Joskus tuntuu, ettei näille hautausmaille ja sankarihautausmaille löydy loppua blogissani. Yhä uudelleen joudun esittelemään kohteita, jotka saavat minut pitämään itseäni onnekkaana. Minä synnyin vuonna 1965 ja koko elämäni olen saanut nauttia täystyöllisyydestä sekä muista hyvinvointivaltion eduista. Ainoastaan 1990-luvun lamavuodet ja vuoden 2008 finanssikriisi ovat hankaloittaneet elämääni irtisanomisten takia, mutta niistäkin selvisin vihellellen läpi, vaikka lopputilit osuivatkin kohdalleni molemmilla kerroilla.
 |
| Jäähyväiset aseveljelle |
Kaikki suomalaiset eivät sen sijaan ole päässeet nauttimaan vastaavista eduista, vaan ovat joutuneet ase kourassa puolustamaan tätä maata, jotta edes jälkipolvet ovat saaneet elää itsenäisessä maassa. Heistä osa ei todellakaan olleet onnekkaita ja heistä 163 lepää ikiuntaan Elimäen sankarihautausmaalla kirkon kupeessa. Siellä on hautatyynyjen keskellä Elimäen kunnanvaltuuston asettaman sankarihautatoimikunnan esityksestä toteutetun patsashankeen lopputulemana pystytetty sankaripatsas, Uhri. Tunnetaan toki myös nimellä jäähyväiset aseveljelle.
 |
| Elimäen sankarihautausmaa syyskuussa 2017 |
 |
| Pitkät rivit sankareita |
Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen suunnitteli tämän pronssipatsaan, joka on kunnianosoitus sekä talvi- että jatkosodassa kaatuneille sankarivainajille. Lopullisen valutyön toteutti Taidevalimo Halonen ja patsas paljastettiin 6.7.1952.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita