Virolahdelta siirrytään nyt Luumäelle, mistä löytyi vielä yksi muistomerkki viime kesän retkille. Olisikohan ollut Näpin Toni, joka tästä kohteesta vihjaisi minulle? Joka tapauksessa kiitokset vihjeestä, koska tätä ei oma tutkani ollut bongannut Internetin syövereistä, vaikka sieltähän se löytyi informaatio tähänkin upeaan monumenttiin. Hienoa, että Luumäen Karhut pitävät omaa sukusivustoa ja sitä tutkiskellessani ovat myöskin melkoisen aktiiveja. Pikkaisen jäi vain mietityttämään, että ollaanko sukua, koska isäni puolen suvusta löytyy Karhuja, tosin Joutsenon Karhuja!
Itse olen perinteitä arvostava mies. Jos olen johonkin tykästynyt, niin hevillä en sitä vaihda ja uutta kokeile. Niinpä sitten vieläkin vetelen voita ruisleivälle ja päälle lauantaimakkaraa. Jäätelöksi kelpaa vain mansikkajäätelö ja tikkujäätelöksi päärynälipsi. Mitä sitä hyvää vaihtamaan, kuten lempijuomaani Pirkka-olutta. Sitäkin tullut ryystettyä jo kymmenen vuotta. Niinpä arvostan tätä Karhujen suka, vaikka en heitä tunnekaan. Koska en tunne, niin lainasin heidän sivuiltaan tekstin, jota vähän lyhentelen.
 |
| Karhujen suvun muistomerkki |
Karhun suvun alku Luumäen pitäjän Heikkilän kylässä alkoi jo 1600-luvulta talo no 1 (Karhu), jonka isännän Jöranin (Yrjö) jälkeläisten juurista nykyinen sukuseura on saanut alkunsa. Vaikka joku muualle muuttikin, niin joissakin tapauksissa suvut yhtyivät uudelleen muutaman sukupolven jälkeen. Tämä oli tyypillistä maalaispitäjissä, jossa aviopuoliso etsittiin usein naapurikylästä. Näin Karhujen suku levisi etupäässä Luumäen eteläosiin kuten Suoanttilaan, Himottulaan, Toikkalaan, Husulaan, Heimalaan, Nokkalaan jne. Nokkalasta muutettiin myös avioliiton kautta Miehikkälään.
Koska Luumäen kirkko sijaitsi lähellä (alle 10 km) Karhun taloa, löytyi Haimilan Pappilasta rengin tai piian paikka monelle Heikkilänkylästä Karhun talosta lähteneelle. Joku pääsi myöhemmin jopa torppariksi Pappilan maille. Myöhemmin muuttoliikettä esiintyi myös Lappeen, Sippolan, Säkkijärven ja Valkealan suuntiin.
 |
| Muistomerkin laatta kertoo oleellisen |
Isonjaon aikaan 1840-luvulla Karhun kruunun ja perintötalon pinta-ala oli noin 470 hehtaaria, jossa viljeltyä peltoa noin 38 ha. Isojaossa, joka päättyi 1852, tila jaettiin neljään osaan. Myöhemmin tilat ovat siirtyneet eri omistajille ja samalla ne ovat pienentyneet pinta-alaltaan. Mainittakoon, että vuonna 1900 kaksi näistä tiloista siirtyi Fredrik ja Emanuel Strandmanille (Karhu-sukua), koska edelliset omistajat eivät olleet maksaneet verojaan.
1870-luvulla Riihimäki – Pietari -radan rakentaminen toi työpaikan myös monelle Karhun suvun jäsenelle. Varmaan osa oli rataa rakentamassakin, mutta etenkin Taavetin asemalla ja radan varren ratatarkastajista löysi moni Karhun suvun edustaja itselleen leipätyön. Tätä leipää riitti aina 1950-luvulle saakka, mutta kyllähän Karhuista valtaosa on leipänsä saanut maanviljelijänä, torpparina tai käsityöammateissa.
Suvun historiikki löytyy Luumäkeläinen Karhun suku -sukukirjasta, joka julkaistiin 22.7.2006 pidetyssä sukujuhlassa. Luumäen Karhunkylässä Suoknuutin tilalla osoitteessa Heikkiläntie 78 löytyy suvun 21.7.2012 paljastama muistomerkki suvun lähtöpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita