Pietari / Veturi nro 293

Alkaa pikkuhiljaa olla Venäjän maalta kuvatut kohteet kääntyä loppusuoralle, kunnes taas ensi suvena suuntaan auton keulan uusille kuvausreissuille. Joitakin kohteita on vielä jäljellä, joten saavat julkaisuvuoron ennen kuin siirryn taas Kymenlaakson kohteiden pariin. Niitä sitten riittäkin vielä pitkäksi aikaa, kunnes on taas Karjalan kohteiden vuoro. Lopultahan blogin matkat tulevat päättymään Lappeenrantaan, jonka jälkeen aion kuvata uusia kohteita sitä mukaan kuin niitä ilmaantuu ja löydän vielä itsellenikin tuntemattomia kohteita.

Muutenhan tämä bloginpitäminen sujuu jo omalla painollaan ja se on tuonut minulle jonkin verran julkisuuttakin, mutta eipä tuo haittaa. Palaute on vuosien varrella vaihdellut haukuista kehuihin, mutta kyllähän ehdottomasti parasta ovat olleet saamani yhteistyökuviot Karjala-lehden kanssa. Niin, siellä julkaistaan joka toinen viikko yksi Karjalaa käsittelevä postaukseni hieman muokattuna. Onhan nyt sitten kokeiltu tuotakin asiaa.

Jalavan veturi nro 293 Pietarin Suomen asemalla

Aikaahan tähän harrastukseeni on mennyt ihan hemmetisti, mutta turha tuota nyt kait on liian tarkkaan laskea! Joku laittoikin minulle sähköpostia männä viikolla asiasta ja kysyi, että kauanko aion jaksaa vielä jatkaa blogin pyörittämistä. Kerrotaan sinulle, kuten muillekin, että ihan loppuun asti. Tästä on kuitenkin tullut mieluinen harrastus, vaikka aika ajoittain se vaikuttaakin raskaammalta kuin päätyöni historian opettajana. Tarkoitus on kuitenkin esitellä vielä melkoinen määrä kohteita, joten pysykäähän linjoilla...

Hankala kuvauskohde

Nyt kuitenkin jatketaan Leninin pakoreissuista vuonna 1917 kertovaa juttusarjaani ja siirrytään Pietariin Suomen asemalle, mistä lähtevät suurkaupungin kaikki Suomen suuntaan tulevat rautatielinjat. Sieltä löytyy seuraava kohteemme, vaikka vähän hypimmekin eri paikoissa ennen sinne pääsyä.

Viime kerralla jäimme siihen, kun Eino rahja saapui Viipuriin hakemaan Leniniä Pietariin. Pakomatka väliaikaisen hallituksen ajojahdilta vaati myös naamioitumista ja Lenin saikin jo Latukan talossa valeasun päällensä. Tällä kertaa hänellä oli yllään suomalaisen papin asu hattuineen ja kaapuineen, mikä joutui testiin Viipurin rautatieasemalla 20.10.1917 klo 14.25 heidän odottaessaan paikallisjunan lähtöä. Rahja puhui Leninille suomea epäluulojen välttämiseksi ja Leninin piti vastailla lyhyesti ei tai juu. Kaikki sujuikin matkalla hyvin, eikä heidän täytynyt paeta junasta.

Muistolaatta kertoo veturin historiasta

Junasta he poistuivat Raivolassa, missä oli edessä valepuvun vaihtaminen. Papin puku vaihtui veturin lämmittäjän asuun Hugo Jalavan ohjaamassa junassa, mitä veti veturi nro 293. Veturi oli sama, millä Jalava oli kuljettanut Leninin Suomeen muutamaa kuukautta aiemmin. Matka jatkui kohti Venäjää Leninin lapioidessa hiiliä ja Rahjan istuessa veturin takana olevassa vaunussa kaksi ladattua pistoolia taskuissaan. Sitä ei tarvitse kenenkään epäillä, että olisiko Rahja käyttänyt aseita tilanteen niin vaatiessa. Vastaus on kyllä!

Matkan vaarallisin osuus oli rajalinjan ylittäminen Valkeasaaressa(nykyisin Beloostrov). Täällä Jalava turvautui samaan kikkaan kuin edellisellä kerrallakin. Hän irroitti veturin ja vei sen vedenottopaikalle, tuoden sen junan eteen viime hetkillä. Veturimiesten passit jäi tarkistamatta. Rahja sen sijaan selvisi tarkastuksesta pistooleistaan huolimatta. Näin matka pääsi jatkumaan ja paluun pahin vaihe oli takana. Jalava oli nerokkaalla toiminnallaan jo kahdesti auttanut Leninin rajanylitse ilman passintarkastamista. 

Lasikaapin kyljessä oli toinenkin muistolaatta

"1917 heinäkuun tapahtumien jälkeen, jolloin väliaikainen porvarihallitus pani toimeen verisen terrorin, V.I.Leninin asema muuttui lainsuojattomaksi. Yli kuukauden hän piileskeli Petrogradin työläisten luona ja Siestarjoen läheisyydessä. Elokuun alussa 1917 kommunistisen puolueen keskuskomitea päätti lähettää Leninin Suomeen. 9. elokuuta illalla Vladimir Iljits tuli Udelnajan asemalle siestarjokelaisen tehdastyöläisen K.P. Ivanovin henkilöllisyyden turvin. Hän nousi nopeasti höyryjunaan nro 293 ja, kuten sovittu oli, alkoi täyttää velvollisuuttaan. Valkeasaaren rajanylityspaikalla, välttääkseen dokumenttien tarkastuksen, junankuljettaja G.E. Jalava ajoi veturin vedenottopaikalle  ja yhdisti sen takaisin junan eteen vain muutamaa minuuttia ennen junan lähtöä. Muutaman minuutin kuluttua raja jäi taakse. Tällä junalla Vladimir Iljits Lenin palasi laittomasti Petrogradiin 7. lokakuuta 1917 aloittaakseen aseellisen kansannousun valmistelun. Vuonna 1957 Suomen hallitus palautti historiallisen höyryveturi 293:n lahjana Neuvostoliitolle."

Valkeasaaren aseman jälkeisestä matkasta on vaihtelevaa tietoa, että nousiko Lenin junasta Udelnayan asemalla vai ajoiko perille saakka Suomen asemalle. Joka tapauksessa matkalaisia oli vastassa suomalainen Emil Kalske, joka toimitti matkalaiset uuteen turvapaikkaan Lesnoi-kadulle Viipurin kaupunginosaan. Siellä sijaitsi Pietarin neuvoston jäsenen Margareta Fofanovan koti, joka oli kuuluisan matkalaisen turvapaikkana seuraavat päivät aina 24.10.1917 saakka. Turvapaikka oli vain harvojen tiedossa, kuten Leninin puolison Nadezda Krupskajan ja lähettinä toimivan Eino Rahjan. Vallankumous oli enää kahden viikon päässä....

Leninin pakomatka jatkuu vielä kahden viikon ajan, mutta tämän enempää minulla ei ole kuvattuna pakoreissun kohteita, joten jokainen joutuu itse jatkamaan selvitystyötä. Toki muutama Leniniin liittyvä kohde minulla on plakkarissa, joten ne tietenkin julkaisen kaikki.

Niin, liittyyhän näihin Leninin junamatkoihin muistomerkkejäkin. Pietarin Suomen aseman laiturilta löytyy Leninin pakoretkillään käyttämä ja Hugo Jalavan ohjaama veturi nro 293. Se onkin saanut arvoisensa säilytyspaikan oikein lasikaapista, kuinkas muuten? Itse veturi on Suomen hallituksen Neuvostoliitolle lahjoittama 13.6.1957 ja arvaan lahjan olleen mieluinen... Lisäksi Suomen asemalta löytyy yksi iso muistomerkki, jonka tekijästä ja julkaisuajankohdasta minulla ei ole tietoa. Tekstin sentään käännätin venäjästä suomenkielelle tuolla aiemmin.

Lisäksi kesällä 2013 moottoripyöräreissulla törmäsin Petroskoissa Leniniä kuljettaneen Hugo Jalavan muistolaattaan, joka oli kiinnitetty erään talon seinään. Tarkkaa paikkaa en muista, mutta liekö tuolla nyt niin väliäkään... 

Hugo Jalavan muistolaatta