Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Tällä erää viimeinen kohde Korpiselän alueelta, joka on Venäjän rajavyöhykkeellä ja sinnehän minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä. Onneksi lukijani Jarkko Ukkonen on Korpiselän porukoiden mukana käynyt alueella siistimässä vanhoja hautausmaita ja lähetti kuvia minun käyttööni. Tuhannet kiitokset Jarkko.
Muistoristi näkyy kuvan vasemmassa laidassa (Kuva Jarkko Ukkonen)
Nyt esittelyssä on ortodoksinen hautausmaa, joka sijaitsee Värtsilä-Korpiselkä maantien varressa muutama sata metriä Korpijoen sillalta pohjoiseen. Alueelle hautaamiset aloitettiin jo vuonna 1851 ja tilaa on ollut käytössä parisen hehtaaria. Nyt osa siitä on hävinnyt tien suoristamisen ja vieläpä alueen halki vedetyn sähkölinjan takia. Enemmän nämä muutokset ovat kuitenkin vaikuttaneet vieressä sijaitsevan luterilaisen hautausmaan alueeseen.
Ortodoksisen hautausmaan ristin muistolaatta (Kuva Jarkko Ukkonen)
Hautausmaan keskeltä löytyy Korpiselkä-seuran pystyttämä muistoristi.
Korpiselkä on nimensä veroista seutua. Lieneekö meiltä Suomesta enää yhtä luonnontilassa olevaa asumatonta aluetta löytyäkään. Kaikesta huolimatta sieltä löytyy uusia muistomerkkejä, jotka kertovat alueen menneisyydestä, vaikka naapuri onkin yrittänyt suomalaista historiaa alueelta piilotella. Tänään taas yksi tällainen kohde ja kuvat tulevat taas lukijoiden lähettämistä kuvista. Nämä kuvat on edellisten jatkoksi lähettänyt Ukkosen Jarkko.
Opasteviitat kalmistoille (Kuva Jarkko Ukkonen)
Kilometri Tsokista itään (Kuva Jarkko Ukkonen)
Tsokin kalmiston muistoristi (Kuva Jarkko Ukkonen)
Korpiselän ja Tolvajärven väliltä löytyvät Korpiselän kalmistot, joista yksi on Tsokin kalmisto. Se on saanut ilmeisesti korpiselkä-seuran toimesta aikoinaan oman muistoristin. Osa alueen hautamuistomerkeistä on kadonnut, mutta jotain on vielä muistoristin lisäksi jäljelläkin. Toki veli venäläisen on pitänyt pystyttää Korpiselän kalmistojen läheisyyteen oma muistomerkkinsä, mihin on käytetty vanhoja reunakiviä. Veikkaanpa, että jos halua olisi ollut, niin sillekin olisi löytynyt toinen sijoituspaikka näiltä autioilta seuduilta?
Reitti venäläiselle muistomerkille kulkee kalmiston läpi (Kuva Jarkko Ukkonen)
Olisikohan toista sijoituspaikkaa voinut miettiä? (Kuva Jarkko Ukkonen)
Viimeinen työpäivä ennen syyslomaa, jota olen jo jonkin aikaa odotellut kuin kuuta nousevaa. Edellisiin viikkoihin ja kuukausiin onkin mahtunut kaikenlaista, jotka ovat voimia syöneet enemmin kuin on ollut annettavaa. No, ainakin siltä ajoittain on tuntunut. Nyt on kuitenkin viikko aikaa kerätä paketti kasaan ja yksi osa lepoa on se, että aion pitää viikon mittaisen tauon tästä bloggaamisesta. Yleensä olen aina jossain vaiheessa kirjoitellut kohde-esittelyitä etukäteen, mutta nyt niitä ei valitettavasti ole, joten jatketaan viikon mittaisen tauon jälkeen.
Korpiselän sankarihauta-alue kirkon kupeessa(Kuva Jarkko Ukkonen 24.7.2018)
Ennen sitä kuitenkin esitellään Ukkosen Jarkon lähettämät kuvat Venäjän rajavyöhykkeeltä Korpiselästä. Eilenhän oli saman paikan ortodoksinen kirkko esiteltävänä ja tänään esitellään kirkon nurkalla sijaitseva Korpiselän sankarivainajien muistomerkki. Sen on pystyttänyt Korpiselkä-seura vuonna 1996 ja sen vihki arkkipiispa Johannes.
Jarkon laittamat kuvat ovat tältä kesältä, jolloin hän oli paikan päällä 24.7.2018 talkoissa niittämässä piha-alueita ja hautausmaita. Yksi projekti oli myös tämän muistomerkin ympärillä olevan aidan uusiminen ja muisto-alue onkin nyt tyylikäs. Tällä paikalla on hyvä muistella niitä 87 korpiselkäläistä sankarivainajaa, jotka antoivat viime sodissa kaikkensa. Siitä muistuttaa myös muistomerkin kaiverrus "Tällä paikalla lepäävien sodissa 1939-1944 kaatuneiden korpiselkäläisten muistolle" . Lisäksi siihen on kaiverrettu 87 sankarivainajan nimet.
Korpiselän sankarivainajat (Kuva Jarkko Ukkonen 24.7.2018)
Korpiselän kaikkia sankarivainajia ei ole kuitenkaan haudattu tähän ortodoksikirkon pihapiirin ikivanhaan kalmistoon, missä muistomerkki sijaitsee. Se on kirkkojen yhteistoiminnan tulosta, koska luterilaiset sankarivainajat haudattiin luterilaiselle hautausmaalle. Siellä he ovat käsittääkseni edelleen ja sen tarkkaa sijaintia en tiedä... Ekumenia kuitenkin on toiminut tässä asiassa ja hienoa, että kaikki ovat saaneet oman muistelupaikan. Entiset sotien aikana pystytetyt muistokivet ovat kadonneet myllerryksissä.
PS. Katsotaan, pitääkö viikon taukolupaus kirjoittamisen osalta
Tänään vuorossa jälleen kohde, mihin Willimiehellä ei ole pääsyä. Korpiselän ortodoksikirkko sijaitsee nimittäin Venäjän rajavyöhykkeellä erittäin lähellä Valtakuntien rajaa. Onneksi sinne kuitenkin pääsee käsittääkseni kerran vuodessa praasniekan aikaan.... voi toki olla, että joskus muulloinkin pääsee. Tosin paikalla on aina venäläiset vartioimassa. Näin ainakin kuvat lähettänyt Ukkosen Jarkko sanoi viestissään.
Youtube-video ristisaatosta Korpiselän kirkolle kesällä 2016. Kirkko ja hautausmaat videolla
Korpiselän kirkko uhmaa vielä aikaa, vaikka osa siitä on jo romahtanut kirkkosalin puolelle, mutta toivottavasti se saataisiin vielä joskus kunnostettua, vaikka arvaankin, ettei siihen rahaa tule löytymään ainakaan meidän puoleltamme rajaa. Mielelläni olisin toki tässäkin asiassa väärässä.
Toinen kirkon torneista on romahtanut kirkkosaliin (Kuva Jarkko Ukkonen 24.7.2018)
Osa kirkosta on vielä ryhdikkäästi pystyssä (Kuva Jarkko Ukkonen 24.7.2018)
Tornin yläosa on romahtanut pihalle (Kuva Jarkko Ukkonen 24.7.2018)
Tästä kulmasta kirkko näyttää hyvältä (Kuva Jarkko Ukkonen 24.7.2018)
Korpiselän ortodoksisen, Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty kirkko on jo kolmas alueen kolmas kirkko. Ensimmäinen kirkko vai pitäisikö sanoa tsasouna, rakennettiin jo 1600-luvulla vastaamaan alueen ihmisten hengellisistä asioista. Tämäkin tsasouna oli pyhitetty Pyhälle Nikolaokselle, kuten jälkimmäisetkin. Tuohon aikaan korpiselkä kuului vielä Suojärven ortodoksiseen seurakuntaan, kunnes 1777 korpiselkäläiset perustivat oman seurakunnan.
Ensimmäisiä päätöksiä uudella seurakunnalla oli rakentaa oma kirkko ja se valmistuikin jo uusi kirkko entisen tsasounan viereen. Edessä oli kuitenkin minulle tuntemattomasta syystä jo melko nopeasti uuden kirkon rakentaminen, joka valmistui 1836, kuten sen viereen pappila ja lukkarin asunto. Tuohon aikaan Korpiselässä oli 20 kylää, joista löytyi yhteensä 80 taloutta.
Tämäkin kirkko rappeutui nopeasti ja kävi kasvavalle seurakunnalle ahtaaksi. edessä oli taas uuden kirkon rakentaminen. Kirkon valmistumista edesauttoi ja nopeutti huomattavasti Saveli ja Maria Koivusen vuonna 1896 lahjoittamat 25000 markkaa. Rakentaminen alkoikin jo saman vuoden syksyllä ja 28.3.1897 laskettiin kirkon peruskivi, jonka jälkeen kirkko alkoi nopeasti nousta kivijalan päälle. Kauaa ei tarvinutkaan odotella kirkon vihkimistilaisuutta, joka pidettiin 23.10.1898. Edellisenä ehtoona oli tosin jo kirkon kelloja soiteltu ensimmäistä kertaa. Kirkon vihkimisen suoritti arkkipiispa Antoni.
Tämän jälkeen kirkko oli säännöllisessä käytössä, kunnes talvisodan päättäneessä rauhanteossa se jäi ehjänä odottamaan uusia isäntiä. Jatkosodan alussa kirkko saatiin kolmeksi vuodeksi takaisin ja sitä kunnostettiin sodan aikana jonkun verran. Lopulta se piti uudelleen antaa venäläisille, jotka käyttivät kirkkoa kuulemma karjasuojana. Sijainti rajavyöhykkeellä tarkoittaa sitä, ettei kirkosta kukaan ihmeemmin huolehtinut ja nyt se onkin jo osittain romahtanut.
