Taipale / Hiekkakuoppakorsun muistomerkki*

Tämä muistomerkki on nyt tällä erää blogini viimeinen Lappeenrannan ulkopuolinen kohde. No, jos joku lähettää minulle kuvia jostakin kohteesta, niin tokihan minä yritän sen johonkin kohtaan survaista, mutta vapaat päivät ovat melkoisen vähissä..... Toki aion päivittää blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti jatkossakin, joten kaikille uusillekin löytyy sopiva ajankohta. Valitettavasti haluan vain tämän proggiksen loppuvan, koska olen kurkkuani myöten täynnä kirjoittamiseen. Kohteiden valokuvaaminen ja etenkin niiden etsiminen ovat edelleen itselleni mukavia juttuja. Valitettavasti niitä ei vaan meinaa enää löytyä!

Parasta mitä tämä bloggaaminen on elämääni tuonut, on muutama mukava ihminen, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia sähköpostin välityksellä. Heistä on tullut tavallaan tuttuja ihmisiä itselleni, vaikka en heitä kaikkia ole kaan tavannut kasvotusten. Yksi tällainen henkilö on Terttu Ravi, jonka kanssa olemme kaiketi olleet yhteyksissä viimeisen vuoden ajan. Terttu on toimittanut minulle kuvia ja kertonut kohteiden taustoista, joita olen sitten blogiini päivitellyt. Terttu on aivan mahtava immeinen!

Terttu on Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puuhanainen, joka on saanut elämänsä aikana melkoisesti aikaan, vaikka aina kaikki kunnia ei tälle puuhanaiselle olekaan osunut, vaan joskus joku on vähän vetänyt kunniaa ja mainetta välistä. Silti perisuomalaiseen tapaan Tertun tapana ei ole valittaa pienistä, vaan näyttää että paljon saa aikaan jos yrittää. Monillehan riittää pelkästään läsnäolo oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Silti kaikki tietävät, että ilman Terttua asiat eivät olisi edenneet.....

Nyt viimeksi Terttu hankki Taipaleeseen JSP:na toimineeseen hiekkakuoppaan uuden muistomerkin kadonneen tilalle, jonka valmisti haminalainen yhtiö Roseprint ja etenkin sen työntekijä Anne Virta. Tämä oli Tertun vastaus tehtävää pyytäneelle veteraanille. Jos kuka, niin Terttu ratkaisi ongelman ja hoiti tehtävän loppuun. Kuka muu olisi ollut valmis tällaiseen? Nyt Terttu saa omin sanoin kertoa, kuinka muistomerkki valmistui.....

"Taipaleenjoen Terenttilän Hiekkakuoppa-korsun tarinaa

Espoolainen talvisodan Taipaleen veteraani Unto Poutala otti minuun yhteyttä ja

pyysi hankkimaan Hiekkakuoppa-korsulle muistomerkin. Korsua käytettiin talvisodanloppupuolella JSP.na,oli ainoa ehyt korsu alueella. Varsinainen JSP sijaitsi Vilakkalassa,mutta kun valoisaan aikaan ei haavoittuneita voinut sinne

kuljettaa,saivat he ensiavun Hiekkakuopalla. Unto haavoittui olkapäähän helmikuun alussa ja istui näin ollen korsulla odottamassa siirtoa eteenpäin. 

Hiekkakuoppakorsun ensimmäinen, nyt kadonnut muistomerkki (Kuva Terttu Ravi)

Tietysti vastasin hänelle myöntyvästi ja aloin hankkia muistomerkkiä Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen nimissä. Sen valmisti naapurini Risto Sivula ja kävin sen pystyttämässä Raimo Hynysen ja Petteri Lakkamäen kanssa.

Paljastustilaisuus oli yhdessä Kirvesmäki-kerhon kanssa ja samana päivänä

paljastimme myös Haavisto-korsun laatan.

Kahden vuoden kuluttua katosi Hiekkakuoppa-korsun muistomerkin yläosa. Kului vuosia ja asia toki mielessäni. Kun Unton kanssa puhelimme,en voinut ilmoittaa katoamisesta hänelle. Tänä vuonna minuun otti yhteyttä Unto Poutalan tytär joka kertoi isänsä päässeen muuttamaan Kaunialan sairaalaan,jonne hän oli jo vuosia halunnut. Tytär isää muuttaessaan löysi yhteystietoni,lähettämiäni kortteja jne ja soitti minulle. Näin nousi taas pinnalle muistomerkkiasia. 

Uuden muistomerkin toinen laatta juuri valmistuneena (Kuva Terttu Ravi)

Uusi hiekkakuoppakorsun muistomerkki (Kuva Terttu Ravi)

Suunnittelin uuden ja hankin tarvikkeet. Yhdistyksemme jäsenen Jarkko Väänäsen kanssa lähdimme tarvikkeiden kanssa Terenttilään 16.7.19. Olin pyytänyt pystytysapua paikallisilta ystäviltäni ja taidolla he kaikki tekivätkin. Muistomerkki jäi kesken ja hankin ylälautaan kyltin mikä laitettiin paikalleen järjestämälläni yhdistyksemme matkalla 27.9.19. Kyltissä Hiekkakuoppa sana suomeksi ja venäjäksi. Ohjelmallisella vierailulla Kaunialan sairaalalle 18.9.19 näytin Untolle kyltin ja kerroin uudesta muistomerkistä.

Unto täytti 5.10.19 101 vuotta ja tämä oli hänelle syntymäpäivälahjamme".

Päivitys 3.11.2019
Korjauksena vielä vähän tietoa muistomerkinteko vaiheista. Haminalainen Roseprint valmisti muistomerkin kaksi laattaa, nuo jossa lukee tekstit JSP ja Hiekkakuoppa. Terttu itse hankki tarvittavan puutavaran ja kyllästi ne itse omassa kotonaan valmiiksi. Lisäksi Terttu hankki muita teitä kuparilautasen ja kiinnitti siihen reliefin. Muistomerkin runko pystytettiin paikalleen jo heinäkuussa 2019 terenttiläläisten ystävien kanssa ja lopuksi syyskuussa siihen kiinnitettiin ylälauta kyltteineen.

Taipale / Talvisodan muistomerkki

Joskus Willimieskin on kuutamolla näiden muistomerkkien kanssa. Talvisodan kiihkeillä taistelupaikoilla Taipaleessa tuntuu olevan muistomerkkejä vaikka kuinka paljon, mutta tietoa niistä kaikista ei vaan meinaa löytyä. No, ainakaan minä en vaan ole löytänyt! Tottahan se on, että julkaistuissa jutuissani on lukuisia kohteita, joiden taustatietoja en vaan ole löytänyt ja odottelen paikallisten asiantuntijoiden vihjeitä. Niin tähän Salosen Matin lähettämään muistomerkkikuvaankin. Auttakaa, jos tiedätte.

Taipale - Kunnia sankareille  (Kuva Matti Salonen)

Muistomerkki on ilmeisesti suomalaisten tekemä, mutta siinä on sama asia kahdella kielellä eli suomeksi ja venättäksi. Teksti kuuluu: 

Taipale

1939 - 1940

Kunnia sankareille

Tästä muistomerkista minulta puuttuu kaikki tiedot. Kuka on tekijä, milloin paljastettu, kuka kustansi sen ja missä se sijaitsee? Tarkka paikka olisi myös hieno saada selville... 

Taipale / Haaviston risti ja korsun muistolaatta

Muistomerkkejä etsiessäni ja esitellessäni, olen ajoittain törmännyt siihen, että yksinkertainen on kaunista. Niin tälläkin kertaa. Aina massiivinen ja suureellinen kivimonumentti ei pärjää kauneudessa vaatimattomalle muistomerkille, joka on pystytetty surullisen tapahtuman paikalle. Tällainen paikka on tänään vuorossa. Kyseessä on ns. Haaviston risti, joka osoittaa paikan, missä alaistensa kunnioittama Yrjö Haavisto menetti henkensä jouluaattona 1939 kranaatin täysosumasta.

Haaviston risti (Kuva Matti Hyvärinen)

Haaviston nimi jäi elämään kuolemantapauksen jälkeenkin, antaen nimensä läheiselle Haavistokorsulle. Korsun kohtalo oli myös julma, sillä 1.3.1940 korsu sai kolme kranaattia päällensä. Täysosuma vei hengen kahdelta upseerilta ja 11 aliupseerilta tai sotamiehiltä. Yrjö Jylhä on kirjoittanut aiheesta riipaisevan runon - Viimeinen virsi.

Ristin muistolaatta (Kuva Matti Hyvärinen)

Nyt 18.6.2018 paljastettu uusi risti on kunnianosoituksena tällä paikalla menehtyneelle suomalaiselle sotilaalle, joka suoritti velvollisuuttaan. Aivan tämän Haaviston ristin vieressä sijaitsee myös kesällä 2011 Lottaperinneyhdistyksen hankkima Haaviston korsun muistolaatta, joka muistuttaa kranaattitulen järkyttävästä voimasta. 

Täysosuma korsuun ja 13 kuollutta. Sota on julmaa. (Kuva Matti Hyvärinen)

Paljastustilaisuudessa rovasti Salo piti puheen ja lausui runon Yrjö Jylhän Kiirastuli-kokoelmasta. Patsaan paljastamispuheen piti Lottien edustajana Terttu Ravi.

Taipale / Taipaleen risti

Lukijoiden kuvilla jatketaan tänäänkin. Eilen oli esillä Hyvärisen Juhan ottamia valokuvia Sortavalasta ja tänään hänen isänsä Matin ottamia kuvia Taipaleesta. Itse yritin kertaalleen päästä kyseisille talvisodan taistelupaikoille, mutta eihän siitä mitään tullut. Tiet olivat sen verran kehnot, että totesin Taipaleeseen pääsyn vaativan panssarivaunun tai vähintäänkin moottoripyörän. Niinpä käänsin Chryslerin ympäri ja tyydyin kyselemään lukijoilta valokuvia kyseisestä paikasta. Muutama paikka on Taipaleesta esitelty aiemmin ja nyt vuorossa loput. Ensimmäisenä Taipaleen risti vuodelta 1991.

Taipaleen risti (Kuva: Matti Hyvärinen)

Taipaleen ristin pystytti yksityinen ryhmä kysyttyään asialliset luvat operaatiolleen. Hankkeen puuhamiehenä toimi Heikki Karttunen. Muistomerkillä haluttiin kunnioittaa 126 tuntemattomaksi jäänyttä sankarivainajaa. Sankarihautuumaahan löytyi vasta vuonna 1994. Sen jälkeen samaan keskittyviä paikkoja oli kaksin kappalein. Muistomerkin laatta kaipasi päivitystä!

Lopulta vuonna 2003 eräs ryhmä vaihtoi ristiin uuden laatan, missä virheellisesti viitattiin jopa jatkosodan taisteluihin. Taas oli tarvetta vaihtaa laatta. Sitä piti kuitenkin odottaa aina 16.5.2009, jolloin se kiinnitettiin paikalleen juhlallisin menoin. Laatan kaivertamisen ja kustannukset hoiti Kaakonkulman Lottaperinneyhdistys puuhanaisensa Terttu Ravin johdolla. Nyt laatta vastasi tarkoitustaan.

Taipale oli talvisodan kuuluisia taistelupaikkoja, jotka jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle, vaikka eivät aluetta sodassa saaneetkaan sitkeistä yrityksistä huolimatta. Sitkeitä olivat puolustajatkin ja heille olikin surullista luovuttaa alueet viholliselle, etenkin kun se piti tehdä kahteen kertaan. Vuoden 1944 suomalaisten poistumisen jälkeen alue saikin olla rauhassa, eikä siellä asunut paljon ihmisiäkään. Niinpä alue sai metsittyä rauhassa, kunnes olot muuttuivat ja ensimmäiset suomalaiset saivat käydä alueella 1990-luvun alkupuolella etsimässä sotavainajia alueelta.

Kyltti näyttää uudelta, mutta teksti on täyttä asiaa (Kuva: Matti Hyvärinen)

Nopeasti alueelle nousi muistomerkkejä näille koville taistelupaikoille ja tietääkseni tämä Taipaleen risti oli niistä ensimmäinen, joka alueelle pystytettiin. Kyltin mukaan ristin ovat pystyttäneet aseveljet, tarkemman selostuksen ristin historiasta voit lukea täältä sivulta 16. Nykyisin kohteelle on tietääkseni hankala päästä, koska asutus aitoineen rajoittaa ristille pääsyä.

Taipale / Taipaleenjoen kenttähautausmaa

Nyt on vuorossa tältä erää viimeinen kohde, mihin olen saanut kuvat lukijoiltani. No, muutama muu kohde on vielä reservissä, koska ne sijaitsevat joko Etelä-Karjalassa tai Lappeenrannan alueella, mihin aion lopuksi blogini lopettaa. Ilmeisesti tässä käy kutenkin niin, että eihän tämä lopu milloinkaan, koska uusia kohteita putkahtelee jatkuvasti esiin. Näin kävi viimeksi tänään, kun kävin liottamassa varpaita Saimaassa kotikaupungin rantamilla. Kai tämä on sitten minun elämäntyöni yhteiselle hyvälle?

Tämänkertaiset kuvat ovat eilisen Keljan taistelun muistomerkin kuvan lähettäneen Hyvärisen Matin pojan Juhan ottamat, joten isot kiitokset teille kummallekin. Toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä jatkossakin? Nyt kuitenkin siirrymme Taipaleeseen tai paremminkin Taipaleenjoen kenttähautausmaalle entiseen Metsäpirtin pitäjään.

Sinne on haudattu 126 tuntemattomaksi jäänyttä suomalaista talvisodan sankarivainajaa. Ensimmäistä kertaa suomalaiset alkoivat etsiä talvisodan sankarivainajia syyskuussa 1941 joukkojemme vallattua alueet takaisin. Tuolloin löydettiin 36 vainajaa, joista 16 jäi tuntemattomiksi. Heidän hautapaikakseen valittiin alue Terenttilään johtavan tien länsipuolelta. Alueen valitsi etsintöjä johtanut sotilaspastori K.Teppo todettuaan Metsäpirtin kirkkomaahan kohdistuneen hävityksen. Näin perustettiin 16 tuntemattoman sotilaan kenttähauta, minkä paikkaa ei ole vieläkään löydetty tai sitten heidät siirrettiin jo sodan aikana kenttähautausmaahan.

Lokakuussa 1941 16 sotilan kenttähauta näytti tältä(SA-kuva)

Kaatuneiden etsintöjä jatkettiin vuonna 1942 ja tulostakin tuli. Vainajia löytyi 250, joista tunnistamattomiksi jääneet 115 haudattiin Taipaleen alueen korkeimmalle kohdalle perustettuun kenttähautausmaahan Antti Pohjosen johdolla. Vielä kesällä sinne haudattiin 11 tunnistamatonta sankarivainajaa, joten nykyisen muistomerkin lukema 126 tulee selitetyksi. Ehkä heitä kuitenkin on yhteensä 142? Mysteeri jäänee ikuisiksi ajoiksi ratkaisematta...

Hautausmaan ympärille rakennettiin myös kiviaitaa, mutta koska koko 30x40metriä on valtava, niin se jäi kesken, kun alueelta piti poistua syyskuussa 1944. Alueelle oli myös tarkoitus rakentaa sotavuosina muistomerkki, minkä takia alueelta kerättiin sotaromus sulatettavaksi muistomerkkiä varten. Se jäi kuitenkin toteutumatta, joten alueelle pystytettiin iso koivuinen risti, joka lahosi ajan myötä.

Alueelta kerätty sotaromu jäi käyttämättä muistomerkkiin (SA-kuva)

Kenttähautausmaan tarkka paikka oli hukassa olojen mahdollistettua suomalaisten liikkumisen kannaksen alueella. Tokihan se lopulta löytyi 1994, jolloin mukana etsinnöissä oli myös hautausmaan perustanut Antti Pohjonen. Alue varmistettiin toki myös kaivauksella, minkä jälkeen oltiin varmoja paikan sijainnista. Oli aika käydä suunnittelemaan jatkoa....

Taipaleenjoen kenttähautausmaa

Raivaus - ja siivoustöihin alueella päästiin seuraavana vuonna 1995, jolloin aluetta aloitettiin restauroimaan maisema-arkkitehti Leena Iisakkilan suunnitelman mukaisesti. Paikalle raivattiin ensin aukio, mihin tuleva muistomerkki tultaisiin sijoittamaan. Muuten alueella keskityttiin nurmikonistutukseen ja aidan korjaamiseen, joka saatiin kunnostettua vasta 2004.

Kenttähautausmaan muistomerkki

Lopulta paikalle tuotiin Suomen valtion maksama muistomerkki, joka paljastettiin 12.8.1996 kansliapäällikkö Jaakko Nummisen toimesta. Samalla kertaa maahan haudatut 126 tuntematonta vainajaa saivat siunauksen kenttäpiispa Hannu Niskaselta. 

Taipale / Korsusurman muistomerkki*

Tällä erää viimeinen kohde nykyisen Venäjän alueelta tulee Taipaleen alueelta. Sain näet viime syksynä viestin tietokirjailija Matti Hyväriselta Korpilahdelta. Annoin hänen käyttöönsä kuvan Sergei Mosinin muistomerkistä ja sain vastalahjaksi kuvan muistomerkistä Taipaleen alueelta. Yritin ottaa häneen uudelleen yhteyttä, mutta vastausta en saanut riittävän nopeasti. Siksi rikonkin tällä kertaa kaikkia mahdollisia omia sääntöjäni ja julkaisen kuvan kaikesta huolimatta. 

Yhteydenottoni koski tuota kuvaa, jonka hän minulle välitti. Yritin kaivaa parhaani mukaan kohteesta tietoa Internetin välityksellä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pitkällisen etsimisen jälkeen osuin kultasuoneen ja löysin tiedot kohteesta. Nyt tiesin asiasta enemmän kuin tarpeeksi, mutta kun se lupa puuttuu... Päätin siis tylysti kopioida koko tekstin ja liittää sen pilkkuakaan muuttamatta tuohon alapuolelle. Loppuun liitän toki linkin, joka vie alkuperäiselle lähteelle.Sieltä löytyy aiheesta vielä lisää kuviakin. Käykää ihmeessä katsomassa nekin.

Lisäksi haluan henkilökohtaisesti osoittaa kiitokseni tämän muistomerkin pystyttäjille, koska teette työtä jota Willimies arvostaa suunnattomasti. Saisinpa kuulua porukkaanne, koska pyyteetön työ historiallisten tapahtumien esilletuomisessa on mitä parhainta yhteisöllistä toimintaa. Jatkakaa samaan malliin ja jos tämä juttu loukkaa jollain tavalla teitä ja tekemäänne työtä, niin ottakaa yhteyttä. Poistan toki lainaamani jutun, jos niin haluatte. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan muutkin voivat osoittaa kunnioitusta työllenne ja etenkin korsuun surmansa sotureille.

Korsusurman muistomerkki Taipaleessa (Kuvan otti Juha Hyvärinen)

Talvisodan alkamisesta tulee kuluvana vuonna 70 vuotta. Se oli kohtalon aikaa koko maalle, eikä mikään paikkakunta jäänyt surusta osattomaksi. Siitä ovat osoituksena kaikilla maamme hautausmailla sankarivainajien leposijat.

Korpilahden pitäjä menetti sodan aikana yhteensä 83 miestä. Yleensä tappiot jakaantuivat tasaisesti koko sodan ajalle, mutta eräs päivä on erikoisesti jäänyt korpilahtelaisten mieleen. Päivä oli tammikuun 18. 1940. Sinä päivänä pelkästään Taipaleen lohkolla kaatui yhteensä 12 korpilahtelaista miestä. Ja syy siihen oli lähes täysosuman tehnyt lentopommi.

Korpilahtelaisten taisteluyksikkö oli ensisijaisesti Jalkaväkirykmentti 19 (28) ja sen ensimmäinen pataljoona. Se taisteli Taipaleenjoen lohkolla, joka sijaitsi joen Laatokan puoleisella alueella. Lohkon nimi oli Linnakangas, johtuen alueella olevasta vanhasta, noin 1600-luvulla rakennetun linnan vielä jäljellä olevista valleista. Onni Välivaara kertoo tapauksesta Korpilahden veteraanimatrikkelissa seuraavasti (lyhennelmä):

Tammikuun 15. päivän tienoilla oli vielä koviakin taisteluja, mutta sen jälkeen oli muutama päivä rauhallisempaa. Tammikuun 18 päivän tienoilla tuntui, että vihollisella oli tarkoitus murtaa suomalaisten puolustus koko Taipaleenjoen lohkolla. Aamupäivällä oli ollut kova keskitys niin tykistöllä kuin lentokoneillakin. Lentokoneet lensivät pitkin korsulinjaa ja pudottivat pommejaan. Tekivät kierroksen omalla puolellaan hakien uutta pommilastia ja tulivat takaisin. Selvästi oli tarkoitus tuhota sen alueen korsut. Linnakankaalla vähän ylempänä oli konekiväärimiesten korsu, jonne Välivaara meni korjaamaan puhelinyhteyksiä. Hänen siellä ollessaan tuntui siltä kuin koko korsu olisi ollut laineilla. Se heilui lähelle pudonneen ison ilmapommin vaikutuksesta. Pommitusaallon mentyä ohi Välivaara meni katsomaan vanhan linnoituksen lähelle, koska pommi tuntuu tulleen sinne suunnalle. Ja niinhän siellä olikin yksi korsu hirsi- ja kivikasana. Välivaara palasi konekiväärimiesten korsuun soittamaan apua ja palatessaan turmapaikalle tapasi hän sieltä ensimmäiseksi Yrjö Aleenin, Moksin poikia. Yhdessä he kaivoivat raunioihin reikiä ja saivatkin aikaan niin ison kolon, että sieltä pystyi nostamaan haavoittuneita ja kaatuneita ylös. Paikalle tuli muitakin miehiä ja hevosia rekineen, joilla haavoittuneet ja kaatuneet vietiin pois. Turmassa kuoli kaikkiaan 24 miestä, joista yhdeksän oli Korpilahdelta.

Laatta jalustoineen pystytettiin, paikalla vietettiin hiljainen hetki kaatuneiden muistolle ja samalla päätettiin perustaa yhdistys nimeltään ”Korpilahden isänmaan ystävät”. Muistomerkin veivät paikalleen Heikki Järvinen, Kari Koskinen, Kari Kouhia, Tapani Lappalainen, Petri Nieminen, Juha Saarinen, Mikko Strang ja Hannu Suokas.

Turmapaikalla on vieraillut useita sotahistoriasta kiinnostuneita ryhmiä, useat Onni Välivaaran opastuksella. Viime vuoden toukokuussa oli siellä jälleen pieni ryhmä korpilahtelaisia ja seisoessaan tämän surullisen kuopan äärellä heräsi ajatus, että paikalle olisi saatava muistomerkki kertomaan paikan historiallisesta merkityksestä nimenomaan Korpilahdelle. Ajatus päätettiin toteuttaa ja niinpä sama miesryhmä seisoi saman kuopan äärellä jo syyskuussa mukanaan laatta, jossa oli seuraava teksti:

Vaeltaja, kerro Suomelle, että me Korpilahden 9 poikaa, kaaduimme tällä paikalla 18.1.1940 uskollisina isänmaan laeille.

Korpilahden isänmaan ystävät. 6.9.2008

Linkki alkuperäiseen tekstiin löytyy täältä

Päivitys 23.2.2018
Sain eilen viestin Matti Hyväriseltä liittyen tähän kirjoitukseeni. Kiitokset Matti vastauksestasi ja ennen kaikkea kohteen tarkoista koordinaateista, jotka opastavat halukkaat sotahistorioitsijat paikalle. Koordinaatit kohteelle ovat N 60° 37,805′ E 30° 29,772′. 

Matin mukaan paikalle ei edes kannattaisi lähteä ilman tarkkoja koordinaatteja, koska Linnakangas on laaja mäntykangas ja oikealle kohdalle osuu ainoastaan hyvällä tuurilla. Nyt kuitenkin onnistuminen on varmaa. Kohteessa on korpilahtelaisen veteraanin paikallistama kuoppa, jonka majoituskorsu tämä oli talvisodassa.

Kiitokset Matti suunnattomasti avustasi.