Heinjoki / Mikonmäen hautausmaan muistomerkki*

Tarkoitukseni oli julkaista tämän vuoden reissut kaikki roadtrip-tarinoina ja vieläpä aikajärjestyksessä. Tähän tulee nyt pieni poikkeus, koska 24-26.5.2019 tekemäni Laatokan Karjalan reissukohteet kaipaavat vielä vähän selvittelyä. Tulossa ne joka tapauksessa ovat, koska pittäähän kaikki kohteet esitellä. Jos tuolla Laatokan pohjoispuolen reissussa oli vaikeuksia, niin niitä riitti vielä kotiintuomiseksikin. Autoni näet päätti sanoa sopimuksemme irti. Oli siis aika lainata Williukilta Suzuki-maasturia!

Toinen haaste tälle reissulle oli se, että Willilady heittäytyi vastahankaan. Olimme näet jokunen vuosi takaperin etsineet näitä Heinjoen kohteita, mutta emme malttaneet ajaa tarpeeksi pitkälle. Vikaa taisi olla suunnistajissa jonkin verran? Joka tapauksessa tie tänne Heinjoelle Viipurin suunnalta oli suomeksi sanottuna hurja. Keskinopeus ei kovaksi pääse nousemaan, koska koko matka on yhtä kuoppien väistelyä...Noiden huonojen muistojen takia Willilady päätti olla lähtemättä reissuun.

Mikonmäen hautausmaalle olisi vienyt ajettava tie

Alkaahan nuo puskat levitä jo tielle

Hautausmaan kiviaidastakin oli jotain jäljellä

Muistomerkki häämöttää heinikon takana

No, minä yritin saada mukaan kavereitani, mutta kaikilla tuntui olevan jotain muuta älykkäämpää tekemistä, joten suostuttelin Williladyn matkaan, vaikka innostusta ei ollutkaan. Ilmainen Shavermakaan Viipurissa ei saanut häntä ilosta hyppimään, mutta lähtihän tuo mukaan. Niin sitä sitten 3.6.2019 heti aamutuimaan syöksyttiin rajan toiselle puolelle, meikäläinen naama virneessä ja emäntä naama näkkärillä!

Svetogorskin kautta ajelimme Kamennogorskin kautta kohti Viipuria, mistä kurvailimme Heinjoen suuntaan. Tie oli suorastaan surkea, mutta isäukon auto hoiti hommansa ja vei meidät Heinjoelle. Aluksi haksahdimme samaan väärään risteykseen kuin edelliselläkin kerralla, mutta nyt olimme pienen harhailun jälkeen viisaampia. Valitsimme kuitenkin ensimmäiseksi kohteeksi Mikonmäen hautausmaan, mitä kohti lähdimme Suzukilla kurvaamaan.

Löysimme tyylikkäästi perille ja laitoin auton parkkiin noin kolmesataa metriä ennen hautausmaata, koska tien varren talossa oli venäläinen mies, joka tarkkaili meitä tiukasti. Ilmeisesti ihmetteli, että hittoako nuo minun roskien polttoani saapuvat kyttäämään? Hyppäsin autosta ulos ja esitin tyhmää tekemällä kysymyksen finski kladbische monument? Mies riemastui kun sai auttaa meitä tyhmänä esiintyviä kertomalla mistä se löytyy. No, mehän sitten kävelimme perille.

Mikonmäen hautausmaan muistomerkki

Muistomerkin laatta

Sieltähän se kolmensadan metrin kävelymatkan päästä löytyi. Kyseessä oli Heinjoen seurakunnan vuosina 1918 - 1944 käyttämä Mikonmäen hautausmaa, minne Heinjoki-säätiö pystytti muistomerkin vuonna 1995. Tekijästä en löytänyt mitään mainintaa. 

Päivitys 1.9.2019
Lukija nimeltä Terhi lähetti minulle seuraavat tiedot Mikonmäen hautausmaasta. "Mikonmäen hautausmaan muistomerkki on Lassi Jaarisen suunnittelema. Hautausmaata kiertää edelleen joka sivulta kiviaita, alue on 1,0 ha. Tien puoleisella sivulla portinpylväiden kohdalta hiukan viistoon oikealle vie heikosti havaittava tienpohja takasivulla olleelle ruumishuoneelle. Portaat ja kellarikuoppa jäljellä. Ruumishuone ei ollut oikeassa takakulmassa, vaan noin 1/4 osa verran takasivun pituudesta vasemmalle."

Mikonmäen ruumishuoneen portaat (Kuva Terhi)