Latvia / JK-274 muistomerkki

No niin,lupaukset on pidettävä! 

Jokunen aika takaperin ilmoittelin blogin Facebook-ryhmässä aloittavani uusien kohteiden julkaisemisen, joten pakkohan se on yrittää... Pitkään tuli vedottua siihen, että uusia kohteita ei ole, niin oli helppoa vetäytyä bittiavaruudesta täydelliseen hiljaisuuteen. Tätä ajanjaksoahan tässä on jo muutama vuosi mennyt, mutta nyt olisi aika palata tämän rakkaan harrastuksen pariin. Pikkaisen jo innostuin, kun aloin kesällä 2025 käymään aiemmin julkaistuilla kohteilla ja julkaisin niistä päivityksiä. Niitäkin lienee tulossa lisää, mutta uusia kohteita on myös jo kuvattuna ja odottelevat julkaisuvuoroaan.

Uusia kohteita onkin jo kuvattuna melkoisesti ja syksyn aikana tarkoitus olisi kuvata lisää! Yllättävän paljon niitä onkin löytynyt, vaikka itse kuvittelin löytäväni niitä ehkä korkeintaan kymmenkunta. Kuinka väärässä olinkaan. Osa tosin täyttää määritelmän muistomerkki vähän kesysti, mutta tulossa on toki hienoja monumenttejäkin. Kuten tämä blogin uuden tulemisen ensimmäinen kohde. 

Selittelenpä kuitenkin vähän lisää, mitä hiljaisuuden aikana on tapahtunut. Osaltaan kohteiden ja motivaation loppuminen saivat minut ottamaan etäisyyttä tästä hommasta. Se on kuitenkin vain osasyy. Viime vuodet ovat olleet raskaita niin siviili- kuin työrintamalla. Kuudenkympin ikärajan ylittäminen on merkinnyt vauhdin hidastumista ja ilmeisesti hommat eivät etene enää entiseen tahtiin. Työstäni tykkään isosti, mutta välillä tuntuu ettei meinaa kestää uudistuksissa mukana vaikka kaikkensa yrittää. Tähän kun vielä lisätään kahden itselleni tärkeän henkilön poismeno, niin olihan siinä taakkaa kestettäväksi. Etenkin itselleni äitini "Willimuorin" poismeno oli kova paikka. Hänen pitkä sairastelunsa imi viimeisetkin vapaa-ajat, eikä sieltä enää heru hyviä kommenttejekaan. Niille olisi tarvetta!

Lisäksi kun tämä ei vielä riittäisi, niin paras kaverini hiekkalaatikkoiästä lähtien, päätti myös siirtyä taivaan iloihin. Kyllä jotenkin meni synkäksi... Hän oli myös kiinteästi mukana blogin alkuvaiheissa ja kuvailtiin kohteita yhdessä. Toki hänellä oli vain palkattoman assistentin rooli. Näiden päälle sitten oli pari muutakin sukulaisen poismenoa ja perunkirjoituksiahan on myös riittänyt. Eipä siinä aikaa ole liiemmälti ollut kohteiden etsimiseen ja kuvaamiseen. Mutta onneksi blogin palkattomien assistenttien ryhmä on vielä toiminnassa ja jaksavat polkupyöräillä Latviaan asti kuvaamaan Willimiehelle kuvia. Lähdetään niillä liikkeelle.

Muistomerkkialue on siisti

Infotaulu eri kielillä

Heinä-elokuun vaihteessa blogin pitkäaikainen tsemppari ja tukihenkilö Pirhosen Ilkka kävi kaverinsa Hinkkasen Heikin kanssa pyöräilemässä Riikasta Tallinnaan. Ennen reissua Ilkka oli selvitellyt matkareitille osuvia muistomerkkejä ja kysäisi, että kiinnostaisiko suomalainen monumentti Latviassa, jos kävisivät kuvailemassa? No totta hitossa kiinnosti ja huru-ukot lupasivat käydä paikalla, vaikka se aiheutti melkoisen koukkauksen heidän reittiinsä. Kuvatkin pärähtivät välittömästi 28.7.2026 Whatsappiin ja nyt ne pääsevät julkaistavaksi, toki ilman korvausta! Kiitokset kuitenkin vielä näin jälkikäteenkin...

Tämä Latviassa sijaitseva muistomerkki kertoo karusta hetkestä nuorten lentäjien elämässä. Suomi oli ostanut Saksasta 24 Junkers JU-88 A4 pommaria ja nehän piti tietysti saada siirrettyä Suomeen. Huhtikuussa 1943 kaikki oli valmista siirto-operaatioon ja tämä huono-onninen JK-274 oli siirtovuorossa 22.4.1943. Koneen pilottina toimi Urho Jääskeläinen ja hänellä oli apunaan Aimo Valkeeniemi ja Lauri Suhonen. Lisäksi koneessa oli neljäs henkilö, joka oli matkalla lomailemaan Suomeen. Kone sai kuitenkin moottorivian ja kajahti metsikköön noin 40 kilometriä Riiasta pohjoiseen. Kaikki neljä saivat surmansa.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saulkrastin kaupungin yhteishanke. Kilta oli ottanut hankkeen perinnetyön ohjelmaansa, kuuluihan Junkersien Pommituslentolaivue 44 Lentorykmentti 4:ään, joka on Lapin lennoston perinnejoukkoyksikkö. Saulkrastin kunta oli välittömästi kytkeytynyt hankkeeseen ja vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta. Muistomerkin on suunnitellut latvialainen arkkitehdiksi valmistuva Dace Ungure ja sen on valmistanut saulkrastilainen yritys SIA ZK Celtnieciba. Hanketta ovat tukeneet rahallisesti suomalaiset ja latvialaiset yritykset ja yksityishenkilöt. Yksi tukijoista on SIA Neste Latvija, joka myös antoi luvan pystyttää muistomerkki yhtiön omistamalle maa-alueelle. 

Ainoastaan muistomerkin paljastamisvuosi jäi itselleni epäselväksi. Eiköhän sekin lähiaikoina selvinne?

PS. Olipahan hidas prosessi kirjoitella tämä tarina! Aikoinaan näitä syntyi liukuhihnalta, mutta nyt otti aikaa ja voimia. Pääasia kuitenkin, että pää on avattu ja lisää on tulossa omaan leppoisaan tahtiin

Hiitola / Sankarivainajien muistomerkki

No niin, yritänpä tässä pikkaisen elvyttää tätä omaa blogiani. Harmittaa itseänikin ihan pirusti tämä hiljaisuus. Valitettavasti kohteet ovat vähissä, eikä isompaa uusien monumenttien paljastuksia liene tulossa, mutta yritän nyt kuitenkin. Muutama uusi kohde on tämänpäiväisen lisäksi tulossa ja kesällä kuvailen muutaman lisää, siinä kaikki uudet! Lisäksi tarkoitukseni olisi fillaroida Lappeenrannan kohteita läpi ja tarkistaa niiden tilanne. Tätä projektia viime suvena aloitinkin. Tässä askelmerkit jatkoa varten.

Miksi blogissa alkoi täydellinen hiljaisuus viime vuoden joulukuussa, eikä päivityksiä lupauksista huolimatta kuulunut. Syy on yksinkertainen - kaikenlaista ikävää on osunut kohdalleni. Joulukuussa suuri innoittajani Willimuori menehtyi ja muutama viikko sen jälkeen paras kaverini ja blogin alkuaikojen palkattomana assistenttina pyörinyt Jouni menehtyi yllättäen ja jotenkin homma vähän repsahti. Tähän kun vielä lisätään tätini poismeno ja toisen tätini puolison poismeno, niin tämä talvi on ollut melkoisen murheellinen. Suunnitelmat muuttuivat kerta rysäyksellä ja aika on mennyt Williukin ja -ladyn kanssa kanssa hautajaisjärjestelyissä ja perunkirjoituksissa. Töissäkäynnin lisäksi suurta innostusta ei ole ollut...

No nyt yritän saada viime suvena aloittamani päivitysprojektin valmiiksi ja joitakin uusia kohteita on tämän päivän kohteen lisäksi hiljalleen tulossa. Lähdetäänpä nyt rajan taakse Hiitolaan!

Tämän päivän kohteella vierailin kesällä 2019, mutta tätä ei vielä ollut silloin olemassa. Sen jälkeen korona ja Ukrainan sota ovat estäneet paikalla käynnin. No, enää en sinne aio mennäkään, kuten en missään muussakaan Venäjän kohteessa. Tällä kertaa mennään siis saamillani kuvilla, joiden kuvaajaa en enää muista. Toki en tuota julkaisisi muutenkaan sattuneesta syystä. 

Viisi graniittista kiveä täynnä nimiä

Hiitolan sankarihautausmaa sijaitsi siviilihautausmaan yhteydessä. Sankarihaudat ovat kuitenkin kadonneet perivenäläisen syyn takia. Uudet vainajat onhaudattu kylmästi sankarien päälle ja ristit poltettu kai nuotiolla. Sen sijaan vuoden 1918 sankarivainajien vanha 6.12.1920 pystetty muistomerkki on kuitenkin edelleen pystyssä. Vuonna 2020 tuli siten kuluneeksi 100 vuotta muistomerkin pystyttämisestä ja silloin oli tarkoitus paljastaa uusi sankarivainajien muistomerkki. Vanhaan muistomerkkiin on ikuistettu kuitenkin vain vapaussodan sankarivainajien nimet. Kesällä 2020 oli tarkoitus alkuperäisen 100-vuotisjuhlien aikaan pitää Hiitolan pitäjäjuhla kotiseudulla Hiitolassa. Korona-pandemia kuitenkin esti matkustamisen Venäjälle ja samalla pitäjäjuhlan pitämisen.

Uusi muistomerkki saatiin kuitenkin pystytettyä. Muistomerkin muodostavat viisi (5) ruskeagraniittista kivilaattaa, joihin on kaiverrettu 304 sankarivainajan nimet. Hiitolan sankarihautausmaahan haudattujen sankarivainajien nimien lisäksi laattoihin on kaiverrettu kentälle jääneiden sankarivainajien nimet sekä muiden paikkakuntien sankaihautausmaihin haudattujen Hiitolassa syntyneiden ja Hiitolassa sotien aikana kirjoilla olleiden, muilta paikkakunnilta Hiitolaan muuttaneiden sankarivainajien nimet. Nimien joukossa on myös yhden sotatoimialueella kaatuneen lotan nimi.

Venäläiset pystyttäneet omansa ihan viereen

Jotain alkuperäistäkin on näköjään säästynyt

Uudelle muistomerkille ei ollut vanhan muistomerkin tai entisen sankarihautausmaan tuntumassa riittävästi tilaa, minkä vuoksi muistomerkki pystytettiin entisen Hiitolan kirkon kellotapulin perustuksille v. 1993 pystytetyn kirkon ja hautausmaan muistomerkin taakse.

Muistomerkistä vastasi Hiitola-säätiö ja Pitäjäseura

Tarkka paljastuspäivä ei ole tiedossani