Onpahan takana melkoinen viikko! On tuntunut niin hemmetin raskaalta tämä kevät, että näinköhän tästä jaksaa sinnitellä kesäkuun 21. päivään, jolloin omien laskujeni mukaan alkaa kauan ja hartaasti odotettu kesäloma! Sitä ennen pitäisi töissä keritä tehdä monta isoa sekä haastavaa hommaa, mutta kun voimat on aivan loppu tai ainakin siltä tuntuu...
Otin taannoin lopputilin ison koulun apulaisrehtorin tehtävästä ja seuraajakin on ilmeisesti valittu tekemälleni työlle, mutta onhan tässä työsarkaa ennen kuin voin hyvillä mielin siirtää vastuun ja tehtävät seuraajalleni. Toivottavasti seuraajani osaa jatkaa digiloikan edistämistä koulussamme, koska niiden päätösten kanssa minunkin pitää elää jäädessäni samaan paikkaan töihin, tosin historian- ja yhteiskuntaopin lehtorina. Se onkin työ mihin aion panostaa kaikki paukut, mutta vapaa-aikanani en aio ottaa asiasta stressiä ja paineita. Aion myös terästäytyä kotirintamalla ja jatkaa kotimme restaurointia, koska vanhastaan tiedän sen olevan parasta terapiaa.
Viikko on tainnut nyt vierähtää jopa blogin viimeisimmästä päivityksestäkin, koska en vaan ole saanut itseäni motivoitua laittaakseni läppärin näppäimet laulamaan. Muutenkin olin ajatellut hivenen hiljentää julkaisutahtia kesän ajaksi, mutta aloitin näemmä jo hivenen etuajassa. Tämä projekti kuitenkin etenee jatkossakin, mutta onneksi nyt alkavat oman blogini kulta-ajat. Ensi lauantaina ja sunnuntaina on edessä kuvausreissut.....ai hitto, kun tuntuu hyvältä päästä taas tien päälle.
Tämän päiväistä kohdetta en olekaan itse kuvannut, vaan assistentti Jarkko. Hän kävi joskus aikoinaan(vuonna 2014?) Äyräpään kirkon raunioilla, joten laitetaanpa Jarkon kuvat jakoon pienen kohde-esittelyn myötä Äyräpään entisen kirkon maisemista.
Äyräpään luterilainen kirkko sijaitsi Äyräpään kunnan itäalueella Vuoksen rannalla. Seurakunta alueelle perustettiin vuonna 1925 ja se aloitti toimintansa 1.1.1926. Aluksi vastaperustetulla seurakunnalla ei ollut omaa kirkkoa, vaan se toimi alkuajat Ronnun kirkoksi nimetyssä Pölläkkälän Evankeliumiyhdistyksen rukoushuoneessa. Koska tarve uudelle kirkolle oli, niin jo vuonna 1929 tilattiin piirustukset arkkitehti Oiva Kalliolta. Rakentaminen aloitettiin tosin vasta vuonna 1933.
Rakennusaineena käytettiin Perkjärvellä sijainneen ruhtinas Soltikovin hovin päärakennuksen tiiliä ja graniittikiviä, jotka köijättiin Äyräpäähän. Lopuksi kirkko rapattiin kauttaaltaan valkoiseksi valmistajan, rakennusosakeyhtiö Pyramidin toimesta. Lopulta tämä funkkistyylinen moderni pitkäkirkko pyramidimaisine kellotorneineen vihittiin Viipurin hiippakunnan piispan Erkki Kailan toimesta käyttöön 1.4.1934. Kuvan kirkosta voit kurkata täältä.
Kirkko ei kauaa kerinnyt olla äyräpääläisten ilona, koska talvisota alkoi marraskuussa 1939 ja Äyräpääkin muuttui taistelukentäksi. Suomalaiset pioneerit saivat tehtäväksi räjäyttää kirkon torni, etteivät viholliset pystyisi käyttämään sitä tykistön tulenjohtotehtäviin. Ennen räjäyttämistä venäläinen kranaatti kuitenkin laukaisi suomalaisten miinoitukset ja kirkko tuhoutui ulkoseiniä lukuunottamatta.
Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaisten saapuessa alueelle, tehtiin päätös jättää kirkon rauniot kansalliseksi monumentiksi. Jatkosodan loppuvaihe tuhosi sitten liki kaikki jäljelle jääneet osat ja lopulta venäläiset tuuppasivat kirkon nurin vuonna 1945.
Nyt kirkon rauniot ovat olleet suojelukohteena vuodesta 1993 lähtien ja se toimii myös elävänä muistomerkkinä jälkipolville sodan kauheuksista. Aikanaan rakennusta räjäytettäessä pystyyn noussut teräsbetonin palanen toimi kiinnityspaikkana mustalle marmorilaatalle, missä on kuva kirkosta ja teksti: tällä paikalla sijaitsi Äyräpään kirkko 1934-1944. Muisto on kuolematon. Alla on vielä mainittu marmorilaatan asettajan nimi eli Äyräpääläisten pitäjäseura ry.
Samaan lattiasta nousseeseen betonipalaan kiinnitettiin myös toinen laatta Äyräpään ja Vuosalmen taisteluiden muistoksi. Nämä molemmat muistolaatat paljastettiin 13.6.1993.
Mielenkiintoisen sivujuonteen Äyräpään kirkon raunioille tekee se yksityiskohta, että jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth haudattiin viimeiselle matkalleen siunaamalla hänet Äyräpään kirkon raunioilta kerätyllä hiekalla. Hän jos kuka ansaitsi tämän kunnianosoituksen taisteltuaan alueella kiivaissa taisteluissa.
Päivitys 13.1.2019
Lisään tähänkin kuvia, joita Seppälän Pirjo minulle taannoin lähetti
Päivitys 13.1.2019
Lisään tähänkin kuvia, joita Seppälän Pirjo minulle taannoin lähetti
Äyräpään kirkon ja sankarivainajien muistomerkki (Pirjo Seppälä) |
Muistomerkin laatta (Pirjo Seppälä) |
Kirkon kattopeltejä? (Pirjo Seppälä) |
Kirkosta ei ole paljoakaan jäljellä (Pirjo Seppälä) |
Eikös se ollut tämä kirkko, jonka räjäytys näkyi myös uudestaan Talvisota-elokuvassa?
VastaaPoistaJep
VastaaPoista