Uusikirkko / Halilan parantola ja Lenin

Kaikki loppuu aikanaan, kuten nämä Leninistä kirjoittamani tarinat. Tällä kertaa vuorossa on Uudellakirkolla sijainnut Halilan parantola, jossa Lenin vieraili 6 - 10.1.1918 eli hän kävi itsenäisen Suomen alueella. Vierailu olikin samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Muistoksi tästä vierailusta hänen patsaansa löytyy parantolan edustan puistosta ja muistolaatta vierailusta on kiinnitettynä rakennuksen seinään.

Liekö ruukun paikalla ollut joku monumentti

Halilan parantola toimi vuosina 1889-1940 Suomen ensimmäisenä tuberkuloosiin keskittyneenä parantolana. Ennen maamme itsenäistymistä Halila oli Venäjän keisarillisen hovin omistama ja sinne ei suomalaisilla ollut asiaa. Suomen valtio omisti paikan 1920-1940 ja venäläiset ovat jatkaneet paikan toimintaa tähän päivään saakka nimellä sanatori Sosnovy Bor.

Halilan parantola

Rakennukset ovat kunnossa

takapiha

Joku asukeista tykkää kuivatusta kalasta

Takapiha

Halilan parantolan perusti pietarilainen lääkäri von Dittman 1889. Muutamaa vuotta myöhemmin parantolan osti keisari Aleksanteri III ja siellä alettiin hoitamaan venäläisiä sotilaita. Vallankumouksen jälkeen potilaiksi hakeutui emigrantteja. Suomen itsenäistymisen jälkeen se otettiin uudelleen käyttöön lokakuussa 1920. Sen tärkeydestä venäläisille kertoo seikka, että Tarton rauhansopimukseen lisättiin artikla, missä puolet potilaspaikoista jätettiin venäläisten käyttöön seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Parantolalle 1920-luku oli muutenkin erikoista aikaa, koska täällä 450 hehtaarin kokoisella maa-alueella oli hoidettavana Suomen piikkiin entiset kenraalikuvernöörit Nikolai Gerard ja Vladimir von Boeckmann. Lisäksi parantolasta käytiin omistajuuskiista Nikolai II sisaren Xenia Aleksandrovna Romanovan kanssa. Hän piti aluetta omana perintönään, mutta pitkän oikeusjutun jälkeen suostui 15000 punnan korvaukseen, jonka Risto Ryti kävi viemässä Englantiin. Rahat salakuljetettiin maahan, joten Rytikin on tehnyt elämänsä aikana vilppiä.

Täällä Sosnovi borin, ent. Halilan parantolassa lepäsi 24.-27. joulukuuta 1917 ja 6.-9. tammikuuta 1918 V.I.Lenin

Laatat vieretysten

Pietarin kaupungin terveyskomitea. Pietarin kaupungin valtiollinen tuberkuloosiparantola "Sosnovi Bor"

Vuonna 1949 venäläiset avasivat parantolan uudelleen ja 1960 parantolan vanhat rakennukset suojeltiin. Lieneekö Leninin visiitillä ollut osuutensa asiassa?   

Niin, nyt tuli kirjoiteltua Halilasta, mutta Leninin osuus paikan menneisyydessä on vielä kertomatta. Hän nimittäin saapui Halilaan lomamatkalle lepäilemään vaimonsa Nadezda Krupskajan, sisarensa Maria Iljinitsnan ja Eino Rahjan kanssa 6.1.1918 nykyistä ajanlaskua. Kyseessä oli siis vierailu itsenäisessä Suomessa. Matkaan ei sisältynyt tällä kertaa draamaa eikä valeasuihin tarvinut turvautua. Rajanylityskin sujui hyvin, koska maiden välisestä rajasta ei ollut sovittu ja se oli matkalaisille avoin. 

Lenin kävelyllä Halilassa

Murhaajat myöhästyivät.....onneksi!!

Lenin majaili parantolassa neljä päivää, keskittyen kirjoittamaan, mikä taisikin olla hänen vahva osaamisalueensa? Lepo jäi kuitenkin melkoisen vähäiseksi, mutta Halila jäi silti Leninin mieleen. Lieneekö miettinyt sitä, kuinka Suomi ja suomalaiset kannattajatolivat häntä auttaneet nykyiseen asemaansa suuren Venäjänmaan hallitsijaksi... Ainakin Krupskaja muisteli myöhemmin miehensä miettineen pakovuosiaan Suomessa. 

Matka päättyi 10.1.1918, jolloin Lenin seurueineen lähti kohti hektistä Pietaria. Siellä häntä odotti perustuslakia säätävän kansalliskokouksen istunto, joka vaikuttaisi bolsevikkien vallansäilymiseen. Matka oli siis ohitse, mutta yksi mielenkiintoinen sivujuonne vieraiden lähtöön liittyy. Nimittäin pari tuntia seurueen poistumisen jälkeen, Halilaan saapuivat Nikolai Martjanov ja Jakov Tjagunov. Heidän tehtävänsä oli surmata Lenin. Mitä jos attentaatti olisi onnistunut ja etenkin kun se tapahtuisi Suomen alueella! Olisiko se vaikuttanut maamme historiaan? No näin ei onneksi käynyt ja murha jäi tekemättä. Seuraavan kerran surmaamista yritettiin 14.1.1918. Tuolloinkaan homma ei onnistunut, vaikka autoon osui useita luoteja.....

Uusikirkko / Sankarihaudat ja hautausmaa

Willimies on kuin tykistökeskityksen läpikäynyt. Kuulo odottaa palautumistaan ja ehkä jo lähipäivinä se on entisellään. On meinaan hemmetin rasittavaa aloittaa syksy sairastelemalla, etenkin kun nyt korvatulehduksen päälle tuntuu kehittyvän vielä kunnon flunssa... Toivottavasti palaan kuntoon kohtuullisen pian, koska jo parin kuukauden päässä häämöttää ensimmäinen puhekeikka, missä kerron bloggaamisen iloista ja suruista. Toki paikallishistoriallakin lienee oma osuutensa! Mutta ennen sitä siirrytään 200 kilometrin päähän.

Joskus näitä kohteita kuvatessa ei tule ensimmäisenä mieleen se, että siitä pitäisi saada kaivettua esiin jotain tietoakin lukijoille. Tämän päivän kohteemme Uudenkirkon sankarihautausmaa-alue tai oikealt nimeltään Rauhan viita - alue muistomerkkeineen on juuri sellainen. Tietoa ei meinannut löytyä eikä sitä loppujen lopuksikaan saanut paljon kasaan vaikka aikani yritinkin. Ehkä jossain vaiheessa joku osaa kertoa lisääkin kohteesta, mutta se on sen ajan murhe.

Sankarihautojen risti

Täällä voi hiljentyä maailman kiireeltä

Alkunsa hanke sai kuitenkin heti vuonna 1990, jolloin ensimmäiset kotiseutumatkailijat pääsivät käymään kotikonnuillaan. Hämmästyksekseen he huomasivat venäläisten ottaneen hautausmaan omaan käyttöönsä ja se tuntui omituiselta. Tuolloin Salon Karjalaisen perinneyhdistyksen perustaja Esko Paju sai idean että osa hautausmaasta voitaisiin rauhoittaa sankarivainajille. Hanke toteutui jo seuraavana vuonna 1991, kun alueelle suunniteltujen kerrostalojen rakentaminen lopetettiin. Ilmeisesti ajatus muistomerkkipuistosta tuli viime tingassa!

Taisi olla ainut näkemämme suomalainen hautakivi...

Ristin juurella oli muistokivi......taas pääni on jäänyt kuvaan!

Osa alueesta rauhoitettiin sankarivainajille, joita alueelle haudattiin vuosina 1941-1944 yhteensä 205 sankaria. He ovat saaneet alueensa keskipisteeksi valkoisen ristin ja sen juurelle muuistokiven, mikä kertoo oman tarinansa. Alueen ovat siis kustamtaneet Uusikirkko säätiö, nykyiset uusikirkkolaiset ja yksityiset lahjoittajat. Alueen siisteydestä vastaa Turun Uusikirkko-kerho, joka käy siistimässä alueen kahdesti vuodessa. 

Alueelle saavuttaessa Willilady löysi infotaulun

Infotaulu kertoo oleellisimman

Uusikirkko / Uudenkirkon kirkko ja kellotapuli

Willimies on sairaana. Lähes jokavuotinen korvatulehdus on valvottanut monta yötä peränjälkeen. Saamarin kova kipu raastaa päätä, koska torstaina saamani antibioottikuuri ei tehoa ainakaan vielä. Mitäpä tässä sitten on muuta tekemistä kuin julkaista taas yksi blogin kohde Karjalan kannakselta.

Tällä kertaa jutun otsikko on vähän hämäävä. Kerron kyllä Uudenkirkon luterilaisen kirkon historiasta, mutta ainoa kuva on SA-kuvien kuva kirkon raunioista, joita en edes vaivautunut etsimään käydessäni paikan päällä kesällä 2016. Syy, miksi en etsinyt niitä oli se, ettei siellä ole muistomerkkiä kirkon menneisyydelle. Jos siellä olisi jotain kaikesta huolimatta, niin joutuisin käymään paikan päällä uudelleen. Toivottvasti näin ei käy....

Kirkon rauniot kesällä 1941(SA-kuva)

Uudenkirkon seurakunta erosi Kannaksen vanhimmasta seurakunnasta Pyhärististä(Muolaasta) jo vuonna 1445. Seurakunnan harmiksi 500-vuotis juhlat jouduttiin muuttuneen rajan takia pitämään Turun tuomiokirkossa heinäkuussa 1945. Puitteet olivat siis ainakin suurimmat mahdolliset....

Kellotapulin alaosa kesällä 1941(SA-kuva)

Uudenkirkon seurakunnan ensimmäinen kirkko sijaitsi Kaukjärvellä ja kuten historiasta osaatte päätellä, niin kirkko oli tietenkin katolinen kirkko, koska uskonpuhdistus tapahtui vasta 1500-luvun aikana. Kirkko tosin jo tuhoutui vuonna 1495 sotaisuuksien seurauksena. Toinen kirkko tuhoutui vuonna 1586. Edessä oli uuden kirkon rakentaminen, mikä tehtiinkin samalle alueelle kuin viimeiseksi jäänyt kirkko. Näin tämä tapahtuma on saattanut antaa nimen koko paikkakunnalle, Uudellekirkolle. 

Kirkon vai hautausmaan portaat?

Tuo uusi kirkko tuhoutui suuren pohjan sodan aikoihin ja edessä oli jälleen uuden kirkon rakentaminen. Se kuitenkin rakennettiin ilmeisesti huonosti tai sitten siitä ei jaksettu pitää huolta, koska se rappeutui nopeasti ja pakotti uusikirkkolaiset ryhtymään uudelleen kirkon rakennuspuuhiin. Uutta kirkkoa alettiin rakentamaan ja tämä valtavista honkarungoista rakennettu kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1800. Tässä Matti Salosen rakentamassa kirkossa oli yhteensä 1600 istumapaikkaa, joten se on ollut järjettömän suuri.

Nykyisin kellotapuli on keskellä venäläisten hautausmaata

Kirkossa oli urut ja ne olivat 28 äänikertaiset ja sen alttaritaulu esitti Jeesusta Getsemanessa. Tekijän nimi on jäänyt itseltäni selvittämättä, mutta kyseessä oli joku Pietarissa asuva saksalaismies. Kirkon sisätiloissa oli myös isokokoinen Martti Lutheria esittävä kipsipatsas sekä yhteensä kuusi kappaletta upeita korinttilaispylväitä. Myöhemmin kirkko sai 1903 oman lämmityslaitteiston ja juuri ennen kirkon tuhoutumista se kerittiin uudistaa arkkitehti Röneholmin suunnitelmien mukaan. 

Luonnonkivi on vahva rakennusmateriaali

Oviaukon yläpuolelta on seinää romahtanut alas

Talvisodan alkuvaiheessa vihollinen eteni nopeasti Uudenkirkon suuntaan ja edessä olikin raskas tehtävä. Kirkko piti tuhota polttamalla, ettei vihollinen olisi saanut kirkosta suojapaikkaa. Tehtävän suoritti kirkkoa viimeisenä käyttänyt Jääkäripataljoona I, jonka viestijoukkueen radioasema toimi kirkon tiloissa. He sytyttivät kirkon palamaan 4.12.1939 ja se paloikin totaalisesti maantasalle. Samalla kertaa tuhoutui myös E.Lohrmanin suunnittelema ja vuonna 1857 valmistunut kellotapuli. Siitä on enää jäljellä kivinen alaosa, mitä käytettiin aikoinaan paarihuoneena ja varastona. Kirkonkellot eivät enää soita omaa sävelmää.....

Kiviä on tippunut seinistä alas....

Vuosiluku 1857 kertoo kellotapulin valmistumisvuoden

Kuinkahan monta vuotta seinät ovat vielä pystyssä?

Uusikirkko / Halilan kirkko

Viikonloppu kului tietoteknisiä ongelmia ratkaisten ja opin taas jotain uutta. Varmuuskopiot tietyistä asioista on syytä olla, jos meinaa nukkua yönsä kunnialla. Oma osansa teknisiä ongelmia on myös työpaikallani, mutta ne selätin onneksi jo viime viikolla, tosin aikaa meni senkin ongelman ratkaisuun. Koska viime yöt on sujuneet asioita murehtien, niin tänään aion ilokseni julkaista yhden kohteen blogissani...

Tänään ollaan Karjalan kannaksella Uudellakirkolla. Täällä sijaitsi aikoinaan yhä edelleen monien vaiheiden jälkeen toimiva tuberkuloosiparantola. Nykyisin toiminta on muuttunut siten, ettei tuberkuloosi ole enää pääasia, vaan muut ihmisten terveyteen liittyvät hoitotoimenpiteet ovat pääosassa. En kuitenkaan tällä kertaa aio esitellä Halilan parantolaa, koska se tulee aikoinaan julkaistuksi kunhan saan selviteltyä Venäjän vallankumousjohtaja Leninin liikkeet päivämäärineen vuosina 1917 ja 1918. Monet noihin tapahtumiin liittyvät paikat olen jo kuvannut, mutta julkaisen ne aikoinaan yhtenäisenä juttusarjana. Nyt te lukijat tietenkin arvaatte että Lenin ja Halila liittyvät toisiinsa....

Halilan kirkko syksyllä 1941 (SA-kuva)

Parantola perustettiin vuonna 1889 ja se vaihtoi nopeasti omistajaa, koska jo 1892 Venäjän keisari Aleksanteri III osti parantolan sotilaiden hoitokodiksi. Koska asiakaskunta koostui täysin venäläisistä asiakkaista, niin tottahan heille piti kirkko perustaa parantolan yhteyteen. Ortodoksinen seurakunta toimi alueella vuodesta 1893 aina vuoteen 1919, jolloin suomalaiset lakkauttivat sen toiminnan. Koska Pyhän Aleksanteri Nevskin mukaan nimetty kirkko jäi tyhjilleen ja tarpeettomaksi, niin Suomen valtio möi sen vuonna 1925. 

Halilan kirkko 2016

Olen näköjään ainut asiakas Halilan kirkossa

Tuolloin kirkko muutettiin luterilaiseksi ja se toimi suomalaisten uudelleen avaaman parantolan kirkkona vuoteen 1944 saakka välirauhan aikaa lukuunottamatta. Kirkko säilyi vaurioitumatta sotien ajan, mutta mikä oli kirkon kohtalo sotien jälkeen. Sitä en osaa sanoa. Arvauksiahan voi esittää, joten en yllättyisi vaikka se olisi toiminut kulttuuritalona tai elokuvateatterina! Ehkä joku osaa vastata tähänkin?

Kirkon takana oli hauta

Mitä lie lukee?

Neuvostoajan lopulla kirkko peruskorjattiin ja veikkaanpa, että sitä on ulkokuoresta rempattu senkin jälkeen, koska 2016 se oli todella upea näky. 

Tämän kirkon historiasta olisi hienoa tietää enemmänkin, mutta kun en osaa tuota venättänkieltä. Ehkä olisi jo aika alkaa opettelemaan... Laitan tuohon alapuolelle infotaulun tekstit, jos vaikkapa joku venäjää osaava innostuisi ne minulle kääntämään. Niissä on takuulla paljonkin mielenkiintoista!

Lisäksi kirkon läheisyydestä löytyy punatiilinen torni, minkä merkitys jäi itselleni epäselväksi. Onko kyseessä kirkon kellotapuli vai onko rakennelmalla joku muu tarkoitus. Lisäksi minua kiinnostaisi suunnattomasti, että onko alueella hautausmaa, koska veikkaanpa muutaman sotilaan kuolleen tänne aikoinaan?

Punatiilinen koristeellinen torni oli telineiden ympäröimä

Hirsinen rakennelma huipulla ihmetyttää...

Uusikirkko / Leninin muistoseinä

Pari päivää on nyt Willimiehellä mennyt flunssassa ja toimintakin on samaa sarjaa. Lepoa, kiroilua ja lepoa on ollut ohjelmassa ihan liikaakin viime päivnä. Onneksi sentään jotain piristystäkin on ollut tarjolla. Torstaina kävin Kisapuistossa katsomassa kun SaiPa hakkasi vajaamiehisenä Sportin ja äsken katselin netistä kun SaiPa hakkasi Mikkelissä Jukurit jäänrakoon kaikkien aikojen heikoimmalla rosterilla. Hyvä osoitus taas siitä, että taisteluhenki ja asenne vievät vaikka läpi harmaan kiven. Iso käsi täältä Joutsenosta SaiPalle. Ensi tiistaina nähdään taas Kisapuistossa...

Leninin muistoseinä Halilan parantolan risteyksessä

Yksi voiton takuumiehistä oli maalivahti Tuohimaa, joka oli kuin muuri vihollisen maalintekijöiden välissä. Mies oli täyttä rautaa! Yhtä jykevä seinä, samanlaisia kolhuja kärsineenä kuin SaiPakin, löytyy Uudeltakirkolta Halilan parantolan tienhaarasta. Itse pujopartainen Lenin on saanut oman muistomerkin tänne. Lieneekö syynä se, että Lenin vieraili täällä Halilan parantolassa itseään hoidattamassa muutamaan otteeseen. Niistä retkistä tosin lisää joskus myöhemmin...

Kolhuja saaneena Lenin on vieläkin pystyssä

Tekijästä ja paljastusvuodesta minulla ei ole mitään tietoa, mutta lieneekö sillä mitään merkitystäkään. Samanlaisiahan voi löytyä lukuisia lisää eri puolilta suurta venäjän maata? Pääasia on se, että SaiPa voitti!