Pitkäranta / Sumerian hautausmaa

Huh, ensimmäinen työpäivä loman jälkeen on takana ja toinen alkaa aivan kohta. Niin se vaan tämäkin loma vierähti nopeasti ja edessä on taas työntäyteinen syksy ja talvi. Monta muutakin asiaa pitäisi saada hoidettua ja vielä tämä blogin pitäminenkin ottaa oman aikansa. Kuulostaa samalta tilanteelta, missä olen ollut jo monta vuotta! Lisäksi asetin itselleni kovan tavoitteen tälle lukuvuodelle. Tarkoitukseni olisi tiputtaa elopainoa reilusti alaspäin ja muutenkin hankkiutua parempaan kuntoon. Jep, yritetty on ennenkin, mutta nyt olen tosissani...

Tästä lähtee polku Sumerian hautausmaalle

Puolisen kilometriä polkua

Sumerian hautausmaan aita osui ensiksi silmiimme

Tosissaan olin myös viime toukokuussa, kun assistentti Pirhosen kanssa kurvailtiin pitkin ja poikin Laatokan Karjalaa. Tavoitteena oli löytää melkoinen määrä muistomerkkejä, joista edellinen löytyi säkällä. Sen sijaan tämän päivän muistomerkki Sumerian hautausmaalta löytyi helposti. Taas oli pohjatyöt tehty kunnolla ja sehän tunnetusti helpottaa paikan päällä....

Sumerian hautausmaa oli yksi Pitkärannan hautausmaista, joka on yhä käytössä. Jätimme auton rautatien toiselle puolelle ja lompsimme puolisen kilometriä komeaa metsätietä, kunnes saavuimme perille. Ensimmäisenä silmiin osui vanha kiviaita, jonka päälle oli sijoitettu suomalainen muistomerkki kertomaan hautausmaan menneistä ajoista. Nykyisin venäläiset ovat vuosikymmenien ajan haudanneet omia vainajiaan tänne ja niinpä se näyttääkin venäläiseltä.

Sumerian hautausmaan muistomerkki on sijoitettu aidan päälle

Ratavartian hautakivi

Vanhat hautaristit ja venäläiset haudat sulassa sovussa

Lopulta oli pakko jatkaa matkaa....

Kuvattuamme muistomerkin kuljimme pitkin Sumerian hautausmaata ja löysimme lukuisia vanhoja hautaristejä, joiden nimet kertoivat paikalle haudatuista suomalaisista. Itse asiassa innostuimme bongaamaan niitä enemmän kuin koskaan, jostain kumman syystä? Silti kireä aikataulumme painoi jo päälle, koska ilta alkoi hiljalleen lähestyä ja monta kohdetta oli vielä kuvaamatta..... Lisäksi mielissä kangasteli jo Sortavalan majapaikkamme ja Kafe Ujutin lihavati, kylmää olutta unohtamatta! No, sitä ennen sattuisi vielä vaikka mitä....   

Pitkäranta / Haukkaselän hautausmaan muistomerkki

Takana on kesälomani viimeinen viikko, joka olikin melkoisen aktiivista toimintaa täynnä. Maanantaista keskiviikkoon olimme Williladyn kanssa kiertelemässä Pietaria ja yhden välipäivän jälkeen starttasimme taas perjantaina kukonlaulun aikaan kohti Karjalaa. Retkeen sisältyi seikkailua Venäjän rajavyöhykkeellä emännän mummon kotitaloa etsimään, minkä löysimmekin! Siitä joskus myöhemmin, mutta nyt on alettava valmistautumaan töihinlähtöön! Arkinen aherrus palaa taas aikatauluineen.....Palataan kuitenkin toukokuisiin tunnelmiin!

Lähtö Pyhän Hermannin skiitalta tehtiin hivenen sekavissa tunnelmissa. Me molemmat olemme vuosia jatkuneen Venäjällä reissaamisen oppineet tajuamaan, että Venäjällä kaikki ei ole kuin koti-Suomessa. Meillä ei todellakaan edes harkittaisi yhtä huonoon kuntoon päässeen rakennuksen kunnostamista, ellei kyseessä olisi joku harvoista linnoistamme tai eduskuntatalosta. Sen sijaan Venäjällä syrjäinen rämähtänyt kirkko keskellä ei mitään, on aivan luonnollinen kohde korjata. Itse keksisin Venäjällä helpostikin ainakin sata kohdetta, joiden korjaamiseen laittaisin nuokin rahat kiinni. No, hieno kulttuuriteko joka tapauksessa. Sovimmekin jo Ilkan kanssa tulevamme paikan päälle kesällä 2029 katsomaan korjauksen edistymistä....

Haukkaselän hautausmaan muistomerkki on aivan tien laidassa

Muistomerkki oli aivan maantien pölyssä

Seuraava kohteemme roadtripillämme oli etukäteen yksivaikeimmista. Tarkka paikka entisen Pitkärannan seurakunnan Haukkaselän hautausmaalle oli meille tuntematon. Summittainen suunta meillä oli, mutta tarkasta sijainnista ei hajuakaan.  Kurvailimme isoltatieltä lähteviä sivuteitä, mutta turhaan. Lopulta kävimme kysymässä yhdestä talosta neuvoa. Koiran muristessa minulle vihaisesti, assistantti sai selville uudet summittaiset ohjeet. Se olisi ison tien varressa!

Tarkat koordinaatit seuraaville etsijöille

Palasimme takaisin isolle tielle ja jatkoimme kilometrikaupalla eteenpäin mateluvauhtia, kunnes samanaikaisesti bongasimme tien vieressä ison pölyisen kiven. Olimme perillä. Ilman venäläispariskunnan apua olisimme takuulla kurvanneet tuhatta ja sataa tämän muistomerkin ohitse! Muistomerkki oli samanlainen kuin kaikki muutkin Pitkärannan muistomerkit. Luonnonkivi, jonka yksisivu on tasoitettu ja siihen kaiverrettu teksti. Tällä kertaa siinä oli myös nuoli ja matka Hautausmaan tarkalle paikalle, muttamaasto oli sen verran ryteikköistä, joten päätimme jatkaa matkaa. Ehkäsieltä olisi muutamavanha hautaristi tai -kivi voinut löytyäkin.....     

Syskysalmi / Pyhän Hermannin skiitta

Blogin kohteet vähenevät huimaa vauhtia, mutta pakkohan se on tunnustaa, että pari pahaa puutetta blogiini tulee jäämään. Monta kohdetta varmasti jää esittelemättä, koska en vaan ole päässyt itsee paikalle tai saanut niistä kuvia. Toki jonkun verran on sellaisiakin kohteita, joista en vaan tiedä mitään.....ainakaan vielä. Vaikka blogini tämän vuoden aikana tuleekin päätökseen, niin aion kyllä jatkaa kohteiden etsintää ja valokuvaamista, kunhan saan uusia kohteita tietooni. Aktiivisen päivittämisen aika loppuu kyllä tähän vuoteen. Jatkossa uusia kohteita tulee siis säännöllisen epäsäännöllisesti.

Niin, mainitsin tuossa pari isoa puutetta, jotka blogiini tulee jäämään. Kyseessä ovat Valamon ja Konevitsan luostarit, joihin en vaan ole ehtinyt. Niidenkin aika tulee joskus myöhemmin, kunhan käyn niissä vierailulla. Toivottavasti jo kesällä 2020! Tarkoitukseni oli tänä vuonna vierailla Valamossa, mutta aina kaikki ei mene kuin Strömsössä, ei tälläkään kertaa.

Valamon luostari on kuitenkin tänään esillä, koska seuraava kohteemme toukokuussa tekemästämme roadtripistä oli Syskysalmella sijaitseva pyhän Hermannin skiitta eli Valamon sivuluostari. Matka tuonne Laatokan rantamille skiitalle oli pölyinen, mutta mitäpä siitä, kun saisin taas yhden kohteen kuvattua blogiani varten! Tosin suurta intohimoa tämä kohde ei etukäteen aiheuttanut, koska paikalla olisi vain yksi rämähtänyt kirkko lisää, joka on vuosikymmeniä ollut vailla huolenpitoa. No, ainahan sitä voi erehtyä!

Pyhän Hermannin skiittaa ollaan kunnostamassa!!!

Sisäänpääsy oli hankalaa

Kirkon takaosa näyttää minusta siltä, että voisi sortua koska tahansa

Valokuvista näkemäni Hermannin skiitta oli huonokuntoinen ja näytti siltä, että se voisi romahtaa kasaan koska tahansa. Yllätys olikin suuri, kun saavuimme paikalle ja näimme kirkon ympärille rakennetut rakennustelineet! Loikkasimme ihmeissämme autosta ulos ja päällistelimme näkyä silmät pyöreinä. Ennen kuin kerkesimme tekemään mitään, paikalle pöllähti läheisen teollisuuslaitoksen vartiomies, joka varoitteli meitä ensiksi alueen käärmeistä. Se olikin hyvä neuvo, koska itselläni oli Crocsit jalassa ja melko nopeasti huomasinkin pari luikertelevaa käärmettä....

Vieressä on teollisuuslaitos, jonka ystävällinen vartija varoitti meitä käärmeistä. Se olikin fiksu neuvo.....

Assistentti jututti vartiomiestä lisää ja hän kertoi, että Valamon luostarilla on valtavasti rahaa ja he kunnostavat Pyhän Hermannin skiitan entiseen loistoonsa. Olin kuin puulla päähän lyöty, mutta tuolla hetkellä tajusin kuinka kiinteästi valtio ja ortodoksinen kirkko ovat yhteydessä Venäjällä. Ilmeisesti valtion kassasta virtaa miljardeja ruplia kirkkojen korjaamiseen ja rakentamiseen. Onhan niitä putkahtanut esiin kaikkialla reissatessani. Nyt uskon myös, että Salminkin ortodoksikirkko korjataan joskus, kuten siitä kirjoiteltiin joitakin vuosia takaperin.... 

Kirkon vieressä on muistomerkki

Syskynsalmen skiitan kirkko

Kirkkoa suojelee myös ristiin kiinnitetty ikoni

No, pitihän se koluta kirkko ulkoa ja sisältä tarkkaan, vaikka pelkäsimme koko ajan tiilien tippuvan niskaamme kirkon holveista ja seinistä. Tätä ei onneksi tapahtunut, vaan vuosina 1901 - 1904 rakennettu skiitta päätti pysyä kasassa vierailumme ajan. Kirkko oli otettu käyttöön vuonna 1904 ja pyhitetty Aleksanteri Nevalaisen muistolle. Kirkkoa kuvailtiin aikoinaan kodikkaaksi ja sen komeat ikonit ja ikonostaasi olivat valamolaisten mestarien tekemää työtä. Poislähtiessämme päätimme tullapaikan päälle uudelleen kymmenen vuoden päästä katsomaan valmista kirkkoa, jos se silloin on valmis....

Kirkon takaosasta on kattokin romahtanut

Kirkko sisältä.....lattia täynnä tiilenkappaleita

Muistopaikka seinän kolossa

Alttarin paikalle pystytetty matka-alttari

Kirkko on ollut upea aikoinaan ja tulee taas olemaan......vuosien päästä

Alttarin kohdalla on holvattu kellari, jonka katto on osittain romahtanut

Valitettavasti en löytänyt tästä kohteesta oikeastaan mitään tietoa, vaan kaikki tieto oli enimmäkseen kuvia rämähtäneestä kirkosta. Mielelläni kuulisin paikan historiasta lisää..... Sama koskee myös paikalta löytynyttä muistomerkkiä, jonka tekijästä ja paljastusvuodesta haluaisin saada tietoa lisää....

Ortodoksikirkossa luterilainen risti ja vinossa.....

Päivitys 25.3.2023

Tämä kohde on kyllä hemmetin hyvä osoitus siitä, että kunVladimir Putin jotain sanoo, niin tapahtuu. Meikäläisittäin purkukuntoinen Pyhän Hermannin Skiitta on työnalla, kuten oli 2019, kun vierailimme paikalla. Hiljaa hyvä tulee ja kyllä valmistuukin. Ruplia tuntuu riittävän tämänkin todella syrjäisellä seudulla sijaitsevan skiitan kunnostukseen alkuperäisen näköiseksi. Näemmä kupoliosa laskettu maahan restauroitavaksi ja joskus takaisin nostettavaksi.

Yllätyin, kun sain muutama päivä takaperin kolme valokuvaa paikalta ja ajattelin ne julkaista tänne kaikkien nähtäväksi. Ihmetelkää kanssani, kuinka he panostavat massiivisesti rahaa näihin kunnostuksiin. Arkkipiispa Kirill tuntuu tietävän mitä ruuvia kannattaa kiristää Toveri Putinilta. No, rosvoja kumpikin, mutta toivottavasti skiitta korjataan. Tarkoituksemme oli näet Pirhosen Ilkan kanssa palata 10vuoden päästä tarkistamaan työnjälki. Tuo päivämäärä 25.5.2029 lähestyy vinhaa vauhtia.....

Pyhän Hermannin skiitta maaliskuussa 2023(kuva Olga Kolomeets)

Kupoli kunnostettavana (kuva Olga Kolomeets)

Työmiehiäkin paikalla (kuva Olga Kolomeets)

 

Pitkäranta / Panssarimies Tereskovin muistomerkki

Käsnäselän venereissu jäi taakse ja edessä oli seuraava kohde, minne ajettiinkin vauhdikkaasti. Hiljaiset ja ennen kaikkea hyvät tiet sekä assistentin raskas kaasujalka, toivat meidät seuraavalle kohteelle melkoista haipakkaa. Taisi nopeus olla suurimmillaan 180km/h, mutta kuka näitä nyt muistelee....

Paikalla on risti joukkohaudan paikalla

En tiedä mitä tämä esittää

Kuka lie sankari

Panssarikuski Tereskovin muistomerkki

Koirinojan risteys, missä sijaitsee Murheen risti, ilmestyi eteemme ja suuntasimme risteyksestä pohjoiseen. Muutama sata metriä ja kurvaus hiekkatielle vasemmalle ja olimmekin jo seuraavalla kohteellamme. Tämä on taas poikkeus, koska yleensähän en näitä venäläisiä muistomerkkejä esittele. Tähän kuitenkin liittyy niin mielenkiintoinen tarina, etten voi jättää tätä julkaisematta. Kyseessä on panssarivaunukuljettaja Tereskovin muistomerkki, joka paljastettiin vuonna 1988. Kyseinen kaveri ei ole kuuluisa, mutta hänen tyttärensä on kuuluisa! Hän oli ensimmäinen nainen avaruudessa! Kyllähän silloin isänkin pitää oma muistomerkki saada, vaikka hänet julistettiinkin talvisodan aikana kadonneeksi. Se sai aikaan sen, että perheeseen ei luotettu, koska isähän saattoi olla vaikkapa loikannut Suomen puolelle....

Maailman ensimmäisen naispuolisen avaruusmatkailijan Valentina Tereshkovan avaruuslento ja sen vaikeudet ovat meille monille vielä kohtuullisen tuntemattomia. Koska Willimiestä kiinnostaa avaruusasiat ja tätä kirjoittaessani(16.7.2019) lähti päivälleen 50 vuotta takaperin Apollo 11 avaruuslennolle, niin toivon, että mahdollisimman moni lukisi myös tämän jutun Tereshkovasta! Koska en itse osaa kirjoittaa noin hyvin, niin laitoin linkin juttuun, minkä toivon teidän lukevan.....

PS. Tytär muuten käy joka vuosi isänsä muistomerkillä!

Pitkäranta / Ortodoksihautausmaan muistomerkki

Lauantaiaamu ja kello 8.10. Volvo parkissa paikallisen rengasliikkeen pihalla ja takarengas tyhjänä! Korjaamo on tietenkin suljettu, mutta ystävällinen paikallinen ohikulkija soitti rengasukolle kotiin ja pyysi saapumaan töihin, koska asiakkaat odottivat.... Melko pian ukkeli saapuikin paikalle ja avasi pajansa ovet, mistä paljastuikin melkoisen modernit vehkeet. Ei muuta kuin Volvo tunkilla ylös ja reikää paikkaamaan. Kaveri olikin melkoisen nopea työssään ja ei aikaakaan, kun Volvo olia taas valmis lähtemään tien päälle tubelesspaikka renkaassa. Kaikki oli taas hyvin, eikä kellokaan ollut vielä liikaa. Kerkeäisimme hyvin hoitaa päivän kuvaukset, jos vaan kohteet löytyisivät iisisti!

Aamu alkoi rengasrikolla

Homma alkaa olla valmis...

Keula siis taas tielle ja kohti Pitkärannan pohjoispuolella sijaitsevaa Pitkärannan ortodoksihautausmaan muistomerkkiä, jonka pitäisi löytyä helposti, siitä olin varma.... Helpostihan tuo löytyikin ja mikä yllätys, saman kiven juurella oli toinenkin suomalaismiesporukka. Enää en jaksa muistaa, mistä he kaikki olivat kotoisin, mutta ainakin yksi oli Luumäeltä. Siis pitkälle pitää mennä löytääkseen etelä-karjalaisia!

Pitkärannan ortodoksihautausmaan muistomerkki

Muistomerkki oli kiveen kaiverrettu teksti ortodoksiristeineen ja sijainti aivan tien vieressä, joten se löytyi helposti. Paikalla olleesta hautausmaasta oli jäljellä melkoisen vähän, mutta joitakin ristejä ja hautakiviä oli jäljellä. Tosin sammaloituneena ja maahan kaatuneina, mutta tallella kuitenkin. 

Teksti on vielä luettavissa

Maahan kaatunut/kaadettu hautakivi

Paikalla oli suomalainen miesporukka

Risti uhmaa aikaa

Tämän muistomerkin paljastusajasta ja tekijöistä minulla ei ole tietoa, mutta veikkaisin niiden tekijäksi jotain paikallista kivifirmaa, koska nämä Pitkärannan kohteet olivat kaikki samalla tavalla tehtyjä ja näyttivätkin samalta. Toimeksiantaja on takuulla joku Pitkärannan pitäjäseura tai joku sellainen...

Nyt oli kuitenkin taas aika jatkaa matkaa. Ilkka päätti, että emme mene asfalttitietä, joka oli alkuperäinen suunnitelmamme, mutta me päätimmekin mennä oikotietä Nietjärven taistelupaikkojen kautta....

Pitkäranta / Luterilaisen kirkon muistomerkki

Lauantai oli Willimiehelle murheen päivä! Ensimmäistä kertaa urhoollinen Willimobiili päätti hyljätä minut keskelle risteystä ja sittenpä olikin aika tilata hinausauto paikalle. Tämä urhoollinen kulkupeli jätti viimeisen Venäjän kuvausreissun väliin, minkä suoritamme ensi viikonloppuna. Mutta nyt Willimies lähtee ladynsa kanssa Pietariin. Mitä näitä kotteroita murehtimaan. Lukemalla alla olevan jutun, huomaatte että oli niitä ongelmia keväälläkin!

Alapallonivel petti, joten matkanteko hyytyi

Tavoitteemme oli kiertää nämä Pitkärannan muistomerkit ja nähtävyydet vauhdilla, jotta kerkeäisimme saada päivän urakkamme kasaan mahdollisimman nopeasti, koska seuraava majapaikkamme oli Sortavalassa. Edessä oli siis vielä pitkä päivä, mikä tulisi kohtaamaan jonkun verran vaikeuksia, joista emme vielä tienneet yhtikäs mitään....joten ei muuta kuin eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta, joka olisi tällä kertaa Pitkärannan luterilainen kirkko ja sen edustalla oleva muistomerkki.

Pitkärannan luterilainen kirkko toimi tässä tilassa ennen sotia

Matkaa ortodoksisen kirkon pihalta oli reilu kilometri, joten siirtymiseen ei kauaa mennyt. Paikkakin löytyi iisisti, joten olimme melkoisen tyytyväisiä, kun kurvasimme paikalle. Auto parkkiin ja kuvia näppäilemään. Kirkon tai paremminkin hylätyn vajan edustalla oleva muistomerkki oli vaan kokenut kovia. Paikallinen mies kertoili meille hyvällä englanninkielellä, mitä muistomerkille oli edellisenä talvena käynyt. Se oli lumitöiden seurauksena kaatunut kumolleen, joten sen tekstipuoli oli nyt maata vasten. Harmillinen homma, mutta meidänkään voimat eivät riittäneet sen pystyyn kampeamiseen. Ehkä sen joku vielä tämän suven puitteissa nostaa pystyyn?

Luterilaisen kirkon muistomerkki kirkon edessä kumollaan

Ei jaksettu nostaa pystyyn, joten teksti puoli jäi edelleen maata vasten

Me kuitenkin halusimme jatkaa matkaa, mutta Ilkan peruuttaessa pihasta pois, niin kuulin vasemmasta takarenkaasta sihinää! Meillä oli rengasrikko, joten helkatin äkkiä etsimään rengasliikettä. Tosin kello oli vasta kello 8 ja päivä lauantai, joten mistähän sen äkkiä löytäisi?

Ai niin, pakkohan se on kertoa faktat tästä Pitkärannan luterilaisesta kirkosta, joka ei ainakaan meidän mielestämme muistuttanut kirkkoa suuremmalti....

Perhanan naula puhkoi renkaan.....

Kirkon edustalla on komeita autotalleja....

Pitkäranta kuului aiemmin Impilahteen ja paikalliset luterilaiset kävivät jumalanpalveluksessa Impilahdella. Väestö kuitenkin kasvoi vauhdilla ja jo vuosina 1889 - 1904 kirkonmenoista vastasi omat papit. Tämän jälkeen seurasi lähes 20 vuoden paussi, kunnes opetusministeriö lopulta myönsi määrärahan oman papin palkkaamiseen vuonna 1923. 

Paikkakunnan ensimmäinen ja suomalaisten aikana ainut luterilainen kirkko sijaitsi paikallisen kuparitehtaan konehuoneesta muutetussa tilassa. Lopulta Pitkärannan tehtaiden johto päätti sijoittaa nyt jo rapistuneeseen kirkkoon rahaa ja muuttaa se ajanmukaiseksi kirkoksi. Suunnittelu annettiin arkkitehti U.Ullbergille ja työt sujuivat nopeasti. Kirkko oli maalattu sisältä ja ulkoa sekä valmis käyttöönotettavaksi 1921. Nyt Pitkärannassa oli oma kunnostettu kirkko!

Kirkon viimeisteli vielä 1928 kirkon lähelle pystytetty kellotapuli, joka oli myös Ullbergin suunnittelema. Kauaa eivät pitkärantalaiset saaneet kirkostaan nauttia, koska tammikuussa oma tykistömme tuhosi kirkon, koska vihollinen oli muuttanut sen omaksi tukikohdakseen. Kellotorni jäi tuolloin vielä pystyyn....