Jouluaatto. Vuoden työt tehty. Lienee siis aika ottaa muutama päivä rennosti, ennen kuin lauantaina aletaan räpsimään panelia kattoon. Vaikuttaa tämäkin loma melkoisen työntäyteiseltä, kunhan joulupyhistä on rymistelty lävitte. Toivottavasti te lukijatkin osaatte heittää jouluvaihteen päälle ja ottaa rennosti muutaman päivän. Akkujen lataaminen lienee meille kaikille tarpeen tässä vaiheessa vuotta?
Vaan nyt lienee aika heittää eräs mielenkiintoinen paikka kaikkien nähtäville. Vastaavasta en ole koskaan aiemmin kuullutkaan. Ehkä te olette? Ruokolahden perukoilta Pohja-Lankilan kylän Marjamäeltä löytyy retkeilyreitti Hukkavuoren polku, minkä esittelemme tarkemmin seuraavalla kerralla. Reitin varrelta vaan löytyi niin mielenkiintoinen kohde, että pakko esitellä se erikseen. Kysymyksessä on näet muurahaisten munituslaani. Jep, en ollut kuullut itsekään tällaisesta aiemmin, mutta nyt olen sentään vähän viisastunut asian suhteen.
 |
| Muurahaisten munituksen opaskirjanen |
Sotien jälkeen, etenkin 1950-luvulla, muurahaisten munitus oli iso bisnes, etenkin Karjalan alueella, vaikken vastaavaan ole muualla törmännytkään. Muurahaisten munat olivat arvokasta vientitavaraa ulkomaille. Siitä valmistettiin valkuaisjauhetta tai sitä käytettiin lemmikkien ruokana tai nerokkaat saksalaiset kemistit valmistivat lääkkeitä. Siitä on siis moneksi
 |
| Muurahaisten munituslaani kallion laella. Huom tervattu rinki ja sananjalkaviuhka |
Vaan kuinka homma tehtiin, koska muurahaisten munat ovat melkoisen pieniä? Monilla metsäisillä alueilla oli paljon isokokoisia muurahaiskekoja. Niistä sai raaka-ainetta paljon ja se tiesi kipeästi kaivattua ulkomaan valuuttaa.Onneksi ihmisen ei tarvinut hoitaa koko prosessia itse, vaan muurahaisten annettiin hoitaa työ. Kyllä ihminen osaa olla ajoittain ovela!
Työ alkoi juhannusviikolla, jolloin öiseen aikaan lapioitiin muurahaiskeon pohjalla olevat munat säkkiin. Sitten ne kaadettiin seulan läpi, jolloin isoimmat roskat jäivät seulaan. Seuraavana päivänä muurahaiset tekivät itse lopullisen siivouksen joko kallion päälle rakennetulla munituslaanilla, kankaan päällä tai erikseen rakennettu laani jossain muualla. Kuten täällä Marjamäellä, lajiteltavat munat kipattiin laanille aamusella ja muurahaiset kävivät töihin tervalla rajatulla alueella.
 |
| Hädän hetkellä laanilta opastetaan Pasi Kuikan luokse oloa helpottamaan |
Muurahaisia piti koko ajan vahtia, koska ne tuppaavat olemaan melkoisen ahkeria työntekijöitä. Ne eivät toki laiskotelleet, mutta munien lajittelu laanilla sananjalkaviuhkojen alle saattoi keskeytyä, jos munat alkoivat käydä vähiin. Tällöin ne ryhtyivät siirtämään roskia munien sijasta. Lisäksi kaikkein helteisimpinä päivinä muurahaiset saattoivat heittäytyä korpilakkoon ja lopettaa työnteon. Tällöin valvojan tehtävä oli pirskotella vettä muurahaisten päälle, jotta ne kuvittelisivat sateen alkaneen. Tällöin työnvauhti parani kummasti.
 |
| Valitettavasti lokakuussa muurahaisia ei näkynyt |
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen osoitus ihmisten nokkeluudesta tienata rahaa...osaisinpa itsekin keksiä jonkun mukavamman keinon kuin jatkuvan päivätyön tekemisen. Vaan, mukavaahan tuo on, että töitä on. Hittoako tuosta ruikuttamaan ainakaan pariin seuraavaan viikkoon. Ollaan lomalla ja nautitaan kinkusta yms.
Lopuksi kaikille lukijoille, assistenteille, kommentoijille, vinkkien lähettäjille, matkoilla mukana pyörineille ja muuten vaan Willimiehen Jäljillä blogiin törmänneille mukavat joulut ja onnelliset uudet vuodet. Ottakaahan rennosti ja muistakaahan seurailla uusimpia päivityksiä, koska lisää juttuja on tulossa vielä tämän vuoden puolella. Itse asiassa olen itsekin aivan täpinöissä, koska paluu blogin alkujuurille Lappeenrantaan on kohta edessä! Johan näillä harharetkillä on aikaa mennytkin pitkälti yli vuosi....
Hyvää joulua
T. Willimies ja Willilady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita