Kouvola / Veistospuisto

Loman viimeinen päivä ja huomenna on taas edessä paluu sorvin ääreen, vaikka mielelläni olisinkin jatkanut tätä velttoilua ja löysäilyä. No, koska työt alkaa niin jotain on pikkuhiljalleen saatava myös päätökseen. Edessä on enää tämän blogin alasajo sekä viimeisten kohteiden esittely. Tarkoitukseni on näet päättää tämä blogi 20.12.2020, joka sattuu olemaan myös oma synttäripäiväni. Voinko parempaa 55-vuotissyntymäpäivälahjaa saadakaan? Niin, unohtaa ei sovi myöskään edellisehtoona Kaukaan Kisakrouvissa pidettyjä illanistujaisia... Blogi on siis kääntymässä loppusuoralle. Onko tämä lopullista? No, tuskinpa vain! Ainahan näitä kohteita paljastellaan lisää ja kyllä minä aion niitä esitellä myös jatkossa. Tuskin kuitenkaan säännöllisesti, mutta mistäs tuon tietää?

Tämä blogini näillä näkymin viimeinen kohde Kouvolasta nyt on aivan joutava, mutta periaatteenihan on aina ollut julkaista kohde, jos kuvat tuli napattua. Näin tälläkin kertaa....

Kyseessä on Veistospuisto Tykkimäen huvipuiston pääsisäänkäynnin edessä. Puisto on toteutettu vuosina 2008 - 2010 ja se on Ilkka O. Lehtisen suunnittelema ja toteuttama. Puisto sisältää seuraavat veistokset: Vahtimestari, Vauhdin hurma, Kehitys, Suuri unelma ja Kehto.  Minähän en tietenkään kuvannut kaikkia, joten näillä mennään.... Ai niin, ensi viikosta eteenpäin siirrytään luovutettuun Karjalaan, kunnes lopuksi blogi palaa juurilleen Lappeenrantaan. Tänne matka myös näillä näkymin tulee päättymään!

Tykkimäki on aikoinaan ollut taistelujen keskellä

Veistospuisto Tykkimäen pääsisäänkäynnin edessä

Kehitys

Kehitys

Willimiehen Suuri unelma on kasvaa isoksi

Kouvola / Enkeli

                                                Jope Ruonansuu Enkeleitä toisillemme

Perhana, taas Suomi menetti yhden huumorimiehen. Tosikoita ja änkyröitä meillä riittää, mutta iso tilaus on miehille, anteeksi henkilöille, jotka osaavat saada ihmiset nauramaan. Se taito tällä Ruonansuun Jopella oli. Minua ainakin nauratti hemmetisti Jopen biisit, jotka olivat ajankohtaisia ja ennen kaikkea tarttuvia rallatuksia..... Osanotto ja kepeitä multia.

Kesä sen sijaan kääntyy itseni kohdalta lopuilleen ja töiden alkaminen häämöttää. Onneksi en ole asiaa pahemmin miettinyt, enkä ennen 10.8 alkavaa työputkea sitä aio miettiäkään. Kaiken pitäisi olla valmista tai ainakin melkein.... Mielenkiintoinen kouluvuosi on kuitenkin alkamassa, koska kukaan ei tiedä syksyn kuvioista. Itse olen ainakin valmis etäopetukseen vaikka koko talveksi.  

Seppäsen enkeli

Työasioista nyt sen ihmeempää, mutta pärinärintamalla tapahtuu! Huomisaamuna aion päräyttää Kawasakilla Joensuun kautta Raatteentielle. Nyt on siis aika testata kuinka perse kestää! Nyt aion siis ajaa moottoripyörällä sen rautaperseajon, joka on kummitellut mielessäni jo vuosia. Tälle vuodelle saa tosin riittää nössöjen rautaperseajo eli 1000km/24h. Ensi suvena vaihdetaan sitten kilometrit maileihin ja hankitaan oikein diploomi! No, toivotaan ettei kaluston laukeaminen estä lupaavaa yritystäni..... Tuon reissun jälkeen saatan sitten pitää viikon tauon kurvailuissa.

Samalta pihalta löytyy myös Pyhäkoulutyön 200-vuotisjuhlan muistolaatta puunjuurelta

Pyhäkoulupuu

Ruonansuun Jope on nyt taivaassa enkeleiden seurassa ja päivän kohdekin on enkeli. Anjalan seurakuntakodin pihamaalla sijaitsee enkeliteos, jonka taiteenharrastaja Vilho Seppänen teki teräslevystä joskus 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Teos on mielestäni hieno ja valitettavasti myös melkoisen ajankohtainenkin.....  

Lappeenranta / Nautiluksen sukeltajaukko

Ilmeisesti kolusin Lappeenrannan blogini Willimiehen jäljillä alkuaikoina melkoisen tarkkaan. Uusia kohteita on ollut melkoisen haastava löytää ja kaikki nyt esittelemäni kohteet eivät ole muistomerkkejä, vaan olen joutunut vähän "tiputtamaan" vaatimustasoa näillä blogini päättävien kohteiden osalta. Mukaan pääsee nyt sellaisiakin kohteita, joita en vielä viisi vuotta takaperin kuvitellutkaan julkaisevani. No tämän päivän kohde ei tosin silloin ollut vielä olemassakaan. Kyseessä on näet uuden ravintola Nautiluksen pihamaalla kököttävä pronssinen sukeltajaukko veistos. No, onhan tämä komea, kuten miljöökin, missä sukeltajaukko köllöttää....

Arvokiinteistön julkisivu Saimaalle päin

Reilu vuosi takaperin Ainonkadun ja Neulasepänkadun kulmauksessa avattiin suuren peruskorjauksen jälkeen ravintola Nautilus, jonka rakennus on aina ollut mielestäni upea kuten monien muidenkin lappeenrantalaisten mielestä. Yhdessä vaiheessa tämän upean kiinteistön omistajat jopa suunnittelivat sen purkamista ja viisikerroksisen kerrostalon rakentamista sen tontille. Onneksi meillä Museovirasto, joka voi estää tällaiset typeryydet. Niinpä lopulta löytyi venäläistä rahaa, millä kiinteistö kunnostettiin ja avattiin uusi ravintola. 

Kyseisen arvokiinteistön historia on myös melkoisen värikäs. Se rakennettiin 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa pappilaksi. Kauaa se ei kuitenkaan tätä tehtävää hoitanut, vaan tilalle tuli naapurissa ollut oluttehdas, joka osti kiinteistön toimistokseen. Siinä kerkesikin toimia niin Lappeenranta ja Lauritsala OY:n panimojen toimistot. Kerrankin on työläisten tilit laskettu arvokkaassa ympäristössä. Lopulta toimintaa jatkanut Hartwall osti kiinteistön 1960-luvulla.

Ravintolan edustalla istuu penkillä sukeltajaukko

Arvokiinteistöön pääsee nykyisin sisään lounaan hinnalla.....kallista!

Lopulta kaljantekeminen loppui Lappeenrannan satamassa ja rakennus siirtyi Kari ja Ritva Kakon omistukseen 1990-luvun alkupuolella. Rakennus peruskorjattiin ja se toimi heidän asuntonaan ja insinööritoimistonsa päämajana. Kauaa ei kuitenkaan mennyt kun muutoksia meinasi tulla. Venäjän suurlähettiläs Derjabin, kyllä se sama mies, ihastui taloon. Hän halusi muutta talon Venäjän konsulaatiksi. Kaupungin asukkaat vastustivat hanketta ja se ei toteutunut. Nykyisinhän tuo olisi kaiketi läpihuutojuttu!

Pronssinen sukeltajaukko

Lieneekö tekijän nimi.....

bloggari näyttää kääpiöltä sukeltajaukon rinnalla

Lopulta talo päätyi 2000-luvun alussa helsinkiläisille veljeksille Harry ja Klaus Damstenille. Sitä en tiedä möivätkö he talon venäläiselle ravintolayrittäjälle vai onko se vuokralla. Onneksi se kuitenkin kaunistaa maisemaa vielä tänäkin päivänä.... Niin ja saivatpa pihaan hankituksi pronssisen sukeltajaukko veistoksenkin!

Päivitys 5.9.2025

Rakennus on hiljentynyt ja lounaalla kävijät kadonneet, mutta sukeltajaukko on vielä paikallaan. Kuka sitten tämän kiinteistön ukkoineen omistaakin, niin onneksi eivät ole myyneet sulatukseen komeaa patsasta.....

Imatra / Vuoksenniskan koulu

Tällä kertaa isketään kaksi kärpästä yhdellä kertaa ja esitellään kaksi kohdetta Vuoksenniskan koululta Imatralta. Itsehän olen ammatiltani historianopettaja ja kai minun jo viran puolestakin pitäisi olla kiinnostunut koulusta, mutta jotenkin näistä kohteista kumpikaan ei minua erityisemmin nappaa! Suurin syy siihen lienee se, että odotan jo kiihkeästi pääseväni esittelemään oman kotikaupunkini Lappeenrannan kohteita ja muutenkin ajatukset alkavat olla blogin päätöksessä! Juhlallisuudethan aloitan 20.12.2019, jolloin liki kahdeksan vuoden bloggaaminen tulee päätökseen. Olen meinaan kiertänyt melkoisen määrän muistomerkkejä blogin kohdealueelta. Aloittaessa en ikinä uskonut niitä olevan näin paljon.....

Pääoven vieressä sijaitseva laatta

Funkkista Vuoksenniskalla

Nykyisinhän on tavoitteena rakentaa oppimispolku mahdollisimman helpoksi aina eskarista yhdeksännen luokan kevääseen, jolloin haastavat nivelvaiheet jäisivät pois. Samaan on pyritty Vuoksenniskan koulussakin, missä nykyisin upeassa funkkistalossa opiskelevat 5-9-luokat, kun taas pienemmät saivat uuden rakennuksen samalle tontille, missä 1-4-luokat aloittivat syksyllä 2019. 

Nykyinen isompien oppilaiden funkkiskoulu rakennettiin aikoinaan ja otettiin käyttöön 1960, jolloin tiloissa aloitti Vuoksenniskan yhteiskoulu, jonka juuret ovat vuodessa 1943. Tuota matkaa kesti aina vuoteen 1975, jolloin yhteiskoulu lopetti tiensä ja tilalle tuli Niskan Yläkoulu ja lukio. Tässä rakennuksessa kuitenkin muistetaan korostaa juuria, eikä koulun historiaa ole haluttu unohtaa. Koulun pääovilla onkin muistolaatta, joka sanoo:"Vuoksenniskan yhteiskoulu 1943–1975"

Vuoksenniskan uusi koulu

Prosenttitaidetta

Jarkko Liutun Horisontti

Poika istuu puun oksalla

Sen sijaan Vuoksenniskan pienimmät oppilaat sijoitettiin tästä syksystä(2019) aivan tuliterään koulukiinteistöön, joka aloitti toimintansa. Imatra on kaupunki, joka on ottanut periaatteekseen prosenttitaiteen, elikkä julkisten rakennusten kustannuksesta yksi prosentti käytetään kiinteistöön hankittavaan taiteeseen. Tämä periaate on mielestäni aivan loistava periaate, josta oma kotikaupunkini Lappeenranta voisi ottaa mallia!

Piha-alueelle nurmikon keskelle nousi parissa päivässä entisen Vuoksenniskan koulun oppilaan Jarkko Liutun teos "Horisontti". Jarkko laati kolme vaihtoehtoista mallia, joista koulun oppilaskunta ja taidetyöryhmä valitsivat mielestään parhaan vaihtoehdon. Teokseksi valikoitui Horisontti, joka oli myös Liutun oma suosikki.

Ruokolahti / Soidin

Willimies ei ole tunnetusti nykytaiteen ystävä, minkä takia olenkin saanut vuosien varrella kitkeriä kommentteja kirjoituksistani, jotka koskevat nykytaidetta. Viimeisimpänä piikkinä lienee joitakin kuukausia takaperin saamani kuittailu Parikkalan Piikapatsaasta. Tuolloinhan kerroin sen olevan mielestäni ruma, enkä saamastani kritiikistä huolimatta aio muuttaa mielipidettäni. Mielestäni se on yhä edelleen ruma!

Tämän päivän kohde, Ruokolahden museon pihammaalla sijaitseva Soidin jakaa vähän mielipidettäni teoksen kauneusarvoista. Toisaalta en siis erityisemmin pidä nykytaiteesta, mutta toisaalta arvostan kierrättämistä ja teoksen historia-arvoja. Koska tarkoitukseni ei kuitenkaan ole toimia kriitikkona, niin aion keskittyä tämän Soidin-teoksen osalta vain faktatietoihin!

Soidin

Teos on Ruokolahti-seuran, Kaikun ja Taideyhdistyksen yhdessä toteuttama ulkomuseoalue eläväksi hankkeen taideteos, jonka kustannuksia on ollut tukemassa myös EU:n maatalousrahasto ja Leader. Näillä eväillä saatiin teos toteutetuksi ja paljastetuksi museon pihamaalla 24.7.2017. Osaltaan teos on myös osa Suomi 100 vuotta ja Ruokolahtiseuran 70-vuotisjuhlallisuuksia. 

Veistoksen suunnitteluryhmässä olivat Ruokolahden Taideyhdistyksen Riitta Pellinen ja saman yhdistyksen jäsenistä Pirkko Tuomainen, Markku Nurmi ja Airi Havia. Toteutuksesta vastasi ruokolahtelainen Antti Eerola, jonka vanhoista lahjoitetuista maatalouslaitteista kasaama kokonaisuus esittää kolmea soitimella olevaa lintua. Ajan hammas näkyy näissä ruosteisissa metalliosissa ja oikeastaan ne sopivat tähän teokseen.

Paljastustilaisuudessa oli läsnä parisataa ihmistä, jotka kuuntelivat juhlapuhujien puheet kiinnostuneina. Puheet pitivät oman pitäjän kansanedustaja Suna Kymäläinen ja Taideyhdistyksen Riitta Pellinen.

Kotka / Tuulen viemää

Taas on se aika vuodesta kun sähkömittari pyörii laakerit punaisena. Kaikki paikat on valaistu mitä moninaisimmin valoin ja kaikesta huomaa, että juhla nimeltä joulu on taas lähestymässä. Itse olen jo lahjani ostanut ja voin sanoa, että niitä ei paljoa ole! Willimies ei vaan ole mikään joulu- eikä juhlaihminen. Minulla on jo kaikkea, joten en tarvitse mitään kummoista. Jos tarvetta ilmenee, niin sitten minä shoppaan tarvitsemani tavarat ihan itse. Tuleepahan ainakin sellainen mitä tarvitsen. Nyt oikeastaan ainut mitä tarvitsisin, olisi uusi tuulisähköllä toimiva sähkösopimus, koska olen ihan aidosti huolestunut ympäristön tilasta.

Tuulen viemää on kiinnitetty edessä näkyvän talon seinään

Kotkassa tämä asia onkin huomioitu, joten sieltä löytyy tuuliaiheinen veistos erään talon seinästä. Kyseessä on Tommi Toijan maalatusta pronssista ja lasikuidusta tehty Tuulen viemää veistos. Siinä poika on saanut reippaan ilmalennon tuulen takia. Saa siinä pikkupoika pitää narusta kiinni, ettei ilmapallo vie häntä minnekään isompaan vaaratilanteeseen....

Tuulivoimassa on potkua.....

Silmät ymmyrkäisinä

Veistos on kiinnitetty rakennuksen seinään vuonna 2011.

Kotka / Vesitorso, veden vartija ja vedestä lähtenyt

Kotka on itseni niin rakastaman nykytaiteen Mekka. Mitä erilaisimpia veistoksia on pystytetty eri puolille kaupunkia ja veistospromenadille. Ihan tyylikkäitähän noista osa on, mutta kun en vaan oikein ymmärrä niiden ideaa. Tässä kohtaa kulttuurintuntemuksessani lienee joku vinksallaan...

Hiirosen teos

Sapokan puiston alueelta löytyy myös yksi nykytaiteellinen teos, joka sijaitsee 14.6.2017 tekijänsä mukaan nimetyllä aukiolla. Kyseessä on kuvanveistäjä Eero Hiironen, joka on kansainvälisestikin kuuluisa töistään. Hän käyttää materiaalina happoterästä ja yleensä teoksiin liittyy kliinteästi vesielementti.

Niin täällä Sapokassakin, missä hänen teoksensa Vesitorso, Veden vartija ja vedestä lähtenyt on sijainnut vuodesta 2006. Valitettavasti kotkalaisetkaan eivät tunnu ymmärtävän tämän taideteoksen päälle, vaan se koki jokunen viikko takaperin ilkivaltaa. Kuvat runnellusta teoksesta löydät täältä.

Hiironen tunnetaan Kotkassa ja ulkomailla

Kotka / Viestejä ystäville

Työpäivät kääntyvät loppusuoralle ja pientä piristymistä on mielialassani havaittavissa. Muutama päivä vielä ja sitten edessä aukeaa kesäloma. Kesällä tarkoitukseni on saada kuvattua mahdollisimman paljon kohteita ensi talven varalle. Sitten edessä häämöttää kyllä loppusuora tälle blogillekin. Minkäs sille mahtaa, että kohteetkin loppuvat aikanaan...

Viestejä ystäville

Pieni huolestuminen alkaa myös hiipiä selkärankaan, että mitä tekisin tämän jälkeen. Ainakaan yhtä suuritöiseen urakkaan en enää ilmaiseksi ryhdy, joten ehkä käytän itseltäni säästyneen ajan johonkin mukavaan ja kivaan, kuten moottoripyöräilyyn, kalastukseen ja uuden harrastuksen opetteluun? Kuka sitä vielä tässä vaiheessa voi tietää, mitä tekee kahden vuoden kuluttua... Olisikohan jo aika alkaa lähetellä viestejä ystävilleni siitä, että olisiko teillä töitä minulle?

Liekö tuo yläosa se kukkapuska?

Viestejä ystäville on myös veistos Kotkan Karhulan keskustassa. Tämä seitsemän metriä korkea happoteräksestä tehty veistos välittää tekijänsä Antti Maasalon mielestä positiivisia viestejä ja ojentaa lopulta kukkapuskan, kuten tekijä avajaistilaisuudessa kertoi vuonna 2002. Teoksen suunnittelun lähtökohtana oli valaistuksen, mittasuhteiden, liikenteen ja ihmisten liikkumisen huomioiminen. Sen keskeinen merkitys on toimia porttina ihmisvirralle, joka siirtyy torille.

Veistoksessa on myös kaiverruksia, mutta ne eivät myrskypäivänä ottamissani valokuvissa näy. Pahoittelut siitä. 

Kotka / Portsari ja kaksonen

Ajattelin esitellä kaikki Kotkasta kuvaamani nykytaideteokset yhtäkyytiä pois kuljeksimasta. Tässä kaupungissa niitä tuntuukin riittävän, enkä ole kaikkia edes vaivautunut kuvaamaan, koska en oikein ymmärrä nykytaidetta. Pakko sanoa, että niin tälläkin kertaa.

Portsari ja kaksonen

Vuodesta 1995 lähtien on Karhulan uimahallin edustalla sijainnut Esko Heikkilän teräksestä valmistama veistos Portsari ja Kaksonen. Olen elämäni aikana törmännyt muutaman kerran portsareihin ja tunnen jopa kaksosiakin, mutta nyt olen äimänkäkenä. Kumpi on kumpi, näistä Heikkisen veistoksista?

Happoterästä uimahallin edessä

Tämä teos on ollut osa Kotkan kaupungin Karhula kauniiksi-projektia. 

Kotka / Ovidiuksen tanssi

Maanantaiaamu ja viimeinen työviikko pärähtää käyntiin. Kylläpä lomaa on jo tovi odoteltukin, mutta nyt sen alkaa pikkuhiljaa itsekin uskomaan, että se alkaa! En osaa sanoa, että mikä tästä kuluneesta lukuvuodesta on tehnyt niin rankan, mutta sitä se vaan on ollut. Toivottavasti seuraava olisi helpompi. Mukavaahan teinien kanssa toimiminen on ollut ja tulee olemaan takuulla ensi lukuvuonnakin, mutta nykyään se on vaan osa koko työstä. Turhat kokouksissa ja palavereissa istumiset ovat erilaisten teematapahtumien lisäksi kaikkein raskaimpia. Ehkä koulujen eteenkin pitäisi pystyttää omat Ovidiuksen tanssit?

Ovidiuksen tanssi sijaitsee ravintolan ja teatterin sisäänkäynnin välissä

Kotkan kaupunginteatterin pihamaalla on nimittäin teos nimeltään Ovidiuksen tanssi. Se voitti 2004 teatterin lisärakennuksen yhteydessä pidetyn veistoskilpailun ja lopulta tämä Olli Manteren diabaasista ja happoteräksestä toteutettu veistos paljastettiin 31.10.205. Itse en ymmärtänyt paikalla käydessäni, enkä myöhemmin kuvia katsellessani sen tarkoitusta, joten laitan alle taiteilijan oman selityksen, missä hän kertoo teoksen idean.

Kivenmurikat hapokkaiden putkien päissä....

”Teos koostuu yhdeksästä ympyrän muotoon asetetusta painopisteestään nostetusta kivestä, ”muodonmuutoksen tanssista”, veden lailla heijastavasta haponkestävästä teräsympyrästä seinällä ja valosta, joka tämän teräspeilin kautta valaisee kivien metamorfoosin. Luonnon ja sattuman muovaamien kivien metamorfoosit leikkivät ajatuksella kivestä ikuisuuden, painon ja stabiliteetin symbolina. Ympyrästä tulee muodonmuutoksen tanssi.

Tultaessa teatterin pihalle Ruotsinsalmenkadun kautta, kävellään ”metamorfoosiheijastuksen ja haluttaessa myös ”muodonmuutoksen tanssin” läpi. Teoksen ajatus on virittää katsoja teatterin magialle ja ajatukselle, että kaikki on mahdollista.”

Kotka / Pylväspyhimykset

Pikku hiljaa raskas toukokuu alkaa kääntyä lopuilleen ja viikon päästä olen kesälomalla. Melkoisesti on joutunut rasittamaan itseään äärimmilleen, jotta olen saanut työn ja vapaa-ajan aikataulut soviteltua kohdalleen. Lisäksi olen liki päivittäin käynyt katsomassa itselleni rakasta sairaalassa makaavaa immeistä. Joskus tuntui, että jotain pitää jättää väliin, mutta olenhan nyt tänne blogiinkin kerinnyt kirjoittelemaan päivittäin, joten kai sitä aikaa on...

Pylväspyhimykset

No, se on kuitenkin varmaa, että bloggaamisesta pidän viime vuotiseen tapaan kesätauon, mutta ajankohta on vielä vähän auki. Tänään tuo tauko ei kuitenkaan vielä ala, joten esitelläänpä yksi kohde Kotkasta. Kyseessä on ehkä Kotkalle tyypillinen, mutta omaan silmääni särähtävä veistos.

Tekijän laatta

Jäi vähän epäselväksi

Nykytaide ei oikein tuppaa minulle avautumaan, joten tämä Kirsi Reunasen Kotkaan vuonna 2013 pystyttämä Pylväspyhimykset ei saa minulta suurtakaan huomiota. Tosin en kyllä mistään löytänyt mitään selitystä teoksen taustoista ja siitä, että mitä se taiteilijan ajatusmaailmassa esittää. Itselleni se on vain mutkalle väännettyä rautaa, jotka on maalattu kahdella eri värillä.

   

Kotka / Graniittikalliota vasten*

Kotka on täynnä upeita puistoja, joista oma kotikaupunkini Lappeenranta voisi hakea vähän oppia. Nyt esittelyyn tulee Kotkan Katariinan puisto, jonka esittelyn aloitan yhdellä veistoksella, joka on sijoitettu sinne. Kyseessä on liettualaisen Mindaugas Navakasin teos Graniittikalliota varten. Tämä ei olekaan mikään ihan pikkuinen monumentti, vaan painoa löytyy takuulla rutkasti. Pituuttakin teoksella on kokonaiset seitsemän metriä.

Huoltokoppi veistoksen vieressä

Idean tähän kahdesta toisiinsa nivelletystä graniittipalasta Navakas sai Klapedassa Liettuassa työskennellessään. Katseltuaan auringonlaskua, hänelle tuli tunne että meren toisella puolella on rutkasti graniittia. Lopulta Kotkassa hänelle tarjoutui kesällä kansainvälisessä Port of Art tapahtumassa toteuttaa oma haaveensa. Näyttelyn päätyttyä hän lahjoitti teoksen Kotkan kaupungille.

Graniittikalliota varten veistos

Päivitys 10.11.2018

Teos on sijoitettu paikalleen vuonna 1995

Kotka / A.S.Popovin rintakuva

Kotkan Isopuiston nurkkauksesta löytyy venäläiselle fyysikolle ja keksijälle A.S.Popoville pystytetty rintakuva. Kotkan kaupunkikuvaa se on komistanut vuodesta 1970. Harmaagraniittisen rintakuvan paikan on taiteilija Dimitri Borisvits Rjabitshev itse valinnut ja hyvän paikan, tosin hivenen syrjäisen, onkin valinnut.

Alexander Popovin rintakuva Isopuiston kulmauksessa

Itselleni Popov oli täysin tuntematon suuruus, joten pakkohan se oli vähän Googlata hänen tekemisistään. Hän osoitti jo vuonna 1889, että viestien lähettäminen langattomasti oli mahdollista, joten siksi häntä pidetään osaltaan myös radion keksijänä. Vuonna 1996 hänellä oli käytössään toimivat radiolaitteet ja Venäjän armeijan tuki ja rahoitus. Keksintöä pidettiin tietenkin salaisena. Miten kyseinen kaveri kuitenkaan liittyy Kotkaan?

Popov rakensi Venäjän armeijaa varten sähkötysasemat Kotkaan ja Suursaareen. Se valmistui vuonna 1900 ja yksi syy paikan sijaintiin oli edellisvuoden lopulla karille ajanut venäläinen sota-alus. Amiraliteetti antoi Popoville määräyksen perustaa asemat Kotkaan ja testata laitteita. Tarvetta tulikin nopeasti ja asiaan liittyvästä tapahtumasta voit lukea täältä. 

Tuimailmeinen A.S.Popov

Ilmeisesti operaation jälkeen Popovista tuli paikallinen legenda ja hänen muistoaan vaalitaan yhä edelleen Kotkassa ja Venäjälläkin. Siitä kertovat kolme hänelle pystytettyä muistelupaikkaa Kotkassa, joista yhteen en valitettavasti ole päässyt käymään.