Pyhtää / Kaunissaaren tulenjohtotornin muistolaatta

Vähän aikaa takaperin kuvittelin, että olisin saanut jo kaikki Pyhtään kohteet esiteltyä, mutta näköjään ainahan sitä voi haaveilla! Kun kysyin Haminan Facebook-ryhmäläisiltä apua muutamaan kohteeseen, niin Milja ja Asko Ahola lähettivät kuvia Pyhtään Kaunissaaresta, mistä löytyy vanha rannikkotykistön tulenjohtotorni. Kuinka sattuikin, niin kyseiseen torniin on kiinnitetty myöskin muistolaatta kertomaan tornin menneisyydestä. Eihän siinä mitään, pakkohan se on kuvat julkaista, kun sattuvat olemaan oikein blogin kohdealueellakin!

Rikaman saapas, Kaunissaaren tulenjohtotorni (Kuva Milja ja Asko Ahola)

Täältä kauniissa Kaunisaaressa sijaitsee eversti Johan (Jussi) Lambert Rikaman suunnittelema tulenjohtotorni, joka oli maamme ensimmäinen kantalinnoitettu tulenjohtotorni. Sen valmistumisvuotta en tiedä, mutta lempinimen se on saanut. Se on Rikaman saapas, ilmeisesti ulkomuotonsa takia.

Laatta tornin seinässä (Kuva Milja ja Asko Ahola)

Muistolaatan on päräyttänyt tulenjohtotornin seinään kiinni Rannikkotykistösäätiö ja Kotkan rannikkoalueen perinneyhdistys. SItä en tosin tiedä, että koska se on tornin kupeeseen kiinnitetty?  

Pyhtää / 1918 punaisten muistomerkki

Suomen sisällissota päättyi 100 vuotta takaperin ja nyt tämän vuoden aikana sitä onkin muisteltu ihan huolella. Kaikissa medioissa on nostettu asia esiin ja niin mielestäni pitikin nostaa. Tuona verisen ajanjakson uusiutumista tuskin kukaan Suomessa toivoo, mutta kyllä sen eteen onkin tehty paljon töitä. Vaikka tällä hetkellä ei ole yhtään asiaa, joka mielestäni saattaisi saada valloilleen samankaltaisen vihanpurkauksen, niin silti jotenkin arvostan noiden miesten halukkuutta uhmata virallista valtiota ja järjestysvaltaa. Tuntuu, että noiden aikojen idealismista ei ole jäljellä mitään ja aatteena työväenaatekin alkaa olla hiipumassa.

Pyhtään Korkeaharjun hautausmaa

Nyt olisikin mielestäni uusien ajatusten sekä ihanteiden vuoro nousta esiin ja toivottavasti löytäisimme sieltä hienoja ajatuksia, joiden puolesta voisimme työskennellä rinta rinnan, eikä nykyiseen malliin, missä vesitetään kaikki ajatukset, koska ne eivät edustamalleni ryhmälle sovi. Eikö lopultakin voitaisi aloittaa työskentelemään tämän maamme eteen, eikä lukittautua oman äänestysporukan toivomusten toteuttamiseen? Mielestäni tälle olisi ihan hiton kova tilaus...

Muistomerkki on keskellä hautausmaata

Punaista graniittia, kuten kaikki punaisten muistomerkit

Muistomerkki sijaitsee joukkohaudan paikalla. Kuulemma alue oli perimätiedon mukaan melko iso

Mitä nuo uudet ajatukset voisivat olla? Vastuullinen ympäristön- ja taloudenhoito, ihmisläheisen demokratian kehittäminen, lähimmäisistä huolehtiminen ja paluu entisten aikojen yhteisölliseen ajatteluun, missä toimittaisiin yhteisen hyvän eteen, eikä tuijotettaisi omaan napaamme. Ainakin itse haluaisin jättää perinnöksi tuleville polville Suomen, missä jokaisella olisi oma tärkeä roolinsa, eikä pieni porukka hoida asioita kysymättä kansalta todellista mielipidettä vaikkapa kansanäänestyksellä. Luulisi senkin näin nykyaikana onnistuvan melkoisen helposti netin kautta, kunhan ei lasketa venäläisiä hakkeroimaan tuloksia.

Tällaisen yhteisöllisen ajattelun tulosta on myös tämän päiväinen muistomerkkimme Pyhtään Korkeaharjun hautausmaalla, minne on vuonna 1979 paljastettu työväenjärjestöjen toimesta vuoden 1918 työväenluokan puolesta taistelleiden muistolle oma punagraniittinen muistomerkki. Kivi on paljastettu paikalle, missä oli kuulemma aikoinaan iso joukkohauta, mihin oli ilmeisesti haudattu pyhtääläisiä ja Ahvenkosken kiivaissa taisteluissa menehtyneitä punaisia.  

Pyhtää / Pyhän Henrikin kirkko

Viimeinen kohde Pyhtäältä vuorossa tänään. Se onkin esittelemistämme kohteista kaiketi yksi vanhimmista, kun unohdetaan pronssikautiset haudat sun muut ikivanhat tsydeemit. Tämä Pyhän Henrikin mukaan ristitty kirkko on vasta vuoden 1460 kieppeillä. Ikää on siis melkoisen kunnioitettava määrä päässyt kirkolle kertymään...

Lisää kuvateksti

Pyhtään kirkkopitäjä on muodostettu 1300-luvun puolivälin kieppeissä ja sen kirkko on todennäköisesti toiminut aina samalla paikalla. Pyhtään kivikirkko on myös säilyttänyt hyvin keskiaikaisen ulkomuotonsa niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Kirkossa on valkoiseksi rapattu ulkokuori ja hemmetin komea paanukatto. Se on myöskin yksi parhaiten säilyneitä alkuperäisessä kunnossa säilyneitä keskiaikaisia kirkkoja maassamme.

Kirkko on sisätiloiltaan myös hieno. Korkeat pilarit, seinien raamatun kertomusten maalaukset ja lukuisat vanhat puuveistokset antavat tunemuksen aikamatkasta vuosisatojen päähän. Sisustus muutenkin on vanhaa, koska esimerkiksi saarnatuoli samalta ajalta kuin Elimäen kirkon eli 1600-luvun puolivälistä. Jopa tekijä puuseppä Haberman ja saarnastuolin sekä alttarilaitteen lahjoittaja valtaneuvos Lorenz Creutz ovat olleet mukana näiden kahden mainitun kirkon sisustamisessa. Muut maalaukset, kuten alttaritaulu, ovat uudempaa aikaa, jos 1800-lkuvun puoliväliä voidaan siten nimittää.

Pyhtää / Pyhtään sankarihaudat

Moneskohan sankarihautausmaa tämä Pyhtään sankarihautausmaa lieneekään, mitä olen blogissani esitellyt? Melkoinen määrä niitä joka tapauksessa on, enkä ole ollenkaan varma että näiden esittely päättyisi Pyhtäälle. Muistaakseni pilvipalvelun kätköistä löytynee vielä muutama paikka Suomen puolelta. Venäjältä näitä on ainakin vielä muutama kuvaamatta... jotensakin vaan vetää aina mielen niin matalaksi kun näillä paikoilla käy.

Pyhtään 135 sankarihautaa

Upean kellotornin alaosassa on Rirrosen tekemä reliefi

Pyhtään keskiaikaisen kirkon vierestä löytyy Pyhtään sankarihautausmaa, minne on viime sotien jäljiltä haudattu 135 sankarivainajaa. Luku on melkoisen iso paikkakunnan kokoon nähden, joten tiukkoihin paikkoihin ovat ilmeisesti joutuneet? Onneksi kuitenkin alue on arkkitehti perhe Esko Toiviaisen ja hänen vaimonsa Tarja Salmio-Toiviaisen jäljiltä komea ja hyvin hoidettu alue. 

Sankarivainajien muistomerkki

Koruton veistos

Sankarihautojen vieressä sijaitsee Pyhtään kellotorni, jonka seinään on kiinnitetty punagraniittinen reliefi sankarien muistoa kunnioittamaan. Sen tekijä on kuvanveistäjä Armas Tirronen. Reliefiin on kuvattu perhe, jonka isä hyvästelee vaimonsa ja häntä kädestä pitävän lapsen viimeisen kerran.  

Pyhtää / Karjalaan jääneet

Willimiehen juuret ovat myös luovutetun Karjalan alueella, kuten niin monella muullakin. Viime sotien jälkeenhän eri puolille Suomea piti asuttaa liki 400.000 karjalaista ja osansa heistä sai Pyhtääkin. Kuinkahan mahtavat Pyhtään asukkaat ottaneet vastaan evakot, joita paikka paikoin jopa ryssiteltiin heidän erilaisen kielen, uskonnon ja tapojen suhteen. Ilmeisesti sopu on antanut sijaa?

Upea muistomerkki

Ainakin hemmetin upean mustagraniittisen muistomerkin ovat Pyhtään karjalaiset pystyttäneet Pyhtään kirkkotarhaan. Kiilloitettu etuosa ja mikä parasta,Karjalan vaakuna tuovat oman ilmeen tälle muistomerkille. Kyseessä on ehkä tyylikkäin näkemäni vastaava muistomerkki ja näitähän on toki riittänytkin.

Yksinkertainen on komee......

Muistomerkin kyljessä on myös perinteinen teksti: "Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi". Valitettavasti en osaa kertoa tästä enempää, joten taas otetaan ilolla vastaan lukijoiden tiedot tästä kohteesta!

Pyhtää / Vakaumuksensa puolesta kuolleet 1918

Sulassa sovussa Pyhtään kirkkomaalla sijaitsevan valkoisten sankaripatsaan vieressä sijaitsee myös vuoden 1918 sisällissodan toisen osapuolen muistomerkki. Tämä punaisesta graniitista valmistettu muistomerkki on ilmestynyt paikalleen paikallisen työväenyhdistyksen toimesta ja se paljastettiin nykyisellä paikallaan vuonna 1946, jolloin punaisten muistaminen oli jo mahdollista.

Pyhtään punaisten muistomerkki

Melkoisen massiivinen kivenmurikka

Muistomerkistä en juuri enempää tiedäkään, mutta siinä on teksti: "Vakaumuksensa ja työväestön oikeuksien puolesta henkensä antaneiden muistolle". Mielelläni otan vastaan kaikki mahdolliset lisätiedot, jotka kohteesta on mahdollista saada....

Pyhtää / Valkoisten muistomerkki 1918

Muutama vuosi takaperin kävin opiskelukaverini Valtterin luona saunomassa. Illan höyryjen haihduttua, päätimme aamusella lähteä porukalla kuvaamaan Pyhtään kohteita. Joitakin tuon reissun kuvia olen jo julkaissutkin, mutta nyt on vuorossa loput tuon reissun kohteet. Kohteet, joita on yhteensä viisi, sijaitsevat ne kaikki Pyhtään keskiaikaisen kivikirkon kirkkotarhassa. Koska jostain on aloitettava, niin ensimmäisenä vuoroon tulee Pyhtään valkoisten muistomerkki.

Pyhtään valkoisten muistomerkki on puiden siimeksessä

Arkkitehti Eshin luomus

Tämä harmaagraniittinen kivipaasi paljastettiin 20.5.1923 ja se on siitä lähtien sijainnut samassa paikassa, vaikka jostain muistan lukeneeni sitä siirretyn tai ainakin käännetyn paikallaan. Miksi näin olisi tehty? Nyt kuitenkin tuota siirtämisoperaatiota voisi jopa harkitakin, koska muistomerkin läheisyydessä olevat puut ovat kasvaneet ja meinaavat häivyttää patsaan näkyvistä.

Isänmaallista tekstiä

Pyhtään sankarivainajat 1918

Patsaan suunnitteli arkkitehti Esh ja tämä korkea kivinen muistomerkki lepää kolminkertaisella jalustalla. Ylimpään jalustakiveen on kaiverrettu kymmenen pyhtääläisen sotilaan nimet kullatuilla kirjaimilla. Samassa, kolmannessa jalustakivestä löytyy myös ajan henkeen sopiva teksti: " Isänmaan, lain ja oikeuden puolesta"

Muistomerkin huipulla on vapaudenristi

Pyhtää / Strukan sulku

Norjalaiset ovat rohkea kansa. Aikovat ensi vuonna näyttää muille, että maailman muuttuessa pitää olla valmis luopumaan jostain uudemman teknologian tieltä. Päätös lopettaa FM-radiot on mielestäni hyvä, koska yhä suurempi osa kuuntelee musiikkinsa ja radio-ohjelmansa verkossa. Miksi suotta ylläpitää kahta järjestelmää, joista toisen tiedetään tulevan tiensä päähän lähivuosina? Sama ilmiö tapahtuu Suomessa, mutta noin radikaalia päätöstä tuskin tehdään meillä lähivuosina...

Strukan merisulku

Samaan hötäkkään voisi ajaa alas televisionkin ja siirtää sen ohjelmat verkkopohjaisiksi. Oma television katselunikin on ollut viime vuosina melkoisen vähäistä, mutta oman tekemäni nuorisokyselyn perusteella voin sanoa, että kannattaa käydä pikaisesti etsimään uusia tuotantomalleja tv-ohjelmille. Nuorisoa ei enää kiinnosta töllön seuraaminen. Ohjelmatarjonta on kuulemma surkeaa(samaa mieltä), mainokset ärsyttävät(samaa mieltä) ja ohjelma pitää olla katsottavissa silloin kun haluaa. Tuosta viimeisestäkin olen täysin samaa mieltä. Lisäksi kun yksi tyttö kertoi telkkareiden olevien rumia ja ettei hän halua kotiinsa noin rumaa esinettä, niin uutta lienee tulossa tälläkin rintamalla....

Sulku on kuin kopio vanhalta Saimaan kanavalta

Jotain vanhaa ja kaunista meidän toki kannattaa säästää jälkipolville. Yksi tällainen paikka on Strukan kanava sulkuineen Pyhtäällä. Sulkulaitteistot, mitkä ovat Kymijoen Pyhtään haaran Stråkaforsin kohdalla. Jopa omalla lyhyellä peruskoulun ruotsinkielellä ymmärsin paikalla olevan kosken, minkä takia laivojen liikenteen mahdollistamiseksi paikalle on pitänyt rakentaa sulku aikoinaan. 

Sulun vieressä on pitkä pato

Syynä kanavan ja sulun rakentamiseen on paikalle 1902 rakennettu Stockforsin puuhiomon tuotteiden vieminen maailmalle Spjutsundin lastauspaikan kautta. Tehdas itse rakensikin kanavan vuosina 1902-1905, mistä pato-osuus valmistui 1903. Tällöin kanavaa pitkin oli mahdollista kuljettaa lastia ja melko nopeasti matkustajiakin. 

Infotaulu kertoo lisää....

Nykyisin tämä Suomen ainoa merisulku, minkä pituus on 25 metriä ja leveydeltään 8 metriä, on huviliikenteen käytössä ja itse oman aluksensa sulutuksen hoitamalla pääsee merelle tai sieltä Kymijoelle. Lisäksi paikka tuntuu olevan kalastajien suuressa suosiossa. 

Pyhtää / Savukosken museosilta

                                                 J.Karjalainen "Mä käännyn hiljaa pois"

Viime lauantaina olin retkellä Pyhtäällä, missä kaikki meni pieleen oikeastaan ensimmäisen kerran ja komiasti menikin! Ehkä tälläkin oli oma merkityksensä, mikä valkenee minulle joskus myöhemmin. Muutama kohde saatiin toki kuvattua ja yksi niistä, Savukosken museosilta, asettaa myös blogille maantieteelliset rajat. Ainakin nykytiedon perusteella kohde tulee jäämään blogin lounaisimmaksi kohteeksi. Hetken tosin keskellä siltaa seisoessani mieleeni hiipi ajatus laajentaa blogi kattamaan myös Uudenmaan kohteet, mutta onneksi tajusin blogibiisin tavoin kääntyä hiljaa pois ja unohtaa mokoma haihattelu.

Olisihan tuo ajatuksena ihan hemmetin mielenkiintoista, mutta kyllä tässä iässä miehen pitää noudattaa vanhaa kulunutta Clint Eastwoodin elokuvafraasia "Man gotta know his limitations", joten tässä tulee sijaitsemaan yksi blogin maantieteellisistä rajapyykeistä. Muutenhan blogin etenemisestä ja laajenemisesta ei ole mitään takeita, koska minua kiinnostaa monet asiat, joista kenties en tiedä vielä mitään. Silti, jos aluetta pitää vielä joskus laajentaa, niin itäänpäin se tapahtuu. Itse asiassa jo kenties nopeammin kuin osaan kuvitellakaan. Tarkoitukseni on näet viettää kesällä joitakin päiviä Pietarissa ja sieltähän löytyy lukuisia Suomenkin historiaan liittyviä paikkoja. Ehkä ne saavat joskus oman esittelynsä?

Savukosken museosilta

Edessä on vielä kaksi työpäivää, ennen kuin heittäydyn vapaille huomisiltapäivänä. Tarkoitukseni olisi huomenna vielä julkaista yksi ainakin itseäni kiinnostava kohde rajan takaa, mutta sitten ajattelin pitää pienen kesätauon tämän bloginkin suhteen, koska jotenkin kaipaan vähäksi aikaa muutakin ajateltavaa kuin historiaa. Williladyllakin on takuulla omat suunnitelmansa pääni menoksi, vaikka hän on viisaasti vaiennutkin niistä vielä. Todennäköisesti kaikenlaista nikkarointia olisi luvassa, mikä onkin ihan rentouttavaa hommaa, jos niihin ei liity jonkinsortin deadline.

Pitkän sepustelun tarkoitukseni on siis hienovaraisesti vihjata, että Willimiehen jorinoita on lähiaikoina luettavissa vähän harvemmalla julkaisutahdilla, koska jotenkin tuntuu siltä, että nyt on lyhyen downshiftaamisen paikka. Tämä koskee kaikkea elämääni liittyvää toimintaa, mihin liittyy kiire, pakko, deadline tai mikään muukaan stressiä aiheuttava asia. Muutenkin tekee varmasti hyvää ottaa vähän etäisyyttä tähän blogiinkin, koska rutiiniksihan tämäkin tietyllä tavalla on muuttunut! Kenties jaksan panostaa juttujen tasoonkin vähän enemmän, kun kirjoittelen harvakseltaan? Nyt kuitenkin jatkossa näin kesäaikaan, juttuja tulee vain 1-2 kertaa viikossa, kenties jopa sitäkin harvemmin. On siis aika kerätä paukkuja tulevaa talvea varten, koska silloin tapahtuu paljon muutoksia..... niistä myöhemmin - huomenna kenties?

Sillan kansi on kivetty

Lopultakin lienee aika siirtyä Pyhtäälle, mistä siis löytyy tämän päivän paikkamme. Kyseessä on vanhalle vuoden 1743 rajalinjalle, Ruotsin ja Venäjän raja, rakennettu omalla tavallaan omintakeinen silta. Tällä vanhalla kulkureitillä on takuulla ollut silta aiemminkin, koska ainakin sillan pohjoispuolella on sijainnut Ruotsin valtakunnan raja-asema linnoitteineen, missä on muistettu kerätä tullimaksut kulkijoilta, kenties ajoittain jopa ammuttu musketeillakin. Muutakin rauhanomaista toimintaa näiden kahden valtion välillä toki tapahtui, koska ainakin postisäkit ovat aikoinaan ylittäneet rajan täällä Savukoskella.

Suomen itsenäistyttyä heräsi ajatus rakentaa kunnollinen silta ylittämään Savukoskella Kymijoki. Niinpä tuumasta siirryttiin toimeen ja paikalle hankittiin tanskalainen sillanrakennusporukka Christiani & Nielsen, jotka aloittivat työnsä kesällä 1926. Tämä teräsbetoninen silta piti rakentaa poikkeuksellisesti, koska kova virtaus esti perinteisemmän rakennustavan. Niinpä salmen yli viritettiin köysirata, minkä varassa tehtiin sillan kaarien valaminen. 

Puolivälissä siltaa Willimiehen oli käännyttävä hiljaa takaisin....

Kaarien valmistuttua niihin kiinnitettiin pystytangot, joiden varassa sillan kansi valettiin ja lepää vieläkin. Tämän jälkeen Tiehallitus viimeisteli sillan ja se oli käyttöön otettavissa syksyllä 1928. Liikenne olikin aluksi vilkasta, mutta nyt liikennevirrat kulkevat eri reittejä, joten silta jäi vähälle käytölle. Niinpä se kunnostettiin 1980-luvulla ja nimettiin museosillaksi vuonna 1984. Hienoa, että erikoisia rakenneratkaisuja museoidaan tulevien sukupolvienkin nähtäväksi.

Pyhtää / Sotaan lähteneet*

                                                                    Francine "Raindance"

Männä viikonloppuna Willimies oli liikkeellä Kotka - Pyhtää akselilla. Huomasin melko nopeasti törmänneeni ensimmäistä kertaa ongelmiin. Auto heitti vedet höyrynä pihalle ja niin sitä tanssittiin sadetanssia keskellä metsämaisemaa uuden assistentin Valtterin kanssa. Päästiinhän tuolta pois ja loppuilta menikin saunoessa ja jalkapalloa tuijotellen. Seuraavana päivänä keplottelin kotio ja nyt on uusi muovinen nippeli tilattu, jotta retket pääsevät jatkumaan. Onneksi tämä äksidentti ei tapahtunut jossain Venäjän perähönkölässä!

Vaikka reissulla kuvatut kohteet jäivätkin mitättömiksi, niin sainhan nyt sentään jotain kuvattua tai ainakin osittain. Kyseessä on nimittäin Heinlahden entisen nuorisoseurantalon pihamaalla sijaitseva muistomerkki, mikä kertoo paikallisten pyhtääläisten sekä naapuripitäjän Ruotsin-Pyhtään miesten kokoontumispaikasta, mistä he siirtyivät kuljetuksilla lähemmäksi rintamaa isänmaata puolustamaan.

Valitettavasti tietoni muistomerkistä ovatkin sitten tässä, mutta koska kaikki pitää esitellä mielestäni, niin eiköhän tästäkin jokunen lukijavihje saada josain vaiheessa, jolloin pääsen päivittämään tiedot kohdilleen. 

PS. Olisin mielelläni kuvannut entisen nuorisoseurantalonkin, mutta ensimmäistä kertaa reissuillani törmäsin tilanteeseen jolloin minut hätyytettiin pois alueelta. Samapa tuo, mutta huvittaa vieläkin....

Päivitys 10.11.2018
Muistomerkki on Vikmanin kiviveistämöltä Heinlahdesta ja sen pronssisen laatan ja siihen tekstin valoi Karikorpi Kiisken valimossa. Muistomerkki paljastettiin 29.5.1988.