frimanin haudalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita