Nykyisin ketään eikä mitään tarvitse kuulemma valvoa millään tavalla, koska meillä on vahva luottamus siihen, että jokainen tekee omassa työssään aina parhaansa. Kuinka eri mieltä olenkaan, koska kuuluisa talvisodan henki on tyystin kadonnut, ainakin minun mielestäni. Kukaan ei auta enää toistaan, vaan jokaisella on johtolauseena: "Mitä minä tästä hyödyn?". Tästä syystä he eivät saa myöskään itse apua, vaan uupuvat työnsä ääreen.
Kuulun itse ihan samaan joukkoon, keneltä on turha tulla enää kyselemään apua pikkupulmissa. Minä ainakin yritän ensin ratkaista itse omat ongelmani, enkä piiloudu tekosyiden taakse. Mielestäni muutos on vain hyvästä, koska historiaan perehtymällä voi kuka tahansa huomata, että ihmiskunta on kehittynyt melkoisesti kivikaudelta tähän päivään. Ilmeisesti monen mielestä nyt ollaan saavutettu taso, mihin meidän pitää pysähtyä?
Klamilan Pyölinvuoren "ilmavalvontatorni" |
Ilmeisesti valvonnalle ja tiukalle kurille olisi tarvetta nykyisinkin, koska eihän tässä maassa saada ihan oikeasti mitään aikaiseksi ilman käskyttämistä, koska neuvottelut eivät johda yhtikäs mihinkään. Vastarinta kaikenlaisia muutoksia kohtaan tuntuu olevan melkoista ja erilaisten tekosyiden, kuten kiire ja oma elämäntilanne, taakse on helppo piiloutua. Vanha sananlasku kertoo, että minkä taakseen jättää, niin sen edestänsä löytää. Näin Suomessakin tulee käymään ja sitten ollaankin sellaisessa pulassa ettei olekaan ennen nähty.
Pulassa oltiin toki viime sotien aikanakin, mutta tuolloin sitä kuuluisaa talvisodan henkeä olikin roppakaupalla. Silloinhan kansaa yhdisti yhteinen vihollinen Neuvostoliitto, joka lähetti lentokoneensa tekemään tuhoa Suomeen parhaimman kykynsä mukaan. Tätä vaaraa vastaan aloitettiin rakentamaan kaikkialle lisää ilmavalvontatorneja, mitkä olivat aina miehitettyjä, oikeastaan paremminkin ne olivat täynnä Lottia, jotka hoitivat tehtävänsä hyvin sekä valvoivat ilmatilaa päivin ja öin, säästä riippumatta. Tehtävässä sai ainakin riittävästi raitista ulkoilmaa!
Muistolaatta tornin jalassa |
Virolahden Klamilassa sen sijaan ilmavalvontatorni oli rakennettu jo vuonna 1935. Korkeudeltaan se oli 14 metriä ja koska se sijaitsi korkealla mäellä, niin näkyvyys oli ainakin hyvä kaikkiin suuntiin. Jatkosodan päätyttyä Klamilankin ilmavalvontatorni piti purkaa, jotta rauhanehdot tulisivat täytettyä. Melkoinen kasa järeää puutavaraa myytiin polttopuuksi paikallisille asukkaille. Eiköhän noilla saatukin muutama tupa lämpimäksi?
Vuonna 1995 paikallinen Klamilan kylätoimikunta päätti rakentaa uuden tornin entiselle paikalle. Mallina käytettiin vanhaa valokuvaa, koska eihän tällaista projektia nyt voinut toteuttaa tietokoneiden avulla, kenties jotain uutta tietokoneohjelmaa hyödyntämällä. Perinteiset keinot olivat vielä tuolloin voimissaan. Nykyisin torni on suosittu paikka, missä lintubongarit seuraavat lintujen muuttoa. Kaipa tuonne joku nousee ihailemaan upeita maisemiakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita