Melkoinen alkuviikko takana. Lehtien toimittajat ovat soitelleet milloin minkäkin asian tiimoilta. Osa on liittynyt työhommiin, mutta kyllähän tämä bloginikin on herättänyt intohimoja. Ainakin tänään julkaistavassa Lappeenrannan uutisissa pitäisi olla nimi mainittuna, koska niin innokkaasti maanantaina soittelivat ajellessani pitkin ja poikin Heinjoen syrjäseutuja. Puhelut katkesivat aika ajoittain ja viimeisen kerran yhteys palasi istuessani Viipurissa Max Burgerin penkeillä. Jonkinlainen juttuhan tuolta on tulossa liittyen rikkihappotehtaan kuljetusrataan. Mielenkiintoinen paikkahan tuo on ja toivottavasti jotain uuttakin asian tiimoilta selviäisi.
Koska tuo Viipuri tuli mainittua, niin julkaistaanpa vanha jo sivublogissani julkaistu kohde täälläkin. Vähäisillä tiedoilla mennään ja tekstimääräkin saa jäädä lyhkäiseksi, koska ei juuri nyt sen kummemmin kiinnosta kirjoitella. Työasiat painavat mieltä ja yöunetkin jäivät vähäisiksi...
Huhtikuun alussa 2015 kiertelimme assistentti Ritan kanssa Viipurin Salakkalahden rantamia, mistä kerkesimmekin jo esitellä Poika ja kissa-veistoksen. Nyt seuraa jatkoa samalta alueelta, mistä bongasimme hauskan ja hellyyttävän Mustekala-teoksen.
Kyseinen teos on materiaaliltaan melko venäläinen, koska se on tehty betonista ja mielestäni se on jo uhmannut aikaa joitakin vuosia Salakkalahden pohjukassa. Kuinka kestävä se on luonnonvoimia vastaan, jää nähtäväksi. Tekijästä ei myöskään ole tietoa, mutta ihan hemmetin hauska teoshan tuo on, kunpa Suomessakin tehtäisiin vastaavia juttuja meidän sunnuntaikävelijöidemme iloksi. Ainakin lapsille tuon luulisi olevan mieluinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita