Joulu lähestyy ja niin lähestyy myös Parikkalan kohteiden esittelyjen päätös. Viimeistä kohdetta näet viedään... Onneksi noita on vielä reservissä jonkun verran, koska kuvausretket näillä keleillä ovat mahdottomia. Lisäksi kun noita uusia kohteita alkaa olla melkoisen haasteellista löytää. Mielessäni ei ole ainuttakaan sellaista kohdetta Etelä-Karjalassa, mikä olisi kuvaamisen arvoinen ja sitä kautta ansaitsisi tulla julkaistuksi blogissa. Pikkuhiljalleen ajatus blogin lähestymisestä päätepistettään alkaa muuttua todelliseksi. Toki kohteita on vielä julkaistavaksi, mutta uusista ensi kesän reissuilla kuvattavista jutuista ei ole tällä hetkellä.
 |
| Kokkosenmäen uhrikivi |
Venäjän puolella liikkuessani, on joitakin valokuvia tullut räpsäistyä paikallisista sekä myöskin suomalaisten pystyttämistä, joten ilmeisesti Willimiehen jäljillä blogi aloittaa merkittävien kohteiden valokuvaamisen Suomen rajojen ulkopuolella ja aloittaa samankaltaisen tietokannan kokoamisen Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan muistomerkeistä. Jokunen pikku ongelmahan tässä vielä on ratkaistava, kuten rahoitus, maastoauton hankinta ja Venäjän kieltäkin olisi mukava osata. No, ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Tosin tuo rahoitus on se kaikkein haastavin ongelma...Vaan vielä on jokunen dollari käytettäväksi joululahjojen ostoon, joten lienee aika siirtyä aiheeseen, jotta kerkeän shoppailemaan.
 |
| Kiveen on hakattu reilut parikymmentä kuppia. Näemmä puolukka-aikaan kuvattu tämä kohde |
Tälläkin kertaa kohde on sellainen, missä Willimies ei itse ole piipahtanut, vaan joudun esittelemään Lapakon Aleksin ottamia valokuvia Parikkalan Saaren Kokkosenmäen uhrikiveltä. Näistähän aina käydään polemiikkiä, että ovatko ne uhrikiviä vai pelkästään kuppikiviä, mihin on tuotu uhrilahjoja, milloin mitäkin tarkoitusta varten. Tähän kiistaan en halua ottaa kantaa, mutta kyllähän tämä voisi hyvinkin olla uhrikivi, koska kiveen on hakattu uria, joita pitkin nestemäinen aines on päässyt valumaan pois.
 |
| Kiveen hakattu ura johtaa alas kiven päältä |
Joka tapauksessa kyseessä on ihan upea kohde, minkä paikalliset asukkaat ovat osanneet hyödyntää matkailuvaltiksi lopultakin. Kyseisen kiven ovat paikalliset tunteneet jo ammoisista ajoista lähtien, koska kivi on ilmeisesti hakattu rautakaudella eli melkoisen vanhasta tekeleestä on kyse. Sen sijaan yleisessä tiedossa se on ollut vasta vuodesta 1995 lähtien, jolloin paikallinen Jussi Tiainen ilmoitti siitä Museoviraston rakennushistorian osastolle. Tämän jälkeen kivi on ollut tarkemman tutkimuksen kohteena pariin otteeseen.
 |
| Infotaulu kertoo uhrikivistä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita