No niin, se on sitten vuosi 2018! Menee taas kaiketi muutama viikko ennenkuin uusi vuosiluku irtoaa ihan luonnostaan. Nyt kuitenkin palataan viime vuoteen ja sen toukokuuhun. Tuolloin oli Williladyn syntymäpäivät ja minähän järjestin hänelle melkoisen ohjelmanumeron. Pakotin hänet aamutuimaan istuutumaan autoon asianmukaiset asiakirjat kourassa. Suuntana oli Svetogorsk, minkä jälkeen kerroin hänelle suunnitelmastani kurvailla aina Pietarin esikaupunkialueelle Levashovoon. Paikka oli Williladylle etukäteen tuntematon.
 |
| Levashovon porttien edessä on Moolokin kita |
 |
| Tuhansille Stalinin vainojen uhrille pystytetty muistomerkki |
 |
| Moolok on vaikuttava muistomerkki |
Koko menomatkan hihittelin mielessäni järjestämääni synttäriyllätystä ja päästiinhän sitä lopulta perille. Ensimmäisenä näkyviin tuli vihreä aita ja sen jälkeen yksi erikoisimmista muistomerkeistä, joita olen reissuillani nähnyt. Siitä tiesin meidän olevan perillä. Kyseessä on Pietarin kaupungin lahjoittama Moolokin kita-niminen muistomerkki, joka paljastettiin 16.5.1996. Se on kunnianosoitus kaikille Stalinin vainoissa henkensä menettäneille ja vaikuttava, se on pakko tunnustaa!
 |
| Sisäänkäynti Levashovon joukkohaudoille |
 |
| Korutonta |
 |
| Alueella on infotaulu, mistä selviää eri maiden muistomerkkien paikat |
 |
| Aluetta vartioineiden NKVD:n miesten parakki |
 |
| Matka haudoille alkaa tästä.... |
 |
| Tästä eteenpäin vähän, niin monen tie päättyi |
Levashovo sijaitsee parisenkymmentä kilometriä Pietarin ydinkeskustasta pohjoiseen alueella, joka tunnettiin aikoinaan inkeriläisenä Haapakankaan pitäjänä. Tänne syrjäiselle metsäalueelle Sisäasiain kansankomissariaatti, paremmin tunnettu nimellä NKVD, perusti huippusalaisen joukkohautapaikan. Tänne tuotiin kaikkiaan 40-60.000 entistä kulakkia, rikollisia ja muiden neuvostovastaisten elementtien jäseniä. Käytännöllisesti siis kuka tahansa saattoi tulla pidätetyksi ja ammutuksi niskalaukauksella haudan pohjalle. Jotenkin ajatukset kävellessä täällä joukkohautojen keskellä, eivät olleet meillä kummallakaan kaikkien hilpeimmät. Kauheus veti suorastaan sanattomaksi!!!
 |
| Alueen polut ovat kunnossa |
 |
| Polun reunoilla tulee vainajien muistoja vastaan |
 |
| Kaikkialla on ristejä ja hautakiviä |
 |
| Monilla riittää muistettavaa |
 |
| Alueen puissakin on paljon muistotauluja |
 |
| Tämä jäi mieleeni |
 |
| Kopio alkuperäisestä raportista |
 |
| Ilmeisesti jonkun valtion pystyttämä muistomerkki |
 |
| Ristejä riittää |
 |
| Painauma hautakiven takana osoittaa yhden joukkohaudan paikan. Niitä on alueella paljon..... |
 |
| Puuhun kiinnitetty laatta |
 |
| Näitä riittää... |
Tämän NKVD:n käskyn 00447 perusteella kaikkialla Neuvostoliitossa aloitettiin NKVD:n päällikön Nikolai Jezovin johdolla vangitsemiset ja lukuisten vastaavien alueiden käyttöönotto joukkohaudoiksi. Noina vuosina 1936-1938 Jezovin tarkoitus oli teloittaa vajaa 76.000 henkeä ja noin parisataatuhatta lähettää leireille. Koska toimeen käytiin tarmokkaasti, niin jo pelkästään Levashovo yksinään vastasi puolesta teloitetuiksi tarkoitettujen henkilöiden määrästä. Lopullinen luku onkin täysin usvan peitossa ja siitä on esitetty monia lukuja. Ehkä 1,5 miljoonaa voisi olla lähellä oikeaa? Kuka tietää....
 |
| Puolalaisten uhrien muistomerkki |
 |
| Olisko ollut venäläisten muistomerkki |
 |
| Virolaisten muistomerkki |
 |
| Virolaisten muistomerkki |
 |
| Saksalaisten muistomerkki |
 |
| Valitettavasti en muista |
 |
| Tämäkin oli saksalaisten muistomerkki |
Alueen synkkä menneisyys säilyi aina vuoteen 1989 saakka, jolloin sen menneisyys tuli ilmi. Tuon jälkeen monet ihmiset toivat omille rakkailleen tänne emaloituja kuvia ammutuista ja myöhemmin hautaristejä ja tietenkin myös hautakiviä. Lisäksi alueelta löytyy 22 eri valtion pystyttämää virallista muistomerkkiä ammuttujen muistolle. Hieno ele, mutta parempi olisi vastaisuudessa pitää huolta, ettei vastaavaa pääsisi enää ikinä tapahtumaan.
 |
| Venäjän juutalaisten muistomerkki |
 |
| Kuva kertonee kaiken |
 |
| Ukrainalaisten muistomerkki |
 |
| Italialaisten muistomerkki |
 |
| En muista |
 |
| ??? |
 |
| Pienestä koostaan huolimatta kaikkein puhuttelevin muistomerkki mielestäni |
 |
| Palanen vanhaa aitaa |
Suomalaisten kohtalo oli myös joutua tänne Levashovoon. Lukumäärä vaihtelee eri lähteissä huomattavasti. Joissakin mainitaan 3000, mutta suurin lukema on 15.000. Ehkä oikea lukema on jossain noiden lukujen välissä. Kovasti minua vaan mietityttää, miksi vallankumous halusi teloittaa uskollisimmat kannattajansa, koska suomalaisten joukossa oli paljon Venäjälle 1918 paenneita punaisia, joilla ei ollut paluuta Suomeen. Lisäksi joukossa oli Amerikasta saakka ja koko omaisuutensa Venäjälle raahanneita uskollisia kommunisteja. Heistä olisi ollut takuulla enemmän hyötyä elävinä...
 |
| Levashovon suomalainen hauta-alue |
 |
| Tämä merkki on pystytetty muistoksi kaikille suomalaisille, jotka kuljetettiin teuraaksi Neuvostovallan aikana |
 |
| Suomalaisten muistomerkki |
 |
| Teksti on karua luettavaa.... |
 |
| Mielestäni yksi tyylikkäimpiä muistomerkkejä Levashovossa |
 |
| Enkeli päässyt mukaan suomalaiselle alueelle |
 |
| Taulu kiinnitettynä enkelinjalustaan |
Suomalaisten joukoissa oli myös tuhansittain inkeriläisiä, jotka ovat suomalaista sukujuurta. Niinpä kaikille suomalaisille ja suomensukuisille pystytettiin oma muistomerkki Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon toimesta. Hankkeessa olivat tukemassa taloudellisesti myös Suomen valtio, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Ruotsin Inkeriliitto ja inkerinsuomalaisen saarnaajan Katri Kukkosen suku. Muistomerkin suunnittelijaksi valitiin arkkitehti Roman Svirski ja veikkaanpa, ettei vastaavalla tekstillä varustettua muistomerkkiä olisi Suomen alueelle pystytetty ainakaan Suomen valtion rahoilla!
 |
| Suomalaisten hautakylttejä |
 |
| Joku on tuonut rakkailleen hautakiven |
 |
| Kaikki suomalaisia |
 |
| Manninen jäi tänne |
 |
| Hänen elämäntarinansa oli mukava selvittää |
 |
| Vaatimaton risti |
 |
| Rahnaston veljekset |
 |
| Suomalaisten muistomerkillä oli tämä emalinen muistotaulu |
 |
| Hänkin jäi tänne |
Olipahan hilpeä aloitus tälle uudelle blogivuodelle. Toivotaan, ettei aina tarvitsisi kirjoitella näin ikävistä asioista. Toisaalta, mitähän keksisin seuraavien syntymäpäivien kohteeksi?
Hyvää vuotta 2018 toivottaapi Willimies ja Willilady Joutsenon suunnalta.
