Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Vittu, mikä päivä! Aamulla startattiin Williladyn kanssa kohti Summan talvisodan aikaisia taistelupaikkoja tarkoituksena kuvailla niistä mahdollisimman monta. Eipä olisi taas Venäjä voinut yllättää paremmin. Ei reissua ilman haastetta ja tällä kertaa niitä olikin sitten ihan roppakaupalla! Ensimmäistä kohdetta eli tämän päivän kohdejulkaisupaikkaa Summan kenttähautausmaata lähestyttäessä Willilady karjaisi autossa että karhuja... Siinä monttuja väistellessäni pysäytin auton ja jäimme yhdessä tuijottamaan ikkunasta metsään. Totesimme, ettei ne ollut karhuja vaan villisikoja! Perkele, kuusi kappaletta torahampaisia jötiköitä ja aivan kohteen läheisyydessä.
No urheana sankarina en antanut Williladylle lupaa nousta autosta pois vaan olin valmis hoitamaan kuvaustehtävän itsekseni. Ei tuo likka pahemmin vastustellut, kun poistuin autosta 400 metrin kävelyreissulle kohti talvisodan ankaria taistelumaastoja. Täällä ratkaistiin talvisodassa Suomen kohtalo. Tuntui hienolta tassutella näitä tantereita villisioista huolimatta. Kohde tuli kuvattua ja jatkoimme reissua autolla kohti seuraavia haasteita. Pari seuraavaa paikkaa oli helppoja, mutta sitten meidät käännytettiin konepistoolimiehen toimesta pois ja jouduimme kääntymään ympäri kohti seuraavaa paikkaa.
Kyltti, missä ilmoitetaan, ettei ampumisen uhalla ole suotavaa liikkua näillä main
Sekin meni mönkään koska aiemmin näkemiemme kylttien teksti kertoi, että meidät voidaan ampua, mutta nyt oli teksti vieläkin tylympää. Uusi kyltti esti kulkemisemme sotahistoriallisen seuran sivuilla julkaistuun kohteeseen. Tien varret ovat näet talvisodan ja ampumaharjoitusten takia täynnä kranaatteja, joten alueelle ei ole pääsyä. Paikallinen ukko tosin kertoi, että senkun menette kuvaamaan kohteen, mutta yhteistuumin päätimme kääntyä ympäri. Homma siis kosahti reisille tänään, mutta eiköhän me assistentti Ritan kanssa käydä siellä vielä kesällä pyörähtämässä kuvausreissulla....Mitäs siinä sitten taas muuta voitiin, kuin jatkaa kohti uusia pettymyksiä...
Hengenvaarallinen alue...kranaatteja pitkin metsiä ja liikkuminen ei ole luvallista!
Seuraavaksi yritimme mennä Leipäsuon kautta kohti Summan alueelle rakennettua tulvituspatoa, mutta lukuisien pohjakosketusten ja mutavelliin juuttumisten jälkeen luovuimme tuumasta. Koska siellä ei ole muistomerkkiä, niin olkoon! Tänään oli siis melkoisen haasteellinen päivä, joten epäonnistumisten jälkeen päätimme palkita itsemme shoppailemalla paikallisessa rautakaupassa ja syömässä lempiruokaamme shavermaa. Muutama kohde kuvattiin lopuksi Viipurissa ja kurvailtiin päivän päätteeksi kotio Svetogorskin kautta nauttimaan rankkojen reissujen vakiokeissi eli autotallioluet!
Leipäsuon glamouria
Nyt meni taas melkoiseksi jorinoinniksi tämä kirjoitus, joten kai tähän loppuun pitää saada edes ripaus asiaakin. Summan kenttähautausmaa perustettiin syksyllä 1941, jolloin suomalaiset joukot saapuivat uudelleen alueelle. Tällöin alueelta löydettiin 204 tunnistamatonta vainajaa, jotka haudattiin raakalaudasta tehtyihin arkkuihin yhdeksään riviin. Hautausmaa-alue on nykyisin selkeästi erotettu kettingillä ympäröivästä alueesta, mutta aluksi se oli ympäröity piikkilangalla lehmien pitämiseksi pois alueelta.
Alueelle on helppo päästä, jos villisiat eivät osu reitille
Piikkilankojen ansiosta alue löydettiin "uudelleen" vuonna 1993 entisten summalaisten evakkojen toimesta. Lopuksi hautausmaan alue varmennettiin koekaivauksilla, jolloin esiin nousi arkun kappaleita. Tämä oli sysäys kunnostaa hautausmaa-alue Leena Iisakkilan suunnitelman pohjalta. Lopuksi alueen kruunasi kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema ja taiteilija Ari Laitila toteuttama muistomerkki. Se paljastettiin pakkassäässä 5.11.1995. Paljastuspuheen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen.
Yleisnäkymä. Hauta-alue vasemmalla jamuistomerkki oikealla
Hautausmaan vihkimmisestä vastasivat kenttäpiispa Hannu Niskanen ja ortodoksisen osuuden hoiti Isä Timo Tynkkynen. Paikalla juhlallisuuksissa oli myös Lahden veteraanisoittokunta.
Hauta-alue on kettingeillä ympäröity
Alue on myös jonkun venäläisen organisaation kunnioittama kohde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita