Suhobezvodnoje / Sotavankien muistomerkki

Minä kun yritän pikkuhiljalleen saada tätä blogiani päätökseen, niin assistentti Pirhonen tuntuu parantavan vauhtia. Aina silloin tällöin sähköpostiini tippuu kuvia uusista muistomerkeistä, jotka assistentti on hankkinut minulle Venäjän suhteiden avulla. Tämän päivän kohde on juuri sellainen, että hän on pommittanut ihmisiä somen kautta ja saanut lopulta jonkun innostumaan asiasta ja käymässä kuvaamassa kohteen paikan päällä! Tällä kertaa saanut jopa kahdesti innostumaan valokuvausreissulle...

Tällä kertaa kohde löytyy jopa tuhannen kilometrin päästä, joten lienee blogini kauimmainen kohde, jos mukaan ei lasketa Maltalta julkaisemiani lomakuvia. Kiitos Ilkka tästä kohteesta ja nyt siihen löytyi vähän taustaakin, joten heti julkaisuun...

Sotavankien muistomerkki maaliskuussa 2019 (Kuva Andrej Karmolin)

(Kuva Andrej Karmolin)

Suomalaiset ovat 1990-luvun alkupuolelta lähtien pystyttäneet melkoisen määrän muistomerkkejä nykyisen Venäjän alueelle. Vilkkainta aikaa oli heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen aika, mutta kyllä niitä nousee vieläkin, kuten tämä 9.8.2016 Nizhni Novgorodin alueen Semjonovin piirin Suhobezvodnojen asutuskeskuksessa paljastettu muistomerkki kertoo. Kyseessä on suomalaisten sotavankeudessa täällä Unzhlag-nimisessä leirissä menehtyneiden sotavankien muistomerkki. Kaikkiaan menehtyneitä oli 14 sotavankia.

Muistomerkki sijaitsee puistossa edelleen toiminnassa olevan vankilan edessä. Kyseiselle paikalle ei ole haudattu yhtään sotavankia, vaan heidän hautapaikkansa sijaitsevat reilut 30 kilometriä pohjoisempana sijaitsevalla metsikköalueella. Tämä muistomerkki on toteutettu Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toimeksiannosta yhteistyössä Vojennye Memorialyn kanssa. 

Muistomerkin paljastustilaisuudessa oli arvovaltaisia vieraita Venäjältä ja suomalaisten osalta yhdistyksen edustajat, Suomen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen puolisoineen sekä apulaispuolustusasiamies Jukka-Pekka Mustonen.

Suhobezvodnoje toukokuussa 2019 (Kuva Andrej Karmolin, kuten muutkin kuvat)

Muistosanat muistomerkillä lausui Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen, tulkkinaan apulaispuolustusasiamies Jukka-Pekka Mustonen. Tilaisuudessa pidetyn puheen voit lukea alapuolelta sanasta sanaan:

"Sotavankeudesta palanneiden suomalaisten sotilaiden kertomusten perusteella me olemme jo heti sotien jälkeisestä ajasta lähtien tienneet, että jossain silloisen Gorkin alueella oli vankileiri, josta siellä olleet sotavangit käyttivät nimiä Unzhan leiri, leiri 242 tai leiri 13. Kerrottiin myös, että se oli metsätyöleiri, jossa tehtiin kovaa työtä.

Viime vuoden elokuussa, miltei päivälleen vuosi sitten, yhdistyksemme delegaatiolla oli mahdollisuus tulla tänne Suhobezvodnojeen. Olimme tiettävästi ensimmäinen ulkomainen delegaatio, joka täällä kävi. Kiitos isäntiemme, me saimme silloin runsaasti uutta tietoa tästä tarkemmin tuntemattomasta leiristä.

Tuolla matkalla syntyi ajatus uuden muistomerkin saamisesta tänne Syhobezvodnojeen vankeudessa menehtyneille suomalaisille sotavangeille. Asiat ovat edenneet ongelmitta ja nopeasti. Tänään me olemme kokoontuneet tämän muodoltaan pelkistetyn, mutta viestiltään puhuttelevan uuden muistomerkin äärelle.

Haluan tässä yhteydessä yhdistyksemme ja samalla tänne jääneiden sotavankien omaisten puolesta kiittää Suhobezvodnojen asutuskeskuksen hallintoa siitä, että muistomerkkimme on saanut näkyvän paikkansa täällä kauniilla puistoalueella. Kiitän myös hyvää yhteistyökumppaniamme Vojennye Memorialya muistomerkkihankkeen käytännön toteuttamisesta. Pyydän, että nämä kiitokset välittyvät ystävällemme, pääjohtaja Piljajeville.

Muistomerkki on luonnollisesti tärkeä meille suomalaisille. Toivon, että se voi kuitenkin olla samalla myös yhdistävänä tekijänä, kun me puolin ja toisin muistamme sodissa menehtyneitä sotilaitamme ja vaalimme heidän muistoaan.

Haluan tässä yhteydessä myös todeta, että Suomessa on noin 60 neuvostosotavankien hautamuistomerkkiä. Ne ovat meille suomalaisillekin tärkeitä. Ne kertovat omalta osaltaan historiastamme. Suomen valtio vastaa näiden muistomerkkien hoitamisesta.

Monet suomalaiset sotavangit, varsinkin johtajatehtävissä olleet, osasivat palattuaan hämmästyttävän hyvin kertoa millä leireillä, milloin ja mistä syystä heidän vankitovereitaan oli kuollut. Erään yli kolme vuotta eri leireillä olleen vangin kertomuksen liitteenä on tällainen noin 30 nimen luettelo. Kymmenen näistä oli hänen muistinsa mukaan menehtynyt täällä Unzhan leirillä. Arkistolähteet ovat myöhemmin osoittaneet nämä kymmenen nimeä oikeiksi. Arkistotietojen mukaan menehtyneiden joukossa oli lisäksi neljä muuta suomalaista. Kaikkiaan leirillä oletetaan eri vaiheissa olleen runsaat 20 suomalaisvankia.

Tänään me, tämän uuden muistomerkin äärelle kokoontuneet nuoremmat ikäpolvet teemme kunniaa niille 14 Suhobezvodnojeen haudatulle suomalaiselle sotilaalle, joiden osaksi tuli saada viimeinen leposijansa kaukana kotimaastaan. Me hiljennymme muistamaan seuraavia sotilaitamme"

alikersantti Arvo Johannes Aalto            

sotamies Lauri Johannes Ahlstedt           

alikersantti Elis Artturi Auer                   

sotamies Nikolai Hassinen                      

tykkimies Simo Armas Huvinen              

korpraali Lauri Vilho Järveläinen            

sotamies Erkki Kauhanen

alikersantti Kaarlo Adolf Kemilä

sotamies Kalle Erkki Kotajärvi

sotamies Heikki Lauronen

korpraali Eino Valentin Mainiala

korpraali Eero Edvard Olin

sotamies Feodor Partanen

jääkäri Erkki Virtanen