Willimiehen kesäloma alkaa pikkuhiljaa kääntyä loppupuolelle ja jäljellä on enää kolmisen viikkoa tätä ihanaa olotilaa. Vaikka lomalla on ollut vastoinkäymisiä enemmän kuin laki sallisi, niin nyt alkaa olla kasassa se materiaali, millä tämä blogi viedään loppuun. Tiedossa on vielä joitakin kuvauksia, mutta näillä näkymin voin jatkossa keskittyä Venäjän reissuillani auton tankkaamiseen. Tarvetta pitkille reissuille ei enää ole. Toki tiedossani on jokunen kohde, jotka nyt tulevat jäämään blogin ulkopuolelle, mutta valitettavasti näin se vaan on. Olen mielestäni oman osuuteni jo tehnyt, kunhan saan tämän blogini päätökseen. Kaikki kuvaamani kohteet tullaan julkaisemaan ja toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.
Mielessäni pyörii muutama omasta mielestäni loistava projekti, mutta perhesovun ja itseni takia jätän ne odottamaaan aikoja parempia. Nyt ei riitä paukkuja niiden läpiviemiseen, vaikka aihetta olisikin. Siksi toisekseen, olen omasta mielestäni ansainnut ainakin vuoden mittaisen vapaan tästä urakasta. No tunnenhan minä itseni, joten jos uusia muistomerkkejä jossain paljastetaan, niin tulenhan minä siellä käymään. Onhan tämä homma jäänyt jo veriin. Toisaalta yhden yksittäisen muistomerkin takia en jatkossa aio lähteä reissuun, mutta kunhan niitä alkaa kertymään lisää......
Lisäksi yksi syy miksi nyt on pakko saada tämä projekti päätökseen, on taloudellinen ja ekologinen. Olen ajanut autoillani blogin elämänkaaren aikana muistomerkkien perässä arviolta 100.000 kilometriä ja onhan tuota hiiltä tullut siis tupruteltua taivaalle ihan kohtuullinen eli nykyisen autoni lukemien mukaan yli 25 tonnia, mikä vastannee tilastojen mukaan liki kolmen suomalaisen keskivertokulutusta vuodessa. Sen verran ekoihmistä minustakin löytyy, että tämä asia on alkanut minua vaivaamaan. Muutenkin vihreät arvot ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, jo ennen nykyistä ympäristövouhotusta, joten ehkä kehittelen jotain uutta tältä pohjalta jatkossa. Ehkä Willimies siirtyykin toisiin aihepiireihin?
 |
| Muistomerkki on Korian entisen raviradan läheisyydessä |
 |
| Tieltä lähtee pitkospuut |
 |
| Toinen laatonki vie muistomerkille |
Tänään kuitenkin jatketaan muistomerkkien parissa. Juhannuksen aatonaattona piipahdimme Williladyn kanssa vielä yhden kerran Kouvolassa, koska edellisen reissun jälkeen löytyi vielä pari mielenkiintoista kohdetta, jotka halusin ehdottomasti blogiini mukaan. Tänään niistä ensimmäinen.
Kyseessä on yksi oudoimpia muistomerkkejä Suomessa, mihin olen törmännyt. Sinänsä kahdelle hevoselle pystytetty muistomerkki nyt ei ole kovin kummoinen erikoisuus, etenkin kun haudatut hevoset ovat Suomen ravikuningas Valokas ja huippuori Rymy Murto. Se mikä tästä muistomerkistä tekee erikoisen on se, että hevoset on haudattu juoksuasentoon ja niiden päälle laskettiin vielä loimetkin!
 |
| Muistomerkki |
 |
| Muistomerkki |
 |
| Muistolaatta |
Molempien hevosten elintaival päättyi 23.1.1953 ja ne haudattiin yhdellä kertaa. Lisäerikoisuus on vielä se, että paikalla aiotaan suorittaa arkeologinen kaivaus vielä vuoden 2019 kuluessa, missä pyritään selvittämään Suomen hevosen rodullista perimää tai jotain sinne päin....... Ainakaan paikalla käydessämme 20.6.2019 kaivaukset eivät olleet alkaneet!
Muistomerkki paikalle on pystytetty PohjoisElimäen Hevosystäväinseura ry:n toimesta vuonna 1990.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita