Pietari / Eino Rahjan hauta

Willimiehen jäljillä blogi siirtyy nyt pois Kymenlaakson alueelta ja palaa kiertotietä takaisin Lappeenrantaan päättyäkseen joulukuussa. Kohteita ei erikoisemmin ole ja uusia ilmestyy niin hitaalla temmolla, että on pakko parin kuukauden päästä heittäytyä oloneuvokseksi ja keksiä jotain muuta tekemistä. Hirveästi en ole tänä vuonna blogiin aikaa käyttänyt, enkä panostanut, mutta onhan tämä silti tullut osaksi itseäni. Niinpä urhoollisesti viikottain googlailen, että olisiko jotain uutta ilmennyt. Hiljaista on ollut.

Jotain uusia kuvia olen saanut itärajan takaa asuvilta, joihin yhteyttä on aktiivisesti pitänyt Joensuussa asuva assistenttini Ilkka Pirhonen. Näitä valokuvia sitten katselemme seuraavaksi. Kohteita on yhteensä kolme, joista ensimmäisenä esittelen yhden, omasta mielestäni, kiintoisimman suomalaisen hautapaikan Aleksander Nevalaisen luostarissa, Pietarissa. Hänen teoistaan olen kirjoitellut jo moneen kertaan Lenin aiheisissa jutuissani.  

Miksi Rahjan Eino kiinnostaa minua? No, hän lienee ehkä ainoa suomalainen, joka on ollut aitiopaikalla seuraamassa maailmaa mullistavia hetkiä, jolloin lokakuun vallankumous muutti maailmaa. Olenpa joskus törmännyt mainintoihin, että ilman hänen nokkeluuttaan ja antaumustaan, koko kyseistä tapahtumaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kyseinen väite lienee pötyä, mutta toimiminen 1917 Leninin henkivartijana auttoi kyllä asiaa. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Einon vahtivuorolla Leninin olisi pidätetty tai surmattu? Millaiseksi maailma olisikaan muodostunut? Olisiko se ollut muutos parempaan vai huonompaan? Kuuluisaa historiallista jossittelua, mihin emme koskaan saa vastausta.

Eino Rahjasta on kuitenkin kirjoitettu jo kaikki olennainen, joten en näe syytä käydä sen tarkemmin läpi hänen elämäntarinaansa, vaan voit perehtyä niihin seuraavista alla olevista linkeistä. Kannattaa todellakin lukaista ja tutustua Eino Rahjaan, kuten hänen veljiinsä Jukkaan ja Jaakkoonkin. Jukan hautakivi sijaitsee Pietarin Marspuistossa ja Jaakon Petroskoin ikuisen tulen vieressä. Nämäkin kohteet löytyvät blogistani. Kaikki kolme toimivat vallankumouksellisina. 

Eino Rahja Wikipedia

Rahjan veljesten tarina

Rahjan veljekset Suomen historiaa blogissa

Eino Rahja yleni puna-armeijassa kenraaliluutnantiksi ja hän sai ansioistaan vallankumouksen hyväksi kaksi Punaisen lipun kunniamerkkiä. Samalla kun hän toimi Neuvostoliitossa eri tehtävissä, hän tietenkin uhrasi aikaansa saadakseen aikaan vallankumouksen Suomessa. Se ei tunnetusti toteutunut, eikä hänen suunnittelema Mannerheimin murhakaan olisi tilanne takuulla muuttanut. Lopulta hänenkin kohtalonsa olisi ollut tuhoutua Stalinin vainoissa, mutta hän kerkesi kuolla tuberkuloosiin vuonna 1936 ja hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Aleksanteri Nevskin luostariin. Vierelleen hän sai myöhemmin oman vaimonsa Lydian. Hänen kotitalonsahan toimi 1917 yhtenä Leninin piilopaikkana. Nykyisin paikka on museona.

Eino Abramovits (Aaponpoika) Rahja. "Kommunistisien puolueen jäsen vuodesta 1903, aktiivinen osallistuja vallankumouksellisessa liikkeessä Venäjällä ja Suomessa" (Kuva:Alex Hyppinen)

Viipuri / Leninin laatta

Meikäläinen on muuten surkeaa matkaseuraa. Kävimme näet kuukausi takaperin Williladyn kanssa Pietarissa kolmen päivän reissulla. Reissukamoja pakatessani pähkäilin, että ottaisinko kameraa mukaan olleenkaan? No, lupasin juhlallisesti, että olemme lomareissulla eikä valokuvaamassa kohteita, joten päätin jättää kameran kotiin. Minusta se oli hieno päätös!

No, seuraavana aamuna ajelimme Vainikkalaan ja hyppäsimme Allegroon. Kiva reissu oli tulossa ja ei tarvitse kertaakaan pohtia blogikohteita. Tämä päätös vaan meni mönkään jo Allegron saapuessa Viipurin asemalle. Vaununi pysähtyi juuri seinään kiinnitetyn kivilaatan kohdalle ja bongasin siitä Leninin nimen. Pakkohan se oli kuvata, vaikka ikkunan läpi puhelimen kameralla laatu nyt on sitten mitä sattuu...

Leninistä kertova laatta Viipurin aseman seinässä ratapihan puolella

Kotiinpalattuani tilasin tähän vielä assistentti Pirhoselta käännöksen laatasta, joka kertoo seuraavaa....  V.I.Lenin vieraili tässä kaupungissa puolueasioissa useita kertoja vv. 1906-1907. Syys-lokakuussa 1917 hän asui ja työskenteli laittomasti Viipurissa, johti täältä käsin bolshevikkipuoluetta ja valmisteli lokakuun aseellista kansannousua

Kaiken lisäksi kun Allegro saapui Pietariin, niin huomasin Suomen asemaltakin vielä yhden Leniniin liittyvän muistolaatan. Arvannette, että sekin piti kuvata? Lopun matkaa yritin parantaa tapojani.... Tämä laatta kertoi seuraavaa: Täällä, aukiolla, 3/16 huhtikuuta 1917 Petrogradin työläiset, sotilaat ja matruusit tapasivat innostuneena maanpaosta palanneen V.I.Leninin. Vladimir Iljits tervehti panssariautosta vallankumouksellisia työläisiä ja vallankumouksellista armeijaa tsaarista saadun voiton johdosta ja kutsui heidät taisteluun sosialistisen vallankumouksen puolesta

Leninin laatta Suomen aseman seinässä Pietarissa

Jotenkin lienee mennyt tämä homma veriin! 

PS. Onneksi en ole pietarilainen Willimies, koska siellä näitä helkatin laattoja ja muistomerkkejä riittäisi kolmen ihmiselämän ajaksi....

Viipuri / Leninin pakopaikka 1917

Huh, viime yönä seurasin läpi yön kuustudiota, missä seurattiin kautta aikojen merkittävintä tapahtumaa. Kuukävelyä katsottiin tuolloin suorana lähetyksenä töllöstä maapallon joka kolkassa. Vaikea ajatella, mikä saisi yhtä laajan kansainvälisen huomion tänäpäivänä? Ehkä maailmanlopun ajattelu saisi massat liikkeelle? No, siirrytäänpä kuun pinnalta Viipuriin.....

Kiduttavan Heinjoen automatkan jälkeen Willilady alkoi olla niin täynnä Heinjokea, että tuskin hän sinne enää koskaan kanssani lähtee. No, ei ole suurta tarvetta itsellänikään ellei sinne jotain uutta monumenttia vanhojen lisäksi ole tulossa? Tällaista ei liene näköpiirissä, joten eipähän tarvitse selkäänsä rikkoa tämän tien miljoonissa montuissa. Onhan noita huonoja teitä osunut ennenkin matkan varrelle, mutta tämä oli kyllä melkoinen.....

Vielä oli yksi kohde kuvattavana ennen kuin Willidy ja minä pääsisimme lounastauolle Kauppahallin viereisessä olevaan shavermakioskiin. Kyseessä piti olla viime syksynä Karjala-lehdessä kerrottu Roerichin muistolaatta Pöllötalon seinässä, mutta eihän sitä ollut vielä saatu paljastettua! Aikani ihmeteltyäni huomasin, että onhan tuossa joku toinen laatta ja köpöttelin sitä katsomaan.

Pöllötalo, osoite Ulitsa Turgeneva 8 Viipuri

 Tässä talossa syyskuussa 1917 majoittui Vladimir Iljits Lenin 

Kyseessä oli laatta Vladimir Iljits Leninin oleskelusta Viipurissa. Hän oli näemmä piilotellut poliisia etsittynä vallankumouksellisena henkilönä myös Pöllötalossa syyskuussa 1917. Vastaavia paikkojahan olen vuoden 2018 alussa julkaissut vaikka kuinka monta, joten tämä kuuluu samaan joukkoon.

Rakennuksen koristekuvat kertovat, miksi taloa kutsutaan Pöllötaloksi

Ehkä se Roerishin muistolaattakin vielä joskus ilmestyy Pöllötalon seinään. Ainakaan 3.6.2019 se ei siellä ollut, eikä 13.7.2019.....

Viipuri / Hotelli Belvedere ja Lenin

Viipurissa Salakkalahden rantamilla sijaitsee rakennus, jonka menneisyys huokuu historiaa. Se on yli sadan vuoden aikana kokenut kaikenlaista ja siksipä sen seinään on kiinnitetty muistolaatta V.I.Leninin vierailustakin, mutta kuinka kaikki alkoi?

Frans Ehrenburg halusi rakennuttaa hotellin Salakkalahdelle. Suunnitelmat tilattiin Fredrik Odenwallilta ja lopulta komea kolmekerroksinen hotellirakennus valmistui vuonna 1879. Hotellilla oli samanniminen edeltäjä, mutta nyt haluttiin tehdä Viipurin laadukkain majoituspaikka ja siinä onnistuttiinkin. Rakennus huokui hauskanpitoa ja mukavaa yhdessäoloa, mistä osaltaan vastasi Viipurin lauluveikot, jotka järjestivät hotellissa konsertteja ja hauskanpitoa. 

Kunnostettu hotelli Belvedere

Historianlehdille hotelli nousi vuonna 1906. Kyseisen vuoden heinäkuussa keisari Nikolai II hajotti duuman ja osa sen jäsenistä piti omaa kokoustaan Hotelli Belvederessä. Nämä paikalla olleet duuman edustajat antoivat lopun julkilausumaksi ns. Viipurin manifestin, jonka keskeinen sanoma oli Venäjän kansalle, että vastustakaa hallitusta passiivisella vastarinnalla. Väkivallan tekoihin kansaa ei yllytetty. 

Kolme kerrosta historiaa vuodelta 1879

Duuman jäsenten poistuttua Belverestä, saapui paikalle V.I.Lenin vaimonsa Nadezda Krupskajan kanssa. He asustelivat elokuussa 1906 pari viikkoa hotellissa keskittyen samalla toimittamaan uutta sanomalehteä Proletarija, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 21.8.1906. Täältä kuitenkin Lenin jatkoi matkaansa, jättäen kuitenkin oman jälkensä hotellin historiaan. Juuri tämän ajanjakson muistoksi rakennuksen seinään on kiinnitetty muistolaatta, joka kertoo: " Täällä, entisessä hotelli Belverderessä, elokuussa 1906 pysähtyivät (yöpyivät) V.I.Lenin ja N.K.Krupskaja  bolshevikkien Proletaarit-sanomalehden julkaisemisen yhteydessä."

Kivinen muistolaatta kertoo Leninin vierailusta

Tämän vaiheen jälkeen hotellitoiminta jatkui entisellään, kunnes historian tuulet alkoivat jälleen puhaltaa.... Ensimmäinen maailmansota puhkesi ja hotelliin asettui Suomen alueelle sijoitetun Venäjän 42. erillisen armeijakunnan esikunta, muuttaen hotellitoiminnan armeijan päämajaksi. Venäläisten poistuttua Viipurista, sen tilalle tuli huhtikuussa 1918 Helsingistä paennut punaisten kansanvaltuuskunta, joka otti hotellin punaisten viimeiseksi sisällissodan päämajaksi ennen kuin edessä oli pakoretki Pietariin.

Noiden aikojen jälkeen rakennus on toiminut hotellina, asuntoina ja liiketiloina. Nykyisin se toimii asuntoina, mutta alakerta on liiketiloja. Mikäs täällä on toimiessa, kun venäläiset kunnostivat rakennuksen kesällä 2018 Viipurin 725-vuotisjuhlallisuuksien takia.

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Kotka / Leninin patsas*

Nyt jatketaan viimeisen kerran Lenin-aiheisella muistomerkillä. Vierailemme samassa Leninin nimeä kantavassa puistossa kuin eilenkin. Tässä puistikossa tiedetään Leninin kävelleen hänen osallistuessaan Kotkan työväentalossa pidettyyn salaiseen Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen kolmanteen konferenssiin. Mainittiinpa joissakin lähteissä hänen myös majailleen tuolloin tämän puiston läheisyydessä talossa. Siitä en tosin löytänyt varmaa tietoa.

Mietiskelevä Lenin

Perustukset ovat kunnossa

Nyt puistossa on kuitenkin hänelle osoitettu patsas, jonka neuvostoliiton johto lupasi Kotkalle lahjoittaa. Määräys Kremlistä lähtikin Tallinnaan, joka on kotkan ystävyyskaupunki. Työmääräys annettiin Matt Varikille, joka on paikallinen kuvanveistäjä. Patsaan jalustassa on hänen nimensä, kuten myös Allan Murdmaan nimi. Jälkimmäinen lienee tehnyt graniittiperustukset tälle yli pari metriselle Leninin rintakuvalle.

Tekijöiden nimet

Pronssiin valettuna patsaan tekijän nimi

Asuiko Lenin mahdollisesti takana näkyvässä talossa?

Patsaan paljastustilaisuus pidettiin 26.8.1979 ja sen paljasti Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir Sobolev. Patsaan luovutuspuheen piti Viron kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri Karl Vaino. Patsaan vastaanotti Kotkan silloisen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arvi Forss. Paikalla oli myös joitakin itä-blokin valtioiden suurlähettiläitä ja maaherra Erkki Huurtamo.

Patsas ei valitettavasti ole säästynyt ilkivallalta, vaan se on useasti töhritty punaisella maalilla. Vieraillessamme paikalla se oli kunnossa. 

Päivitys 23.2.2018
Tekstissäni mainitsin Leninin asuneen tämän puiston läheisyydessä. Lukijani Ossi ilmoitti löytäneensä osoitteen Lenin Suomessa kirjasta. Leninin kortteeri sijaitsi kuvanveistäjä Vantusen yksikerroksisessa puutalossa osoitteessa Rautatienkatu 9. Se sijaitsee työväentalon läheisyydessä. 

Päivitys 14.7.2025

En ole käynyt paikalla edellisen kuvausreissun jälkeen, mutta eipä ole syytäkään. Tämä muistomerkki on siirretty salaiseen paikkaan talteen. Toivottavasti se olisi sulatettu ja siitä tehty uusia laattoja. Tuskinpa muistomerkin katoamisesta kukaan on pahoillaan, mutta voit lukaista aiheesta enemmän täällä. 

Nämä voisi poistella koko Suomen maasta, vaikka periaatteessa olenkin sitä vastaan. Historiassa kun ajoittain tapahtuu ylilyöntejä ja idiootteja nousee valtaan. Hekin silti jättävät jälkeensä historiaa, mitä jälkipolvet ei voi/saa pyyhkiä olemattomiin. Virheistä pitäisi ottaa oppia....

Kotka / Leninin puuttuva käsivarsi

Venäjänmaalta en enää esittele Leniniin liittyviä muistomerkkejä, mutta onhan niitä Suomessakin vaikka kuinka paljon. Useimmat ovat muistolaattoja paikoista joissa Lenin vieraili Suomessa oleillessaan, mutta on toki uudempaakin tuotantoa, kuten Kotkasta löytyvä teos Leninin puuttuva käsivarsi.

Leninin puuttuva käsivarsi

Savuke sormien välissä

Melko omituinen.....en ymmärrä tällaista

Teos syntyi osana Port of Kotka-taidenäyttelyä kesällä 1995. Tuolloin puolalainen kuvanveistäjä Krzysztof Bednarsk osallistui näyttelyyn tekemällään teoksella. Siinä pronssinen käsivarsi on asetettu punagraniittisen tolpan päähän. Väittävät teoksen kytkeytyvän samasta puistosta löytyvään Lenin muistomerkkiin. Arvannette jo etukäteen, mikä on huomisen päivän kohteeni?

Päivitys 15.7.2025

Tätäkään Leniniin liittyvää monumenttia ei kannata mennä katselemaan. Se on poistettu ja toivottavasti sulatettu. Poisto-operaatiosta voit lukaista täältä.

Uusikirkko / Halilan parantola ja Lenin

Kaikki loppuu aikanaan, kuten nämä Leninistä kirjoittamani tarinat. Tällä kertaa vuorossa on Uudellakirkolla sijainnut Halilan parantola, jossa Lenin vieraili 6 - 10.1.1918 eli hän kävi itsenäisen Suomen alueella. Vierailu olikin samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Muistoksi tästä vierailusta hänen patsaansa löytyy parantolan edustan puistosta ja muistolaatta vierailusta on kiinnitettynä rakennuksen seinään.

Liekö ruukun paikalla ollut joku monumentti

Halilan parantola toimi vuosina 1889-1940 Suomen ensimmäisenä tuberkuloosiin keskittyneenä parantolana. Ennen maamme itsenäistymistä Halila oli Venäjän keisarillisen hovin omistama ja sinne ei suomalaisilla ollut asiaa. Suomen valtio omisti paikan 1920-1940 ja venäläiset ovat jatkaneet paikan toimintaa tähän päivään saakka nimellä sanatori Sosnovy Bor.

Halilan parantola

Rakennukset ovat kunnossa

takapiha

Joku asukeista tykkää kuivatusta kalasta

Takapiha

Halilan parantolan perusti pietarilainen lääkäri von Dittman 1889. Muutamaa vuotta myöhemmin parantolan osti keisari Aleksanteri III ja siellä alettiin hoitamaan venäläisiä sotilaita. Vallankumouksen jälkeen potilaiksi hakeutui emigrantteja. Suomen itsenäistymisen jälkeen se otettiin uudelleen käyttöön lokakuussa 1920. Sen tärkeydestä venäläisille kertoo seikka, että Tarton rauhansopimukseen lisättiin artikla, missä puolet potilaspaikoista jätettiin venäläisten käyttöön seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Parantolalle 1920-luku oli muutenkin erikoista aikaa, koska täällä 450 hehtaarin kokoisella maa-alueella oli hoidettavana Suomen piikkiin entiset kenraalikuvernöörit Nikolai Gerard ja Vladimir von Boeckmann. Lisäksi parantolasta käytiin omistajuuskiista Nikolai II sisaren Xenia Aleksandrovna Romanovan kanssa. Hän piti aluetta omana perintönään, mutta pitkän oikeusjutun jälkeen suostui 15000 punnan korvaukseen, jonka Risto Ryti kävi viemässä Englantiin. Rahat salakuljetettiin maahan, joten Rytikin on tehnyt elämänsä aikana vilppiä.

Täällä Sosnovi borin, ent. Halilan parantolassa lepäsi 24.-27. joulukuuta 1917 ja 6.-9. tammikuuta 1918 V.I.Lenin

Laatat vieretysten

Pietarin kaupungin terveyskomitea. Pietarin kaupungin valtiollinen tuberkuloosiparantola "Sosnovi Bor"

Vuonna 1949 venäläiset avasivat parantolan uudelleen ja 1960 parantolan vanhat rakennukset suojeltiin. Lieneekö Leninin visiitillä ollut osuutensa asiassa?   

Niin, nyt tuli kirjoiteltua Halilasta, mutta Leninin osuus paikan menneisyydessä on vielä kertomatta. Hän nimittäin saapui Halilaan lomamatkalle lepäilemään vaimonsa Nadezda Krupskajan, sisarensa Maria Iljinitsnan ja Eino Rahjan kanssa 6.1.1918 nykyistä ajanlaskua. Kyseessä oli siis vierailu itsenäisessä Suomessa. Matkaan ei sisältynyt tällä kertaa draamaa eikä valeasuihin tarvinut turvautua. Rajanylityskin sujui hyvin, koska maiden välisestä rajasta ei ollut sovittu ja se oli matkalaisille avoin. 

Lenin kävelyllä Halilassa

Murhaajat myöhästyivät.....onneksi!!

Lenin majaili parantolassa neljä päivää, keskittyen kirjoittamaan, mikä taisikin olla hänen vahva osaamisalueensa? Lepo jäi kuitenkin melkoisen vähäiseksi, mutta Halila jäi silti Leninin mieleen. Lieneekö miettinyt sitä, kuinka Suomi ja suomalaiset kannattajatolivat häntä auttaneet nykyiseen asemaansa suuren Venäjänmaan hallitsijaksi... Ainakin Krupskaja muisteli myöhemmin miehensä miettineen pakovuosiaan Suomessa. 

Matka päättyi 10.1.1918, jolloin Lenin seurueineen lähti kohti hektistä Pietaria. Siellä häntä odotti perustuslakia säätävän kansalliskokouksen istunto, joka vaikuttaisi bolsevikkien vallansäilymiseen. Matka oli siis ohitse, mutta yksi mielenkiintoinen sivujuonne vieraiden lähtöön liittyy. Nimittäin pari tuntia seurueen poistumisen jälkeen, Halilaan saapuivat Nikolai Martjanov ja Jakov Tjagunov. Heidän tehtävänsä oli surmata Lenin. Mitä jos attentaatti olisi onnistunut ja etenkin kun se tapahtuisi Suomen alueella! Olisiko se vaikuttanut maamme historiaan? No näin ei onneksi käynyt ja murha jäi tekemättä. Seuraavan kerran surmaamista yritettiin 14.1.1918. Tuolloinkaan homma ei onnistunut, vaikka autoon osui useita luoteja.....

Pietari / Lenin panssariauton katolla

Suomen aseman edustalla on vielä yksi Leninin patsas, jonka väitetään olevan Neuvostoliiton ensimmäinen vallankumousjohtaja Leninille pystytetty muistomerkki. Mikäpä minä olen asiaa kiistämään, joten olkoon niin... 

Lenin keskellä itseleen nimettyä aukiota Suomen aseman edustalla

Sen ovat suunnitelleet kuvanveistäjä Sergei Jevsejevin sekä arkkitehdit Stsukon ja Hellfreich. Muistomerkki paljastettiin lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä eli 7.11.1926 nykyistä ajanlaskua. Se esittää huhtikuussa 1917 maanpaosta keski-Euroopasta palannutta bolsevikkijohtajaa, joka piti välittömästi saapumisensa jälkeen sankoille väkijoukoille puheen Pääoman viholliseksi nimetyn panssariauton päältä.

Suihkulähteet ovat komeat

Lenin panssariauton katolla

Historiallinen hetki pronssiin valettuna

Pronssinen 4,3 metriä korkea patsas seisoo 6,4 metriä korkean graniittijalustan päällä. Siinä kuvatun panssariauton jäähdyttimeen on kirjoitettu teksti "Eläköön koko maailman sosialistinen vallankumous! 17.4.1917"

Patsaan ympärillä olevan Leninin aukiolle on rakennettu 2000-luvulla suihkulähde kaunistamaan ympäristöä. Patsas koki kovia huhtikuussa 2009, jolloin jotkut idiootit kiinnittivät patsaan takaosaan pommin ja räjäyttivät sen aiheuttaen melkoista tuhoa patsaalle. Tämä Venäjän federaation suojelukohde kunnostettiin ja palautettiin paikalleen jalustalleen vuoden kunnostustöiden jälkeen.

Pietari / Veturi nro 293

Alkaa pikkuhiljaa olla Venäjän maalta kuvatut kohteet kääntyä loppusuoralle, kunnes taas ensi suvena suuntaan auton keulan uusille kuvausreissuille. Joitakin kohteita on vielä jäljellä, joten saavat julkaisuvuoron ennen kuin siirryn taas Kymenlaakson kohteiden pariin. Niitä sitten riittäkin vielä pitkäksi aikaa, kunnes on taas Karjalan kohteiden vuoro. Lopultahan blogin matkat tulevat päättymään Lappeenrantaan, jonka jälkeen aion kuvata uusia kohteita sitä mukaan kuin niitä ilmaantuu ja löydän vielä itsellenikin tuntemattomia kohteita.

Muutenhan tämä bloginpitäminen sujuu jo omalla painollaan ja se on tuonut minulle jonkin verran julkisuuttakin, mutta eipä tuo haittaa. Palaute on vuosien varrella vaihdellut haukuista kehuihin, mutta kyllähän ehdottomasti parasta ovat olleet saamani yhteistyökuviot Karjala-lehden kanssa. Niin, siellä julkaistaan joka toinen viikko yksi Karjalaa käsittelevä postaukseni hieman muokattuna. Onhan nyt sitten kokeiltu tuotakin asiaa.

Jalavan veturi nro 293 Pietarin Suomen asemalla

Aikaahan tähän harrastukseeni on mennyt ihan hemmetisti, mutta turha tuota nyt kait on liian tarkkaan laskea! Joku laittoikin minulle sähköpostia männä viikolla asiasta ja kysyi, että kauanko aion jaksaa vielä jatkaa blogin pyörittämistä. Kerrotaan sinulle, kuten muillekin, että ihan loppuun asti. Tästä on kuitenkin tullut mieluinen harrastus, vaikka aika ajoittain se vaikuttaakin raskaammalta kuin päätyöni historian opettajana. Tarkoitus on kuitenkin esitellä vielä melkoinen määrä kohteita, joten pysykäähän linjoilla...

Hankala kuvauskohde

Nyt kuitenkin jatketaan Leninin pakoreissuista vuonna 1917 kertovaa juttusarjaani ja siirrytään Pietariin Suomen asemalle, mistä lähtevät suurkaupungin kaikki Suomen suuntaan tulevat rautatielinjat. Sieltä löytyy seuraava kohteemme, vaikka vähän hypimmekin eri paikoissa ennen sinne pääsyä.

Viime kerralla jäimme siihen, kun Eino rahja saapui Viipuriin hakemaan Leniniä Pietariin. Pakomatka väliaikaisen hallituksen ajojahdilta vaati myös naamioitumista ja Lenin saikin jo Latukan talossa valeasun päällensä. Tällä kertaa hänellä oli yllään suomalaisen papin asu hattuineen ja kaapuineen, mikä joutui testiin Viipurin rautatieasemalla 20.10.1917 klo 14.25 heidän odottaessaan paikallisjunan lähtöä. Rahja puhui Leninille suomea epäluulojen välttämiseksi ja Leninin piti vastailla lyhyesti ei tai juu. Kaikki sujuikin matkalla hyvin, eikä heidän täytynyt paeta junasta.

Muistolaatta kertoo veturin historiasta

Junasta he poistuivat Raivolassa, missä oli edessä valepuvun vaihtaminen. Papin puku vaihtui veturin lämmittäjän asuun Hugo Jalavan ohjaamassa junassa, mitä veti veturi nro 293. Veturi oli sama, millä Jalava oli kuljettanut Leninin Suomeen muutamaa kuukautta aiemmin. Matka jatkui kohti Venäjää Leninin lapioidessa hiiliä ja Rahjan istuessa veturin takana olevassa vaunussa kaksi ladattua pistoolia taskuissaan. Sitä ei tarvitse kenenkään epäillä, että olisiko Rahja käyttänyt aseita tilanteen niin vaatiessa. Vastaus on kyllä!

Matkan vaarallisin osuus oli rajalinjan ylittäminen Valkeasaaressa(nykyisin Beloostrov). Täällä Jalava turvautui samaan kikkaan kuin edellisellä kerrallakin. Hän irroitti veturin ja vei sen vedenottopaikalle, tuoden sen junan eteen viime hetkillä. Veturimiesten passit jäi tarkistamatta. Rahja sen sijaan selvisi tarkastuksesta pistooleistaan huolimatta. Näin matka pääsi jatkumaan ja paluun pahin vaihe oli takana. Jalava oli nerokkaalla toiminnallaan jo kahdesti auttanut Leninin rajanylitse ilman passintarkastamista. 

Lasikaapin kyljessä oli toinenkin muistolaatta

"1917 heinäkuun tapahtumien jälkeen, jolloin väliaikainen porvarihallitus pani toimeen verisen terrorin, V.I.Leninin asema muuttui lainsuojattomaksi. Yli kuukauden hän piileskeli Petrogradin työläisten luona ja Siestarjoen läheisyydessä. Elokuun alussa 1917 kommunistisen puolueen keskuskomitea päätti lähettää Leninin Suomeen. 9. elokuuta illalla Vladimir Iljits tuli Udelnajan asemalle siestarjokelaisen tehdastyöläisen K.P. Ivanovin henkilöllisyyden turvin. Hän nousi nopeasti höyryjunaan nro 293 ja, kuten sovittu oli, alkoi täyttää velvollisuuttaan. Valkeasaaren rajanylityspaikalla, välttääkseen dokumenttien tarkastuksen, junankuljettaja G.E. Jalava ajoi veturin vedenottopaikalle  ja yhdisti sen takaisin junan eteen vain muutamaa minuuttia ennen junan lähtöä. Muutaman minuutin kuluttua raja jäi taakse. Tällä junalla Vladimir Iljits Lenin palasi laittomasti Petrogradiin 7. lokakuuta 1917 aloittaakseen aseellisen kansannousun valmistelun. Vuonna 1957 Suomen hallitus palautti historiallisen höyryveturi 293:n lahjana Neuvostoliitolle."

Valkeasaaren aseman jälkeisestä matkasta on vaihtelevaa tietoa, että nousiko Lenin junasta Udelnayan asemalla vai ajoiko perille saakka Suomen asemalle. Joka tapauksessa matkalaisia oli vastassa suomalainen Emil Kalske, joka toimitti matkalaiset uuteen turvapaikkaan Lesnoi-kadulle Viipurin kaupunginosaan. Siellä sijaitsi Pietarin neuvoston jäsenen Margareta Fofanovan koti, joka oli kuuluisan matkalaisen turvapaikkana seuraavat päivät aina 24.10.1917 saakka. Turvapaikka oli vain harvojen tiedossa, kuten Leninin puolison Nadezda Krupskajan ja lähettinä toimivan Eino Rahjan. Vallankumous oli enää kahden viikon päässä....

Leninin pakomatka jatkuu vielä kahden viikon ajan, mutta tämän enempää minulla ei ole kuvattuna pakoreissun kohteita, joten jokainen joutuu itse jatkamaan selvitystyötä. Toki muutama Leniniin liittyvä kohde minulla on plakkarissa, joten ne tietenkin julkaisen kaikki.

Niin, liittyyhän näihin Leninin junamatkoihin muistomerkkejäkin. Pietarin Suomen aseman laiturilta löytyy Leninin pakoretkillään käyttämä ja Hugo Jalavan ohjaama veturi nro 293. Se onkin saanut arvoisensa säilytyspaikan oikein lasikaapista, kuinkas muuten? Itse veturi on Suomen hallituksen Neuvostoliitolle lahjoittama 13.6.1957 ja arvaan lahjan olleen mieluinen... Lisäksi Suomen asemalta löytyy yksi iso muistomerkki, jonka tekijästä ja julkaisuajankohdasta minulla ei ole tietoa. Tekstin sentään käännätin venäjästä suomenkielelle tuolla aiemmin.

Lisäksi kesällä 2013 moottoripyöräreissulla törmäsin Petroskoissa Leniniä kuljettaneen Hugo Jalavan muistolaattaan, joka oli kiinnitetty erään talon seinään. Tarkkaa paikkaa en muista, mutta liekö tuolla nyt niin väliäkään... 

Hugo Jalavan muistolaatta

Viipuri / Lenin museo - Latukan talo

Viime kerralla Lenin oli Jalkalassa Parviaisen talossa piilossa, kunnes hänet siirrettiin kauemmaksi Suomeen turvaan. Matka alkoi Terijoelta ja päättyi Lahden visiitin kautta Helsinkiin, missä Lenin oli suomalaisten kodeissa piilossa yli kuukauden. Tilanne Venäjällä kehittyi kuitenkin kokoajan bolsevikeille suosiollisemmaksi, joten Lenin halusi siirtyä lähemmäksi Pietaria. Paluu Pietariin ei vielä kuitenkaan ollut mahdollinen, joten hänet päätettiin siirtää Viipuriin Juho ja Lyyli Latukan kotiin. Tämä ei ollut ensimmäinen visiitti Leninille Viipurissa, vaan hän oli asunut pari viikkoa hotelli Belvederessä vuonna 1906. Ehkä Lenin tunsikin kaupunkia entuudestaan....

Latukan talo

Vaatimattoman oloinen työläismökki

Pihamaalla on Leninin rintakuva

Talo pihan puolelta

Matka toteutettiin Suomen sosialidemokraattisen puolueen toimesta ja ainut epäonnistuminen oli matkan viivästyminen viikolla erinäisten ongelmien takia. Lopulta 6.10.1917(nykyinen ajanlasku) Lenin lähti matkalle suomalaisen kansanedustajan Evert Huttusen kanssa. Matka sujui kommelluksitta ja he saapuivat Viipuriin seuraavana aamuna 7.10.1917. Aluksi Huttunen vei Leninin kotiinsa osoitteeseen Vilkkeenkatu 17, mutta sinne Lenin ei voinut jäädä Huttusen lasten ja heidän kavereidensa takia. Vieraan esittely kirjailija Konrad Lehtimäkenä ei ollut uskottava, koska Lenin ei osannut suomea. Oli siis aika siirtyä eteenpäin.

Infotaulu tien varressa

"Tässä talossa Lenin asui ja työskenteli laittomasti syys-lokakuussa(vanha ajanlasku). Täältä hän johti bolsevikkipuoluetta ja aseelliseen kansannousuun valmistautumista."

Vielä saman päivän iltana Juhani(Juho) Latukka nouti Leninin Huttusilta ja vei hänet kotiinsa Aleksanterinkatu 15, joka nykyisin on Rubezhnaya ulitsa 15 Talikkalan kaupunginosassa. Juho ja puolisonsa Lyyli asuivat Lyylin isän, muurari Haikosen omistamassa talossa. Heillä oli käytössään huone ja keittiö talon toisessa päässä. Toisen päädyn kolme huonetta ja keittiö olivat Haikosen kuusi henkisen perheen käytössä. Leninin saapuessa talossa oli kuitenkin tilaa, koska paikalla olivat ainoastaan Lyylin sisar ja heidän nuorin veljensä. Muut olivat siirtyneet maaseudulle pakoon yhä pahenevaa elintarvikepulaa.

Lenin majaili täällä kaksi viikkoa

Pihalla oli toinenkin patsas....en tiedä kuka!

Talon asukkaat Juho ja Lyyli Latukka olivat aktiivisia työväenliikkeen edustajia. Juho toimi Viipurissa vuosina 1904-1918 ilmestyneen Työ-lehden toimittajana, sekä loppuvaiheessa Viipurin punakaartin päällikkönä. Lyyli sen sijaan toimi aktiivisesti työläisnaisliikkeessä. Maanalainen toiminta oli heille tuttua, koska Lenin ei ollut ensimmäinen vallankumouksellinen, joka heidän luonaan majaili. Aiemmin turvapaikan olivat saaneet muunmuassa Burenin, Ignatjeva ja Krasin. Heidän jälkeensä viimeiseksi jäi salanimeä Ivanov käyttänyt Lenin.

Lyyli Latukka kokkaa Leninille

Tässä Lenin kirjoitteli

Työpöytä

Leninin omakätisesti kirjoittama teksti työhuoneen pöydällä

Juho Latukan kirjasto oli Leninin käytössä

Huone on melkoisen vaatimaton, mutta kaikki tarpeellinen löytyi. Lenin oli Lyylin mielestä vaatimaton mies 

En tiedä kalusteiden alkuperäisyydestä, koska en ymmärtänyt opasta

Leninin saapumispäivänä Lyyli joutui työasioissa Helsinkiin ja pyysi sisartaan Hilduria huolehtimaan Leninistä. Heistä sukeutui nopeasti ystävät ja Lyylin palattua kotiin, Hildur kertoi Leninin olevan mukava ukko. Tuo mukava ukko käytti aikansa kirjoittamiseen ja aktiiviseen yhteydenpitoon Pietariin, koska aika oli muuttumassa bolsevikeille suosiollisemmaksi. Täällä Viipurissa Latukoiden tykönä hän sai kuitenkin levätä ja järjestää asiat mileisekseen Juho Latukan kamarissa.

Lenin vietti aikaa Latukoilla kaksi viikkoa, kunnes oli aika siirtyä Pietariin. Nyt taakse jäivät Viipurissa tehdyt kävelylenkit ja arkielämä suomalaisen perheen kanssa. Yhteiset ateriat ja keskusteluhetket jäivät taakse, kun Latukoiden taloon saapui Leninin luotettava kumppani Eino Rahja. Hänen tehtävänsä oli saada Lenin turvallisesti Pietariin. Lähtöpäivä oli 20.10.1917, joten kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin hän oli jo noussut Venäjän ykkösmieheksi. Suomalaisten apua hän oli tarvinut heinäkuun alusta asti, joten olisiko vallankumous onnistunut ilman meitä luotettavia suomalaisia?

Leninistä kertovia kylttejä on museossa lukuisia

Vanhoja valokuvia

Lyyli Latukka

Sisällissodasta kertova kyltti

Juho Latukasta löytyi myös kyltti

Latukoiden vaiheista löytyy infoa

Lyyli Latukan toimittama lehti

Latukoiden talo on toiminut vuodesta 1958 lähtien Lenin-museona, jonka nykyinen johtaja Nadezhda Zabavskaja on saanut museon heräämään ajan haasteisiin. Niinpä siitä onkin tullut myös monien suomalaisten vierailukohde Viipurissa. Myöskin museon omistaja Viipurin kaupunki on sijoittanut siihen resursseja. Isoimman työn on kuitenkin tehnyt museonjohtaja, joka on tutkinut Latukoiden kohtaloita Neuvostoliitossa. Se onkin ollut mahdollista vasta viime vuosina, koska Pietarin poliittisten dokumenttien arkisto on ollut Latukoiden tietojen osalta avoinna vasta vuodesta 2008 asti. Tuota ennen aineisto oli julistettu huippusalaiseksi.

Vaan, mikä oli Latukoiden kohtalo? Sisällissodan loppuvaiheessa Juho, Lyyli sekä Haikosen suku pakenivat Pietariin, missä heille tarjoutui mahdollisuus rakentaa sosialismia arvostettuina henkilöinä. Juhosta tuli Vapaus-lehden päätoimittaja ja Lyylistä SKP:n keskuskomitean huoltoryhmän lastenkodin johtaja. Loppuelämänsä Juho Latukka teki toimimalla Lännen vähemmistökansojen yliopiston suomalaisen sektorin vararehtorina. Työtä hän teki kuolemaansa saakka vuoteen 1925, jolloin hän kuoli vain 40-vuotiaana.

Talon vintillä tehdään nykyisin perinnetöitä

Lapset askartelevat täällä nukkeja jne....

Museon johtaja lahjoitti Williladylle Latukan talossa tehdyn käsinuken

Lyyli jatkoi työuraansa Työläis- ja talonpoikaisnainen-lehden(myöhemmin Neuvostonainen)vastaavana toimittajana vuosina 1925-1936. Lisäksi hän opetti leninismiä Leningradissa. Käänne huonompaan tapahtui 1936, jolloin hänet erotettiin työpaikastaan ja puolueesta. Syyte oli se, että hän oli majoittanut kotonaan "vihollisten lapsia". Kyseessä olivat Leniniä Helsingissä piilotelleen Kustaa Rovion poika ja Leninin tuttavan Oskari Tokoin tytär. Ilmeisesti Leninin majoittaminen ei ollut ongelma? Syylliseksi hänet kuitenkin todettiin ja ammuttiin maaliskuussa 1938.

Auton saa parkkiin museon eteen

Ihmetyttää nämä Stalinin vainot, koska kuka nyt olisi ollut luotettavampi kommunisti kuin Suomesta pakoon lähteneet punaiset - ainakin Leniniä henkilökohtaisesti suojelleet henkilöt. Ei mene jakeluun, mutta Stalin oli Stalin ja järkeä todellakaan kaikissa hänen toimissaan ollut....