Lappeenranta / Kaukaan SaiPa-muraali

Willimies ei ole mikään taiteen kriitikko, mutta olen tottunut aina sanomaan oman mielipiteeni vähän joka asiasta. Siksi muutaman kerran on rapaakin tullut niskaan ihan kunnolla, kuten esimerkiksi Parikkalan Piikapatsasta moittiessa. No, pääasia että herättää keskustelua ja saada palautetta. Niinpä uskallan sanoa, että näistä kolmesta SaiPa-muraalista hienoin on kotipaikassani Kaukaalla. Aikoinaan Kaukas OY:n täyttäessä 100 vuotta, yritys lahjoitti työntekijöilleen ja firman urheiluseuralle Kaukaan Lylylle oman urheiluhallin. Tämän rakennuksen seinään sopiikin loistavasti kolmas muraali, nimeltään "Rakkauskirje SaiPalle". On meinaan mielestäni hemmetin hieno!

Rakkauskirje SaiPalle

Aikoinaan olin Kaukas OY:n kirjoilla vuodet 1986-2010 ja kävin hikoilemassa kuntohallissa satoja kertoja. Milloin pelattiin tennistä ja sulkapalloa tai sitten ähellettiin rautaa ylös. Lienee vieläkin kaikki punttiennätykseni syntyneet tämän rakennuksen punttisalilla. Sellaiseksi ne jäävätkin, koska lihakset ovat hiljalleen kadonneet ja korvautuneet jollain pehmeämmällä aineella. Vaan ehkä tässä vielä innostuisi vanhoilla päivilläkin rautaa vääntämään. Valmistuuhan omalle työpaikalleni lähiaikoina oma punttisali. 

Olen täsmälleen samaa mieltä rakkauskirjeen kirjoittajan kanssa

Joka tapauksessa rakkauskirje SaiPalle on isokokoinen koko seinän peittävä muraali ja takuulla näkyy! Taiteilija Paul Rose on kyllä vanginnut teokseen SaiPan hengen. Lieneekö tarttunut vanhan SaiPan kotikentän Kiekkopuiston ilmapiiristä. Sinnehän ei ole kuin kivenheitto! Valitettavasti kadun toiselle puolelle tuleva S-Market taitaa pilata tämän historiallisen paikan? 

Lappeenranta / Keskustan SaiPa-muraali

SaiPa-muraalit valmistuivat syksyllä 2025 hopeamitalikauden jälkeen, mutta SaiPan uroteot Raimo Helmisen alaisuudessa jatkuivat seuraavallakin kaudella 2025-2026. Tällä kertaa seura saavutti pronssiset mitalit, joten tällä hetkellä ollaan mitaliputkessa... Tätä kirjoitettaessa Raipen kolmas kausi SaiPan peräsimessä on alkanut lupaavasti, joten siinä on kaupunginjohtajalla positiivinen ongelma, jos mitaliputki jatkuu ja miksei jatkuisi? Olisiko kolmannen mitalin jälkeen Raipen patsas jo tulossa vai mitä keksitään!

Joka tapauksessa nämä SaiPa-muraalit olivat hieno veto kaupungilta ja sinne suuntaan kiitokset. Yleensähän politikkoja pruukataan arvostelemaan, mutta silloin kiitellään kun on sen paikka, kuten nyt.  

Tällä kertaa esittelen toisen SaiPa-muraalin nimeltään "Iltajäät". Teoksen tekijät ovat espoolainen kuvataiteilija Topi Ruotsalainen ja lavastaja Janne Vasama, joiden teos löytyy aivan kaupungin keskustasta Kauppatorin kupeesta. Valitettavasti kohdetta kuvatessani alue oli aidattu rakennustöiden takia, joten näppäilin kuvia aidan rakosesta! 

Iltajäät

Kaikki varmaan huomaavat, että putkihommatkin tehdään nykyisin Lappeenrannassa keltamustana?

Jotenkin tätä teosta katsellessa muistuvat mieleeni omat nuoruusvuoteni jolloin aikaa vietettiin Kaukaan montussa tuntitolkulla ja haaveiltiin pelaamisesta SaiPan edustusjoukkueessa. Aika monelle haave toteutuikin, mutta muiden, minä mukaan lukien, kohtalona oli maksaa kausikortti ja käydä katsomassa pelejä. Sekin oli hienoa ja siellähän minä vieläkin iltani vietän jännittämässä ja huutamassa äänen käheäksi. Kunpa viime vuosien tunnelma siirtyisi uuteen areenaan...

Toivottavasti Lappeenranta pysyy keltamustana ikuisesti!  

PS. Tänään Kisapuisto on loppuunmyyty, kun viime kauden SaiPan sankarit tulevat häviämään Lappeenrantaan. Olisivat pysyneet täällä Iltajäitä ihailemassa...

Lappeenranta / Sammonlahden SaiPa-muraali

Tätä kirjoittaessa tulvii mieleen mahtavia muistoja SaiPan kaudelta 2024 - 2025. Raipe oli saapunut SaiPan valmentajaksi ja millaisen shown hän tarjosikaan ensimmäisellä kaudellaan. Pitkät ajat pohjamutia kyntänyt SaiPa oli yhtäkkiä kaikkien huulilla ja kaupunki muuttui pikkuhiljaa keltamustaksi! Kausihan päättyi lopulta hopeamitaleihin, mutta ne tuntuivat ihan kultaisilta! Voi noita onnen päiviä...

                                       Mikä tunnelma! Mikä tunnelma......Willimieskin itki onnesta

Willimieskin esittää aina kovaa jätkää, kenen ulkokuoreen mikään pettymys tai onni ei jätä jälkeäkään, mutta pakko tunnustaa että finaalipaikan varmistuminen voittomatsissa Lukkoa vastaan sai kyyneleet silmiin SaiPa-laulua hoilatessani muiden yli 4000 kannattajan joukossa. Toki kauden aikana olin herkistynyt moneen kertaan, mutta tämä oli se hetki, mitä olin vuosia odottanut. Olinhan raahautunut hallille aina vuodesta 1972 lähtien. Ei ole monikaan matsi jäänyt näkemättä!

Tähän kauteen liittyi myös niin paljon muitakin hienoja asioita, kuten Play Offien toritapahtumat ja paljon muutakin, mikä hitsasi kaupunkilaiset yhteen. Olipahan hieno kausi kerrassaan....

Mitalijuhlatkin pidettiin torilla ja siellä odotettiin kuumeisesti kaupunginjohtajan ilmoitusta Raipen patsaasta, vaikka kohdehenkilö ei sitä halunnutkaan? Niinpä olivat yhteisesti päätyneet tekemään hienon kauden kunnioittamiseksi eri puolille kaupunkia kolme muraalia, jotka toisivat pirteyttä katukuvaankin.

Nyt esittelyvuorossa niistä ensimmäinen, mikä löytyy Sammonlahden kaupunginosasta S-Marketin seinästä. Ehdotetut teokset valittiin raadin esityön pohjalta ja lopuksi kuntalaisten annettiin valita omat suosikkinsa. Hienoja ne ovat kaikki ja kesän 2025 aikana ne ilmestyivät valittuihin seiniin kaikkien ihailtaviksi. Sammonlahden muraali on nimeltään Harjoitus aamun auringossa ja sen suunnitteli Essi Pitkänen. Teos kuvastanee SaiPan luistelutreenejä, joita kuulemma Raipe piti enemmin kuin muissa seuroissa tehtiin. No, meidän pojat oli huippukunnossa! 

Parikkala / Kolmikannan ilmavalvontatorni

Nyt lienee juhlan aika, joten esitellään kohde, mitä ei löydy mistään Internetin kätköistä. No, minäkään en löytänyt sitä elokuussa 2026 etsinnöistä huolimatta, vaikka lähellä kävinkin Williladyn kanssa. Minut opastettiin näet väärään paikkaan, missä retkikartassa oli nähtävyyden merkki. Aikamme kun pyörimme, niin mustikoiden lisäksi paikalla ei ollut havaittavissa kuin kuoppia. Mitään nähtävyyttä emme huomanneet. No jälkikäteen selvisi, että kyllä me olimme ne nähtävyydet löytäneet. Ne kuopat olivat ansoja susille, mitkä olivat ilmeisesti vuosikymmeniä vanhoja, kenties jopa sata vuotta!  

Pettymystä lievitti kun iltasella kilautin vihjeen antajalle Pirhosen Ilkalle ja hän lupasi paneutua asiaan tarkemmin. Niinpä muutama päivä sitten sähköpostiini kilahti kuvat, joten tämä kohde oli siis olemassa ja vielä kuvattunakin! Kiitos Ilkka ja Jami nopeasta toiminnasta. Nyt siis kohde on esittelyssa!

Kuten sanoin niin mitään tietoa en tästä kohteesta ole löytänyt, joten kaikki tietoni ovat kohteen muistolaatasta. Oheen liitän toki myös Ilkan ottamat koordinaatit, niin osaatte perille jos kiinnostaa? Itse aion käydä vielä syksyllä paikan päällä, koska täällä Parikkalan Kolmikannassa minulla on vielä hakusessa venäläisen lentäjän hauta, mitä en myöskään löytänyt edellisellä reissulla...

Parikkalan Kolmikannan IV-tornin jäänteet (Foto Ilkka Pirhonen) 

Vanha puhelintolpan pätkä metallisuojuksineen suojaa tietoa kyseisestä paikasta

Kyseessä on siis paikka, missä sijaitsi IV-torni välirauhan aikana. Rakennustyö oli tehtävä, koska raja siirtyi uuteen paikkaan ja turvallisuussyistä ilmatilaa piti valvoa. Rakentaminen on kaiketi ollut suuren tarpeen takia ripeää, mutta kauaa torniei saanut tehtävää suorittaa. Jo kesällä 1941 venäläiset tuhosivat tornin. Pommitettiinko se hajalle vai ammuttiinko tykillä, sitä en tiedä....

Hienoa, että paikalliset ovat ottaneet paikan itselleen ja muistaneet tuota toimintaa, joka jatkui vuoden verran. Muistomerkin pystytti Aimo Heinonen 27.4.2001 

(Foto Timo Patosuo vuonna 2020)

(Foto Timo Patosuo vuonna 2020)

(Foto Timo Patosuo vuonna 2020)

Paikan sijainti

Alussa mainitsin, että olisi juhlan aika. Syy siihen on se, että Willimiehen jäljillä sivustolla on nyt vierailtu yli kaksi miljoonaa (2.000.000) kertaa!!! Onhan tuon määrän kertyminen vienyt vuosikausia aikaa, mutta on se vaan käsittämätön lukema. En ikuna uskonut tähän, kun aikoinaan aloittelin bloggaamista. Kiitokset ihan jokaiselle lukijalle ja jatketaan matkaa. Ehkä kolmen miljoonan raja ylittyy vuoteen 2035 mennessä? 

Virolahti / Rajavartiolaitoksen johtopaikka

Huh huh, olipahan viikko! Työtehtävät tuli hoidettua ja siihen päälle harrastettua vesijuoksua ja sähköpyöräilyä. Lisäksi kaikenlainen ongelmanratkaisu on ollut viikon teemana. Mistä hitosta sitä kaikenlaista probleemia ilmaantuukaan. Viikon asioista helpoin taisi olla valokuidun kytkeminen kotiin ja se onnistui aika iisisti. Olin näet varautunut hermojen menemiseen ja viikkojen säätämiseen, joten jäipä aikaa fillarointiin.

Virolahden kunnanviraston seinästä löytyy päivän kohde

Sähköpyöräilystä onkin tullut itselleni uusi harrastus ja melkoinen määrä kilometrejä on tullut kurvailtua metsiköissä polkuja pitkin. Viimeiset pari viikkoa olen tosin pysytellyt isoilla teillä, koska pari viikkoa takaperin törmäsin kolmeen karhuun Joutsenon tuulimyllyjen luona. Olivat tien laidassa syömässä vattuja, joten poistuin hiiren hiljaa paikalta. Meikäläistä ei suuremmin kiinnosta tavata näitä eläimiä nenät vastakkain metsän kätköissä. Siinä ei meinaan fillarin huippunopeus ole riittävä, jos karkuun yrittää.

Muutenkin elämä tuntuu tällä hetkellä kiireiseltä ja olen miettinyt kovasti tulevaisuutta, etenkin eläkkeelle jäämistä. Alkuperäinen tavoitteeni oli vetäytyä vapaaherran rooliin keväällä 2032, mutta jotenkin tämä syksy on saanut minut harkitsemaan asiaa uudemman kerran. Ehkä tuo 65v rajapyykki olisi oikeampi hetki? Sehän tulee täyteen jo jouluna 2030.... Eiköhän tuo vetäytymispäivä selviä sitten lähempänä, mutta kun tykkään työstäni, niin katsellaan milloin riittää. On tässä kuitenkin vielä monta vuotta siihen hetkeen.

Vaan, mennäänpä aiheeseen. Raja, etenkin Venäjän vastainen raja, on ollut viime aikojen tärkeä teema. Ministeri Rantanenhan ilmoitti raja-aidan olevan valmis, vaikka sitä puuttuu vielä pohjoisesta satoja kilometrejä ja Virolahdellakin villisiat läpäisevät raja-aidan levittäen sikaruttoa Suomeen. Olivat kuulemma olleet yhteydessä Venäjän viranomaistenkin kanssa sikaruttotilanteesta ja vastaus oli, ettei sitä ole Venäjällä. Aika tyypillinen vastaus naapurimaan tirikoilta!

Ilmeisesti Virolahden rajavartioalueen johtopaikka pitäisi perustaa udelleen, jotta saataisiin possut kiinni ennenkuin sitä on kaikkialla Suomessa. Virolahden kunnanviraston seinässähän löytyy muistolaatta menneistä ajoista, jolloin johtokeskus toimi 1997-1999 tässä rakennuksessa. Olisiko aika jatkaa toimintaa uudelleen, niin saataisiin kenties uusi muistolaatta seinään?

Muistolaatan ovat paljastaneet Kaakkois-Suomen rajavartiolaitos ja Kaakkois-Suomen rajamieskilta. Ajankohtaa en osaa sanoa....

Narva,Viro / Suomen sotilaiden muistolle

Niin, nyt on blogihommat pyöräytetty uudelleen käyntiin ja julkaisu nro 2 iskeytyy eetteriin! Tälläkin kerralla pysytellään Suomen rajojen ulkopuolella ja julkaisen kohteen josta en tiedä yhtikäs mitään. No sen verran tietoa on, että kohde sijaitsee Narvan kaupungissa Virossa ja kivinen muistolaatta on kiinnitetty restauroidun Hermannin linnan seinään sisäpihan puolelle. Milloin tämä on tapahtunut, niin muistomerkin nurkassa on päivämäärä 24.5.2003, joten luotan siihen. 

Kyseessä on Suomen sotilaille suunnattu muistomerkki, koska täällähän sitä ollaan käyty idän vihulaista jo vuosisatojen ajan kurmoottamassa. Nytkin Narva on mainittu yhtenä mahdollisena paikkana, missä idän ihmeet saattavat yrittää näyttää voimaansa lännelle. Hehän kun ovat niin hiton kuuluisia ripeästä etenemisvauhdista ja laadukkaista vankilasta haalituista sotilaista, joten liekö heistä vastusta, kun Suomen sotilaat rientävät auttamaan. No toivottavasti näin ei koskaan tapahdu!

Yrityksistäni huolimatta en löytänyt tästä kohteesta edes kuvaa Internetin kätköistä. Tosin en siihen hirveästi aikaa tuhlannutkaan. Hermannin linnan sisäpihan kiviseinään tämä on kiinnitetty, joten jollain tulevalla Viron matkalla pitänee käydä paikan päällä.  

Valokuva on tällä kertaa blogin palkattomalta assistentilta, joka haluaa pitää matalaa profiilia, joten se hänelle suotakoon. 

Taulu on toteutettu ja maksettu seuraavien järjestöjen toimesta: Vaka-säätiö, Lapuan Suomi-Viro seura, Soome sotaveteraanide ja Eesti Uhendus

 

Kylläpä jäi vähän torsoksi tämä tarina, mutta niin takkuili tietokoneenikin. Valokuvien liittäminen ei meinannut onnistua millään ja ehkä edessä on pieni sijoitus uuteen tietokoneeseen. Kulut siis vaan kasvavat! Vaan, ei mitään. Seuraavalla kerralla ollaan omilla kuvilla liikkeellä. 

  

Latvia / JK-274 muistomerkki

No niin,lupaukset on pidettävä! 

Jokunen aika takaperin ilmoittelin blogin Facebook-ryhmässä aloittavani uusien kohteiden julkaisemisen, joten pakkohan se on yrittää... Pitkään tuli vedottua siihen, että uusia kohteita ei ole, niin oli helppoa vetäytyä bittiavaruudesta täydelliseen hiljaisuuteen. Tätä ajanjaksoahan tässä on jo muutama vuosi mennyt, mutta nyt olisi aika palata tämän rakkaan harrastuksen pariin. Pikkaisen jo innostuin, kun aloin kesällä 2025 käymään aiemmin julkaistuilla kohteilla ja julkaisin niistä päivityksiä. Niitäkin lienee tulossa lisää, mutta uusia kohteita on myös jo kuvattuna ja odottelevat julkaisuvuoroaan.

Uusia kohteita onkin jo kuvattuna melkoisesti ja syksyn aikana tarkoitus olisi kuvata lisää! Yllättävän paljon niitä onkin löytynyt, vaikka itse kuvittelin löytäväni niitä ehkä korkeintaan kymmenkunta. Kuinka väärässä olinkaan. Osa tosin täyttää määritelmän muistomerkki vähän kesysti, mutta tulossa on toki hienoja monumenttejäkin. Kuten tämä blogin uuden tulemisen ensimmäinen kohde. 

Selittelenpä kuitenkin vähän lisää, mitä hiljaisuuden aikana on tapahtunut. Osaltaan kohteiden ja motivaation loppuminen saivat minut ottamaan etäisyyttä tästä hommasta. Se on kuitenkin vain osasyy. Viime vuodet ovat olleet raskaita niin siviili- kuin työrintamalla. Kuudenkympin ikärajan ylittäminen on merkinnyt vauhdin hidastumista ja ilmeisesti hommat eivät etene enää entiseen tahtiin. Työstäni tykkään isosti, mutta välillä tuntuu ettei meinaa kestää uudistuksissa mukana vaikka kaikkensa yrittää. Tähän kun vielä lisätään kahden itselleni tärkeän henkilön poismeno, niin olihan siinä taakkaa kestettäväksi. Etenkin itselleni äitini "Willimuorin" poismeno oli kova paikka. Hänen pitkä sairastelunsa imi viimeisetkin vapaa-ajat, eikä sieltä enää heru hyviä kommenttejekaan. Niille olisi tarvetta!

Lisäksi kun tämä ei vielä riittäisi, niin paras kaverini hiekkalaatikkoiästä lähtien, päätti myös siirtyä taivaan iloihin. Kyllä jotenkin meni synkäksi... Hän oli myös kiinteästi mukana blogin alkuvaiheissa ja kuvailtiin kohteita yhdessä. Toki hänellä oli vain palkattoman assistentin rooli. Näiden päälle sitten oli pari muutakin sukulaisen poismenoa ja perunkirjoituksiahan on myös riittänyt. Eipä siinä aikaa ole liiemmälti ollut kohteiden etsimiseen ja kuvaamiseen. Mutta onneksi blogin palkattomien assistenttien ryhmä on vielä toiminnassa ja jaksavat polkupyöräillä Latviaan asti kuvaamaan Willimiehelle kuvia. Lähdetään niillä liikkeelle.

Muistomerkkialue on siisti

Infotaulu eri kielillä

Heinä-elokuun vaihteessa blogin pitkäaikainen tsemppari ja tukihenkilö Pirhosen Ilkka kävi kaverinsa Hinkkasen Heikin kanssa pyöräilemässä Riikasta Tallinnaan. Ennen reissua Ilkka oli selvitellyt matkareitille osuvia muistomerkkejä ja kysäisi, että kiinnostaisiko suomalainen monumentti Latviassa, jos kävisivät kuvailemassa? No totta hitossa kiinnosti ja huru-ukot lupasivat käydä paikalla, vaikka se aiheutti melkoisen koukkauksen heidän reittiinsä. Kuvatkin pärähtivät välittömästi 28.7.2026 Whatsappiin ja nyt ne pääsevät julkaistavaksi, toki ilman korvausta! Kiitokset kuitenkin vielä näin jälkikäteenkin...

Tämä Latviassa sijaitseva muistomerkki kertoo karusta hetkestä nuorten lentäjien elämässä. Suomi oli ostanut Saksasta 24 Junkers JU-88 A4 pommaria ja nehän piti tietysti saada siirrettyä Suomeen. Huhtikuussa 1943 kaikki oli valmista siirto-operaatioon ja tämä huono-onninen JK-274 oli siirtovuorossa 22.4.1943. Koneen pilottina toimi Urho Jääskeläinen ja hänellä oli apunaan Aimo Valkeeniemi ja Lauri Suhonen. Lisäksi koneessa oli neljäs henkilö, joka oli matkalla lomailemaan Suomeen. Kone sai kuitenkin moottorivian ja kajahti metsikköön noin 40 kilometriä Riiasta pohjoiseen. Kaikki neljä saivat surmansa.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saulkrastin kaupungin yhteishanke. Kilta oli ottanut hankkeen perinnetyön ohjelmaansa, kuuluihan Junkersien Pommituslentolaivue 44 Lentorykmentti 4:ään, joka on Lapin lennoston perinnejoukkoyksikkö. Saulkrastin kunta oli välittömästi kytkeytynyt hankkeeseen ja vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta. Muistomerkin on suunnitellut latvialainen arkkitehdiksi valmistuva Dace Ungure ja sen on valmistanut saulkrastilainen yritys SIA ZK Celtnieciba. Hanketta ovat tukeneet rahallisesti suomalaiset ja latvialaiset yritykset ja yksityishenkilöt. Yksi tukijoista on SIA Neste Latvija, joka myös antoi luvan pystyttää muistomerkki yhtiön omistamalle maa-alueelle. 

Ainoastaan muistomerkin paljastamisvuosi jäi itselleni epäselväksi. Eiköhän sekin lähiaikoina selvinne?

PS. Olipahan hidas prosessi kirjoitella tämä tarina! Aikoinaan näitä syntyi liukuhihnalta, mutta nyt otti aikaa ja voimia. Pääasia kuitenkin, että pää on avattu ja lisää on tulossa omaan leppoisaan tahtiin

Hiitola / Sankarivainajien muistomerkki

No niin, yritänpä tässä pikkaisen elvyttää tätä omaa blogiani. Harmittaa itseänikin ihan pirusti tämä hiljaisuus. Valitettavasti kohteet ovat vähissä, eikä isompaa uusien monumenttien paljastuksia liene tulossa, mutta yritän nyt kuitenkin. Muutama uusi kohde on tämänpäiväisen lisäksi tulossa ja kesällä kuvailen muutaman lisää, siinä kaikki uudet! Lisäksi tarkoitukseni olisi fillaroida Lappeenrannan kohteita läpi ja tarkistaa niiden tilanne. Tätä projektia viime suvena aloitinkin. Tässä askelmerkit jatkoa varten.

Miksi blogissa alkoi täydellinen hiljaisuus viime vuoden joulukuussa, eikä päivityksiä lupauksista huolimatta kuulunut. Syy on yksinkertainen - kaikenlaista ikävää on osunut kohdalleni. Joulukuussa suuri innoittajani Willimuori menehtyi ja muutama viikko sen jälkeen paras kaverini ja blogin alkuaikojen palkattomana assistenttina pyörinyt Jouni menehtyi yllättäen ja jotenkin homma vähän repsahti. Tähän kun vielä lisätään tätini poismeno ja toisen tätini puolison poismeno, niin tämä talvi on ollut melkoisen murheellinen. Suunnitelmat muuttuivat kerta rysäyksellä ja aika on mennyt Williukin ja -ladyn kanssa kanssa hautajaisjärjestelyissä ja perunkirjoituksissa. Töissäkäynnin lisäksi suurta innostusta ei ole ollut...

No nyt yritän saada viime suvena aloittamani päivitysprojektin valmiiksi ja joitakin uusia kohteita on tämän päivän kohteen lisäksi hiljalleen tulossa. Lähdetäänpä nyt rajan taakse Hiitolaan!

Tämän päivän kohteella vierailin kesällä 2019, mutta tätä ei vielä ollut silloin olemassa. Sen jälkeen korona ja Ukrainan sota ovat estäneet paikalla käynnin. No, enää en sinne aio mennäkään, kuten en missään muussakaan Venäjän kohteessa. Tällä kertaa mennään siis saamillani kuvilla, joiden kuvaajaa en enää muista. Toki en tuota julkaisisi muutenkaan sattuneesta syystä. 

Viisi graniittista kiveä täynnä nimiä

Hiitolan sankarihautausmaa sijaitsi siviilihautausmaan yhteydessä. Sankarihaudat ovat kuitenkin kadonneet perivenäläisen syyn takia. Uudet vainajat onhaudattu kylmästi sankarien päälle ja ristit poltettu kai nuotiolla. Sen sijaan vuoden 1918 sankarivainajien vanha 6.12.1920 pystetty muistomerkki on kuitenkin edelleen pystyssä. Vuonna 2020 tuli siten kuluneeksi 100 vuotta muistomerkin pystyttämisestä ja silloin oli tarkoitus paljastaa uusi sankarivainajien muistomerkki. Vanhaan muistomerkkiin on ikuistettu kuitenkin vain vapaussodan sankarivainajien nimet. Kesällä 2020 oli tarkoitus alkuperäisen 100-vuotisjuhlien aikaan pitää Hiitolan pitäjäjuhla kotiseudulla Hiitolassa. Korona-pandemia kuitenkin esti matkustamisen Venäjälle ja samalla pitäjäjuhlan pitämisen.

Uusi muistomerkki saatiin kuitenkin pystytettyä. Muistomerkin muodostavat viisi (5) ruskeagraniittista kivilaattaa, joihin on kaiverrettu 304 sankarivainajan nimet. Hiitolan sankarihautausmaahan haudattujen sankarivainajien nimien lisäksi laattoihin on kaiverrettu kentälle jääneiden sankarivainajien nimet sekä muiden paikkakuntien sankaihautausmaihin haudattujen Hiitolassa syntyneiden ja Hiitolassa sotien aikana kirjoilla olleiden, muilta paikkakunnilta Hiitolaan muuttaneiden sankarivainajien nimet. Nimien joukossa on myös yhden sotatoimialueella kaatuneen lotan nimi.

Venäläiset pystyttäneet omansa ihan viereen

Jotain alkuperäistäkin on näköjään säästynyt

Uudelle muistomerkille ei ollut vanhan muistomerkin tai entisen sankarihautausmaan tuntumassa riittävästi tilaa, minkä vuoksi muistomerkki pystytettiin entisen Hiitolan kirkon kellotapulin perustuksille v. 1993 pystytetyn kirkon ja hautausmaan muistomerkin taakse.

Muistomerkistä vastasi Hiitola-säätiö ja Pitäjäseura

Tarkka paljastuspäivä ei ole tiedossani